Kosketa hevosen häntää

"The tail reflects the health of our horse's spine. As the spine undulates in a slightly serpentine pattern through our horses' body, his tail should carry through this motion.
 
As our horse uses his back and body better and better, as his balance changes and improves, he will use his tail differently. We want to keep an eye on it and note improvements or set backs as they tell us how well the training is progressing or is stalling." - Manolo Mendez

Hevosen häntä kertoo paljon hevosen selän voinnista. Häntä on suora jatke hevosen selkärangasta, joten jos rangassa on ongelmia näkyy se siinä miten hevonen kantaa häntäänsä.

Viime vuosina olen kavioiden lisäksi hipelöinyt aina Thorin häntää. Nostan sitä ylös ja alas, pyöritän sitä ja yritän tunnustella onko se rento tai jännittynyt. Manolo Mendez käsittelee asiaa artikkelissa Does your horse's tail swing:

"If a horse's tail gets caught between his hind legs he is not using his body properly. If the tail lays flat and listless these are clues that energy, messages and feedback from the brain to the body and back may not be traveling up and down his spine properly. If the tail is clamped down, the horse may be in fear or in pain, closing the hindquarters down."

Hännän merkkejä voi olla monta. Häntä voi olla liimautuneena tai se voi olla kovin jännittynyt. Häntä voi myös viuhtoa ratsastaessa tai hevonen voi kantaa häntää vain toisella puolella. Tärkeätä on seurata oman hevosen häntää ja tunnustella sitä päivittäin. Kun kokeilee sitä usein oppii nopeasti havainnollistamaan milloin  häntä on rento ja milloin jännittynyt.

"Most people who have owned an Arabian horse will tell you their horse has always held their tail to one side and they have done it since birth; even more when excited. However, you need to look closer when a horse that has always had a centered tail begins carrying it to one side or begins clamping the tail. The tail is a continuation of the horse’s backbone and is a strong indicator when things are not quite right." -Debranne Pattillo

Häntäongelmat voivat myös esiintyä, jos hevosella on ongelmia tiukkojen lihasten kanssa tai hevosella on muita vaivoja. Esimerkiksi hännän kantaminen toisella puolella voi olla suora seuraus myös jalkaongelmista ja uskon, että myös mahavaivat tuntuvat hännän puolella.

Kannattaa siis ehdottomasti ottaa osaksi tallirutiineja hevosen hännän koskettaminen. Harvemmin ehdin itse hieroa Thoria sen koommin, mutta hännän nostaminen, pyörittäminen ja tunnusteleminen ei vie kuin hetken aikaa ja hännän kautta oppii taas tuntemaan hevosensa hiukan paremmin. Jos kuitenkin on aikaa hieroa, niin hyviä hierontavinkkejä tiukoille takaosan lihaksille löydät Debranne Pattillon artikkelista My horse seems to have his right hand indicator on and we are not turning.

Hauskoja häntähetkiä!

Hyvää Joulua!

Meillä vietetään tänä vuonna joulua hieman eri leveysasteilla Dubain auringon alla. Vaikka rakastan joulua yli kaiken ja joulukuussa on erityistä taikaa halusin tänä vuonna lähteä muualle juhlapyhiksi.

Vaikka olen jo jotenkin eheytymässä viime kesän erosta olisi joulu ollut liian vaikea käsitellä Suomessa. Joulussa on myös taianomaisen tunnelman lisäksi erityistä herkkyyttä, joka tuo kaikki tunteet pintaan. Eli tänä vuonna otetaan aurinkoa, ratsastetaan aavikolla, shoppaillaan, syödään hyvin ja uidaan paljon.

Tiistaina pääsin round-peniin tutustumaan pariin arabialaiseen hevoseen Amru Alabidin ohjeistuksessa, jonka jälkeen lähdimme pidemmälle retkelle aavikolle.

Opin jälleen uusia asioita tästä hevosten upeasta maailmasta ja paljon löytyy kerrottavaa kunhan pääsen kotiin tietokoneen äärelle. 

Rauhallista ja rentouttavaa Joulua teille kaikille rakkaat lukijat!

Jäykkä mieli, jäykkä hevonen

Tässä kuvassa meillä on molemmilla hyvä mieli.

 

Sunnuntaina menin tallille ja lähdin todella ahdistuneena kotiin. Olin ollut kovin kiireinen ja Thoria oli enimmäkseen juoksutettu ja kävellytetty viimeisen viikon ajan. Olin melko poikki ja Ella oli ollut suurimman osan viikosta kipeänä kotona ja nyt Äiti oli sairastunut samaan flunssaan joten mulla oli siitä huono omatunto.

