Älä pelkää virheitä

Heidi Pätsi ja Dee.

Hypättiin jälleen Jannikan kanssa tänään. Lähdimme hyvällä tunteella liikkeelle ja oli sellainen olo, että jatkoimme siitä mihin viime viikolla jäimme. Eilisen koulutunnin miljoona siirtymistä ja temponvaihtelua olivat tehneet terää ja käytyäni Auli Nissisen energiahoidossa olo oli suorempi kuin pitkään aikaan. Auli on jo parin vuoden aikaan säännöllisesti hoitanut vinouksiani sekä mielen ja kehon lukkoja. Hän pääsi vihdoinkin käsiksi oikeaan lonkkaan, joka on niin juntturassa, että sitä voisi vasaralla lyödä eikä mitään tapahtuisi. Taitaa olla kaikki vanhat tunteet patoutuneet yhteen ja samaan paikkaan. Ei ihme, että oikea kierros tuntuu ratsastaessa hieman haastavammalta eikä oma vartalo tahdo millään kääntyä siihen suuntaan. Nå, summa sumarum. Thor oli ainakin todella onnellisen oloinen ja kiittää varmasti Aulia siitä, että ratsastaja on jälleen edes hivenen verran suorempi.

Kun olimme hetken tulleet mulle tosi sopivan korkuisia ja oloisia esteitä Jannika korotti hieman in-and-outtia. Se oli jo alusta asti hieman haastava hahmottaa kun eka ja vika este olivat korkeammalla kuin keskimmäinen kavaletti ja ekan esteen edessä ei ollut maapuomia. Tarkoituksena oli nimenomaan pitää keskimmäinen kavaletti matalana koska se jumppaa hyvin hevosen selkää ja hevonen joutuu tekemään vään enemmän töitä hypyissä.

Kun esteet sitten nousivat en saanut Thoria oikein osumaan esteelle ja siitä seurasi sitten kielto. Parin kerran jälkeen Thor hyppäsi kyllä innarin ja suoritimme sen aika monta kertaa hyvässä tahdissa. Kun sitten lopuksi hyppäsimme rataa Thor kielsi jälleen innarille ja päästin Thorin aika monta kertaa ohi. Keräsimme myös kierroksia koska en oikein tiennyt mitä tehdä ja tietenkin hermostuin ja pelkäsin samalla. Kun olimme joitain kertoja epäonnistuneesti taas menneet ohi Jannika pyysi meitä pysäyttämään esteen eteen ja kysyi miksi kielto tuntuu minusta selvästi niin pahalta. Miksi minulla tulee sellainen saksalainen olemus ja nyt ..... mennään olotila. Sen sijaan, että ottaisin rauhallisesti ja antaisin hevoselle sellaisen tunteen, että kaikki on hyvin. Kuten Jannika sen totesi:

"Voit myös ratsastaa hyvän kiellon."

Ja niin me sitten ratsastettiin. Jos Thor oli menossa ohi pysäytin Thorin esteen eteen enkä missään vaiheessa päästänyt Thoria esten toiselle puolelle. Jossain vaiheessa tunsin miten Thor oli kunnolla ohjien ja pohkeiden välissä ja parin kiellon jälken lähestyimme ravissa ja sen jälkeen Thor hyppäsi monta kertaa ilman mitään ongelmaa innarin.



Juttelimme sitten kielloistaJannikan kanssa ja hän muistutti, että virheistä oppii. Niitä ei kannata pelätä. Ja niin se juuri on. Virheiden pelkääminen on jotenkin niin iso osa meidän dna:ta. Kuvittelemme, että olemme jotenkin epäonnistuneet jos hevonen kieltää. Ajattelemme, että emme ole tehneet asioita oikein jos parisuhde ei ole mallillaan tai töissä tapahtuu virhe excelissä. Rankaisemme itseämme pienimmistäkin asioista sen sijaan, että näkisimme ne luonnollisena osana elämää ja myös tärkeänä osana sitä. Pelkäämme niin paljon virheiden tapahtumista, että suutumme hevoselle kun se tekee jotain mielestämme väärää ja nolostumme, kun oma lapsi ei käyttäydy aina juuri niin kuin pitäisi. Antakaa hevosten joskus kieltää. Kertokaa niille, että se on ok, joskus jopa kurkistakaa sitä vettä. Koska seuraava hyppy saattaa olla juuri niin onnistunut kuten Heidin ja Dee:n taidonnäyte kuvassa (tuntui jotenkin luonnollisemmalta ottaa Heidin kuvat tähän kuvituskuviksi. Olisitte vaan nauraneet jos olisitte nähneet sen esteen josta sain meille tänään kehitettyä ongelman.;)

Hevoset opettavat minulle joka päivä niin paljon. Ilman niitä en olisi sisäistänyt edes pienintäkään osaa asioista jotka ovat viime vuosina minulle auenneet. Olen näistä kavioliitoista niin uskomattoman kiitollinen.