Friday, July 15, 2016

Lastausongelma on usein vain osa suurempaa ongelmaa

"Todella harvoin avaudun tässä foorumissa, mutta nyt tuli tarve: Kävin koulukisoissa pitkästä aikaa. Suurena ihmetyksen aiheenani oli monet lastausongelmat. Tuntui siltä kun joka toisella oli jotain ongelmaa, niin paljon oli pitkäkestoisia lastaustilanteita, liinoja, raippoja, ketjuja, huutoa, nykimistä ym. Mun FB kavereillahan ei varmaan kenelläkään ole tällaisia ongelmia..., mutta kertokaahan kaikille tutuille, että lastauksen opettelu kuuluu treeniohjelmaan ihan niinkuin kouluohjelmankin opettelu ja ihan niinkuin käytetään kouluvalmentajaa voi myös käyttää lastauskouluttajaa. Ja ehkä kannattaakin käyttää eri henkilöitä näihin tehtäviin, koska ainakin näissä "pippaloissa" oli valmentajia mukana riehumassa. Kuinka joku voi samaan aikaan odottaa hevoseltaan parasta mahdollista suorituskykyä radalla ja piiskata se traileriin/ autoon??"

- Annika Schulmanin FB-sivulta luvalla poimittu. 


Muistan kun luin Annika Schulmanin kirjoituksen pari vuotta sitten ja jäin pohtimaan sitä pidemmäksi aikaa. Miksi ihmeessä odotamme hevosen suorittavan radalla tai valmennuksissa, jos se ei luota meihin edes sen vertaa, että saisimme sen lastattua autoon?


Thorin kanssa lastaaminen on sujunut joskus paremmin ja joskus huonommin. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut sellainen tilanne, että Thor seisoisi ihan rentona trailerissa eikä ahdistuisi tilanteesta.

Kun loukkasin sormeni viime vuonna Thoria lastatessa Annika Schulman kiiruhti seuraavana päivänä apuun. Minulle oli erityisen tärkeätä saada tilanne nollattua ja rauhoitettua ja koska en voinut jatkaa lastaamista omin päin oli ihanaa, kun sain ammattilaisen heti paikan päälle. Sen jälkeen olen harjoitellut lastaamista useammin eikä suurempia ongelmia ole ollut. Kun muutimme kesäkuussa Inkooseen Thor meni melko nopeasti traileriin, mutta harmitti että tilanne ei edelleenkään ollut sellainen, että Thor olisi vain kävellyt sisään ja ollut rento.

Minne? Ai tonne vai. Nå tottakai. 

Kun sovimme tapaamisen Annikan kanssa muissa merkeissä heinäkuun alussa päätimme, että Annika tulisi jälleen kerran lastaamaan Thorin ja katsoisimme missä mennään. Viime vuoteen verrattuna Thor oli mielialaltaan jo valmiiksi paljon rauhallisempi eikä mennyt kauan, että Thor käveli kiltisti sisään traileriin. Thor seisoi myös nätisti trailerissa ja saimme Thorin tuotua etukautta ulos sekä pakitettua ulos. Ajatuksena oli kuitenkin, että minä oppisin lastaamaan Thorin ilman ongelmia joten otin siitä sitten ohjat ja Thor toimi kuin ajatus. Kun sitten suljimme takapuomin ja Thor peruutti kerran alkoivat taas vanhat ongelmat ja Thor alkoi peruuttamaan ja nousemaan hieman pystyyn. Hetken päästä Annika jatkoi taas lastaamista ja meni melko kauan, että Thor rauhottui tarpeeksi ja meni sisälle traileriin uudestaan.

Oli mielenkiintoista nähdä miten Annika pysyi rauhallisena koko lastauksen ajan ja todettiin molemmat (sama mitä ollaan Jannikan kanssa usein juteltu), että tärkeintä on saada Thor taas mielialaltaan mukaan hommaan. Eli lastausta on turha jatkaa ennen kuin Thor on taas rauhallinen ja menee mielellään sisälle.