 

Kotimatkalla soitin autosta Tiinalle (soitan aina Tiinalle) ja totesin, että nyt on hevonen ihan viallinen ja jäykkä ja hyvä ettei ontunut alussa ja selkä ei liiku ja lanneranka ihan tukossa ja kaikki on ihan huonosti. Ja mä oon maailman kamalin hevosenomistaja koska kaikesta lupaamastani huolimatta oli sellainen tunne, että en tehnyt muuta kuin repinyt Thoria suusta kun Thor vaan juoksi avuilta pois eikä kuunnellut pidättäviä apuja yhtään. Sitäpaitsi Thor on selvästi laihtunut eikä näytä yhtä hyvältä ja kaikki on vain ihan tosi tosi tyhmästi.

 

Hetken päästä Tiina totesi, että voisiko sulla Kia nyt olla vain huono päivä ja kaikki tuntuu erityisen huonolta. Hmmmmmm...... Voisiko se olla niin? Voisiko se myös olla niin, että tunnen jo hevoseni niin hyvin, että tiedän miten kaikki vanhat huonot tavat nousevat esille pidemmän rasastusvapaan jälkeen. Viimeksi kun oli ollut kiireinen viikko Thor ei keskittynyt yhtään ensimmäisellä ratsastuskerralla, mutta olin Melindan tunnilla ja Melinda osasi hyvin auttaa ja opastaa meitä ja saimme aika nopeasti tilanteen rauhoitettua ja seuraavalla kerralla Thor oli jo todella hyvä ratsastaa.

 

Kun sitten pohdin tätä asiaa kotona totesin, että minulla tosiaan oli ollut todella huono päivä ja olisi vain pitänyt ainakin alkuun juoksuttaa Thor tai vaikka vain mennä kävelylle. Oli masentavaa huomata, että olin purkanut omaa pahaa oloani hevoseeni. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että osaan jo hahmottaa miten tärkeätä on, että oma mieli on ratsastuskunnossa ja pystyn aika nopeasti palaamaan rennompaan ja positiivisempaan mielentilaan.

 

Mietin myös miten iso ero Thorin liikkeessä on, kun Thor liikkuu kesällä pihatossa ja seisoo talvet enimmäkseen paikoillaan. Thor tuntuu välillä niin jäykältä alussa, että ajattelen sen olevan epänormaalia. Anna Kilpeläinen kirjoittaa, että hevosen jäykyydelle ratsastuksessa on muutama yleinen syy:

 

1) Kehon tasapaino-ongelmat

2) Jännittynyt mielentila
3) Fyysinen kankeus
4) Opitut kankeat liikemallit

 

Kilpeläisen mukaan muun muassa liikkumattomuus jäykistää. Jos hevonen seisoo päivät pääasiassa paikoillaan karsinassa tai tarhassa, mahdollisesti vielä liikkumista rajoittavien loimien kanssa, se aivan varmasti vaatii paljon notkistamista ja verryttelyä kyetäkseen parhaisiin suorituksiinsa ratsastuksessa.

 

Eli sen sijaan, että soitan hysteerisen puhelun Tiinalle jokaisen hieman jäykemmän ratsastuskerran jälkeen voisin vain todeta, että on normaalia että Thor on jäykempi seisoessaan enemmän paikoillaan. Olenhan itsekin täysin vino ja jäykkä jos istun monta päivää peräkkäin toimistolla (nykyään seison enimmäkseen myös töissä) enkä esimerkiksi ehdi joogaamaan. Eikä Thorilla aina tarvitse olla mitään vakavampaa vikaa vaan joskus auttaa, että Thoria liikuttaa pari päivää ja heti tuntuu koko runko paljon paremmalta sen jälkeen (nyt olimme myös Ellan kanssa irtohypytetty Thoria, joten vain siitä Thorilla oli kenties lihakset kipeänä).

 

Aika useinhan jäykkyyden tai jännittyneisyyden syy on löytynyt väärästä kengityksestä, mahavaivoista, selkäkivusta, hammasongelmista, sopimattomasta satulasta jne. ja näiden kanssa tullaan varmasti aina tasapainottelemaan. Meidän ihana CWD-estesatula taitaa esimerkiksi tällä hetkellä olla hieman liian pitkä ja sen takia Thor lyö helposti ristilaukalle. Onneksi Putiikki Ainon Charles Tardiveau pääsee huomenna käymään tallilla niin saadaan ehkä satula katsottua sopivammaksi. Thor menee kuitenkin tällä hetkellä ratsastaessa aina paremmaksi eikä ole selkeästi kipeä mistään, joten joskus pitää vain itse myös hieman rauhoittua. Jos olisin ollut yhtä hysteerinen Masin kanssa en olisi ikinä kiivennyt Masin selkään.

 

Eikä auta yhtään, että tulen itse jo jännittyneessä tilassa tallille. Tiedän, että se ei ole ikinä toiminut Thorilla eikä Thor ainakaan rentoudu kun käyn itse ylikierroksilla.