Kun Annika oli saanut Thorin vielä kerran sisälle lopetettiin homma siihen siltä päivältä. Annika oli todella tyytyväinen ja sanoi, että ei ollut ihan helpointa kun Thor päätti että pienikin veto olisi liikaa. Oli hyvä, että Annika sai kokea millainen Thor on hankalimmillaan ja osasi neuvoa mitä teen myös sellaisessa tilanteessa. Annika oli sitä mieltä, että lastausongelmat ovat vain osa suurempaa ongelmaa ja Thorilla on niin paljon traumoja, että ne tulevat esille kaikissa tilanteissa kun Thor stressaantuu.


Ensin pientä maastakäsinharjoittelua.

Jotta pääsisimme käsiksi ongelman ytimeen Annika suositteli tekemään maastakäsinharjoituksia (katso video Ground Work exercises) myös muulloin kuin lastaustilanteessa. Hän suositteli Thorille etenkin sitä, että opettaisin Thoria kääntämään pään ihmistä kohti ja sen jälkeen pyydän sisäpuolen takajalkaa astumaan ristiin toisen takajalan eteen. Koska Thorin reaktio on lähteä peruuttamaan ja nousemaan pystyyn opetamme tällä harjoituksella Thoria astumaan takajalat ristiin eteenpäin sen sijaan, että jalat astuisivat ristiin taaksepäin. Kun takajalat astuvat ristiin eteenpäin liikkeestä tulee pehmeämpi ja ajatus on eteenpäin. Taaksepäin astuvat jalat taas vahvistavat peruuttamis- ja pystyynnousemisreaktiota.


Niin, siis ihan näin vaan.

Trailerissa ja trailerista ulostullessa Annika pyysi minua laskemaan Thorin päätä alaspäin koska emme tietenkään halua hevosen loukkaavaan päätä, mutta pään laskeminen rauhoittaa myös hevosen mielen. Hän painotti myös miten tärkeätä on pysyä rauhallisena eikä mennä mukaan hevosen mielentilaan etenkin jos hevonen kiihtyy tai on muuten vain rauhaton.

Annika käytti raippaa apuvälineenä kevyesti koputtaen. Hän oli todella tarkka siitä, että raipan ajoitus oli juuri oikea eikä raippaa kuulu käyttää sisäänajo- vaan merkinantovälineenä. Käytin maiskutusta apuna kun peruutin, mutta Annika pyysi minua käyttämään maiskutusta ääniapuna vain jos haluan hevosen liikkuvan eteenpäin.

En varmaan mee tonne enää kun suljitte takapuomin. Senkin hulttiot. 

Annika ei suosittele namien tai väkirehun käyttöä lastatessa koska hevonen ei keskity yhtä hyvin. Thorilla herpaantuu kaikki ajatus ruokaan ja tilanteesta kehkeytyy helposti lievästi hysteerinen. Heinää tai ruohoa voi kuitenkin mielellään pitää trailerissa.

Nå niin, aloitetaanpa taas alusta. 

Keskustelimme myös siitä miten tärkeätä on, että minulla on kontrolli koko ajan. "Kontrol för dig betyder mera trygghet för honom", Annika sanoi. Hän pyysi minua tuomaan Thor lastaussillalle suoraan ja siirtämään etujalkoja (pienin askelin puolelta toiselle ilman että itse vaihdan paikkaa (vaikeata). Myös trailerin sisällä oli tärkeätä, että pystyin siirtämään Thoria eteen- ja taaksepäin.

Joo joo, mä lasken sen pään ja nukahdan.

Annika oli todella ystävällinen ja jätti trailerin meille pariksi viikoksi lainaan. Seuraavana päivänä kävimme lastaamassa Thorin Ellan kanssa traileriin ja ollaan käyty melkein päivittäin vain lastaamassa hetken ja lopetettu siihen.

On ollut aivan super ihanaa harjoitella lastausta, kun sitä on voinut tehdä rutiininomaisesti päivittäin ilman kiirettä mihinkään. On myös ollut mahtavaa harjoitella yksin maalla ilman muiden tuijottavia katseita ja ihmettelyä. Olemme rauhassa pystyneet harjoittelemaan ja tehneet asiat juuri haluamallamme tavalla.


Kyl mä ihan nykyään luotan teihin ihmisiin. Kunnes jotain yllättävää taas sattuu.

Tänään Annika haki trailerin kotiin ja ennen sitä lastasimme Thorin pari kertaa. Suljimme kaikki puomit ja luukut ja Thor oli täysin rauhallinen. Oli aivan mahtava erävoitto huomata, että harjoittelu on tuottanut tulosta ja Thor ei stressannut tilannetta ollenkaan. Olin todella tyytyväinen.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lastausongelmat harvemmin poistuvat täysin ja pienikin asia voi laukaista ne jälleen. Sovimme nyt kuitenkin, että Annika tulee vielä kerran heinäkuussa lastaamaan Thorin ja elokuussa saamme Annikalta kyydin Kattholmaan kengitykseen, jotta reissu sujuisi mahdollisimman hyvin. 

Tää Annika on ihan hyvä tyyppi. Rauhallisempi kun toi mun omistaja,
joka sählää aina mun mukana.
Nå tääl mä nyt sit oon. 

Kelpaako?

Vähän pitää haistella paikkoja. Selvästi kuljetettu monta hevosta kyydissä. 

Mä tiedän, että olen todella kuvauksellinen ruotsalainen mies. Oikea hurmuri.
Sen takia ne jaksaa lastailla mua täällä päivät pitkät. 

Kiteytettynä pari ajatusta lastauksesta:

  • Lastaaaminen on harvemmin ongelma yksinään. Kun hevonen käyttäytyy huonosti lastaustilanteissa saattaa ongelma löytyä muualta. 
  • Pysy aina rauhallisena (minä en todellakaan aina pysy).
  • Anna hevoselle aikaa. Älä ikinä lastaa kiireellä. Hevosella ei ikinä ole kiire.
  • Tee lastaamisesta rutiini (tietenkin vaikeampaa, jos ei ole omaa traileria, mutta trailereita voi lainata pidemmäksi aikaa).
  • Ole selkeä kommunikoinnissasi hevosta kohtaan. 
  • Tee maastakäsinharjoituksia hevosen kanssa myös lastaustilanteen ulkopuolella.
  • Käytä vanhempaa ja kokeneempaa kaveria apuna kun kuljetat hevosta. Esimerkiksi Thorin vanha tarhakaveri Obelix oli parasta seuraa, kun kävimme klinikalla. 


Jos maastakäsintyöskentely, kehonhallinta tai ylipäänsä ihmisen ja hevosen välinen vuorovaikutus kiinnostaa Annika Schulman esiintyy Hyvinvoinnilla menestykseen -tilaisuudessa Ratsastuskeskus Ainossa lokakuussa. Lisätietoa tilaisuudesta sekä lippujen ostomahdollisuuden löydät tapahtuman FB-sivulta

Muut lastausaiheiset kirjoitukset löydät täältä!

8 comments:

  1. Ihana ja mielenkiintoinen postaus!
    "On myös ollut mahtavaa harjoitella yksin maalla ilman muiden tuijottavia katseita ja ihmettelyä. Olemme rauhassa pystyneet harjoittelemaan ja tehneet asiat juuri haluamallamme tavalla." Tämä. Juuri tuon takia minä yritän etsiä hevoselleni uutta talli/pihattopaikkaa. Ei tuolla nykyisellä tallilla kukaan suuremmin ole tuijotellut tai ihmetellyt (ainakaan ääneen tai niin että minä olisin varsinaisesti asiasta tietoinen...) mutta siitä huolimatta on jotenkin ei niin-vapautunut ja joskus jopa vähän ahdistunut olo. Toki nämä tuntemukset voivat johtua myös pelkästään minusta itsestäni, minun epävarmuudestani? Jokatapauksessa haluaisin löytää oikeasti pienen ja oikeasti rauhallisen paikan hevoselle ja itselleni, jossa voisimme rauhassa, levollisin mielin harrastaa juuri niin kuin tahdomme ja juuri sillä tavalla, joka tuntuu meistä hyvältä ja oikealta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei,

      Kiitos kommentista. Ymmärrän sinua niin hyvin. Ainakin omalle mielelle ja hevostelulle ylipäänsä ovat nämä kesät tehneet todella hyvää. On ollut ihana vain rauhoittua, viettää laatuaikaa Thorin ja perheen kanssa ja oppia tuntemaan hevoseni juuri sillä tavalla kuin itse sen osaan parhaiten. On ollut aivan ihanaa olla täysin ilman ulkoista painetta (mitä nyt ne pelottavat hirvet.;) ja jotenkin tuntuu, että elämä on ihanan seesteistä kun välillä saa vain olla ja tehdä juuri niin kuin lystää.

      Olen kasvanut tällä tallilla, joten kaikki miten asiat hoidetaan tuntuvat niin omalta. Ja tuntuu, että pihattoelämä ja ylipäänsä runsas liikkuminen tekevät Thorille ihmeitä. Niin tyytyväinen hevonen on päivittäin vastassa.

      Toivottavasti löydätte mieluisan tallin. Meillä on nyt vihdoinkin sekä talvi että kesäkodit juuri mitä ollaan toivottu ja on sitä tullut kaikenlaista kokeiltua. Toivotaan, että saadaan pitää tämä mahtava yhtälö niin pitkään kuin mahdollista.

      Ihanaa ja aurinkoista kesänjatkoa!

      Delete
  2. Tosi hyvä postaus! Lastaaminen on usein sellainen, mihin ihmiset eivät jaksa panostaa ja usein riittää vaan se, että hevonen joten kuten menee traileriin - usein pakotettuna. Meillä ei suurta ongelmaa oman hevoseni kanssa koskaan ole lastauksessa ollut mutta munkin mielestä on kivempi, että hevonen menis rentona ja mielellään koppiin. Meillä ei ollut alkuun traileria lainaan niin harjoiteltiin kentällä menemään ahtaisiin paikkoihin esim- trukkilavojen väliin, erilaisten pintojen päältä jne. Kun sitten saatiin traikku lainaan niin meillä oli jo hyvä pohjatyö tehtynä kun hevosta oli siedätetty lastausta muistuttaviin tilanteisiin.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja oikein hyvää kesän jatkoa sinulle ja hevosillesi! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Meiju,

      tuo on kyllä todella hyvä idea harjoitella ylipäänsä ahtaihin paikkoihin tutustumista.

      Kiitos itsellesi mukavasta kommentista ja ihanaa loppukesää!

      Delete
  3. Kiitos Kia oikein hyvästä postauksesta!

    Tuo Annikan kommentti alussa on myös pysäyttävä - miten me ihmiset oikein ajattelemme?! Tai siis ilmeisesti emme ajattele, vaan havahdumme kisa-aamuna siihen, että niin, jotenkin se poni/hevonen pitäisi vaunuun/autoon saada mutta kun tuli taas kiire eikä ole muistettu/viitsitty/haluttu/uskallettu harjoitella lastausta, niin toivotaan että ihme tapahtuisi ja kaikki sujuisi ongelmitta. Näissä tilanteissa ihmisten mielentila on kaikkea muuta kuin rauhallinen kisajännityksen (tai minkä tahansa) vuoksi ja siinä se soppa onkin sitten valmis...

    Hienoa, että Thor ei enää jännitä tilannetta. Rauhallisia lastauksia ja turvallisia matkoja!

    Maarit L. =)




    Koen olleeni juniorina/nuorena onnekas, kun sain harjoitella lastausta kisahevosilla joista oli kiva matkustaa - osa olisi todennäköisesti juossut tallin ovelta autoon ihan omin päinkin ;-). Hevonen osasi ja tunsi tilanteen paremmin kuin mina. Tällä "koulutuksella" olin itse rento sitten myöhemmin, myös niinä omina kisa-aamuina...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Maarit ja juuri näinhän se on, että hyvät kokemukset mahdollistavat uusia hyviä kokemuksia.:) Pitäisi vain päästä reissuun useammin. Ihanaa loppukesää!

      Delete
  4. Hyvä postaus, joskus unohtuu että lastaaminen voi olla hankala paikka. Tässä nyt muistin miten oli teiniikäisenä paksun ponin kans joka ei missään nimessä halunnut laatikkoon mennä. Nykyään matkustan niin paljon hevoset mukana että lastaus on melkein jokapäiväinen homma, mutta suurin ero on että nykyään tiedän mitä tehdä jos hevonen ei halua. Sekin luo rauhaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta. Olisi ihanaa, jos pääsisi useammin reissuun, niin saisi siihen enemmän rutiinia. Onneksi sain taas trailerin lainaksi, joten ehditään rauhassa harjoitella kotipihassa. Ja tuo on ehkä juuri sellainen asia jota ei edes ajattele ennen kuin ongelmat ilmenee. Sitten kun ongelmat poistuu miettii, että miten lastaus ikinä olikaan ongelma?:)

      Delete