 

"Pakoon valmistautuva hevonen pyrkii etupainoiseksi, painautuu omaan luontaiseen vinouteensa ja jännittää niskaansa ja leukaansa. Kaikki nämä muutokset tuntuvat ratsastajasta jäykkyydeltä. Osa hevosista reagoi jännittyessään hidastumalla ja muuttumalla jähmeiksi, mikä sekin tuntuu fyysiseltä jäykkyydeltä. Ongelman ratkaisu löytyy rentoudesta ja luottavaisuudesta."

 

Eli ensi kerralla, kun toivottavasti tunnistan jo ennen tallille menoa, että olen jäykkä mieleltäni pystyn hoitamaan tilanteen paremmin. Koska aivan kuten hevosilla liikkeen osalta taitaa tämä koskea myös omaa mieltäni:

 

"Kaikki toisteltu käytös vahvistuu ja muuttuu opituksi. Tämä pätee myös liikkumismalleihin. Vaikka syy kankeaan liikkumistapaan olisi jo poistettu, kankea liikkuminen voi jatkua, jos hevosta ei lisäksi kouluteta liikkumaan uudella, joustavammalla ja tasapainoisemmalla tavalla."

 

Eli ensi vuonna haetaan hieman tasapainoisempaa ja joustavampaa liikettä ja mieltä. Sen sijaan, että mietin miten Thorilla on perusasiat tehty väärin yritän miettiä miten upea hevonen minulla on ja kuinka pitkälle ollaan jo päästy.

 

Eilinen in-and-out Antin tunnilla.

Eilen oli vuorossa Antin estetunti ja olimme ensimmäistä kertaa yksityistunnilla. Meillä oli aivan super hyvä tunti ja Thor oli niin ihana. Jälleen hyvän tuntuinen eikä yhtään niin jäykkä ja kankea kuin sunnuntaina. Nämä innarit olivat hauskat koska toinen este oli nostettu hieman korkeammaksi, joten saimme taas pari oikein kivaa ja korkeampaa hyppyä väliin. Olin kuitenkin toivonut, että hyppäisimme hieman pienempiä esteitä tällä kertaa koska viimeksi Antti nosti viimeisen pystyn niin korkeaksi, että tärisen vieläkin. Oli aivan uskomaton tunne kun Thor joutui oikein hyppäämään suoraan ylöspäin ja tulin sen pari kertaa peräkkäin. Sen verran huisia oli kuitenkin hyppy, että en ihan joka kerralla pysty sellaisiin suorituksiin. Antti on todella positiivinen ja kiva valmentaja. Pidän sen takia Antin tunneista super paljon. Aina lähtee hyvillä fiiliksillä kotiin tallilta. Antti tekee myös hauskoja ja aika vaativia ratoja joita on mukava hypätä.

Halusin myös laittaa selfie-kuvan Thorista ja minusta tänne blogiin koska hevosen silmät kertovat niin paljon. Niitä kannattaa seurata koska luottavaiset silmät kertovat luottavaisesta hevosesta. Sekä Thorin ja Masin kohdalla molempien silmät ovat jossain vaiheessa matkaa muuttuneet. Silmät ovat sielun peili tai miten se nyt menee.

Ensi viikolla päästään perheen kanssa Dubaihin ja siellä olen menossa opettelemaan tuttuni kanssa maastatyöskentelyä Abudhabi Cowboyn luokse ja siitä suuntaamme vielä aavikkon ja meren äärelle ratsastamaan. Yritän nyt kovasti pohtia mitä ongelmakohtia haluaisin työstää, jotta voisin sitten tuoda uusia työkaluja myös meidän omaan arkeen.

Lainaukset teksteissä Anna Kilpeläinen Mitä ratsun jäykkyys on?

Lue myös:

Eventing Connect: Stop blaming your horse for your dressage problems

Equestrian Stockholmin hevosmuotinäytös

Madis Morna nauratti tyttöjä koko päivän. Mahtava herrasmies.

Kävin tapaamassa Charlesia ja Erkkiä Ratsastuskeskus Ainossa pari kuukautta sitten ja sovimme samalla, että järjestän Equestrian Stockholmille pienimuotoisen hevosmuotinäytöksen joulukuun puurojuhliin.

Carolina McLean ja Erika Hanhisuanto

Maailman ihanin Katja Ståhl. Katjan avulla ei voi kuin tulla mahtava tapahtuma.

 

Ajatus kuulosti todella kivalta, mutta käytännön asiat eivät olleetkaan ihan niin helppoja. Yritä vain googlata hevosmuotinäytös, equestrian fashion show tai jotain sen kaltaista, niin tietoa ei löydy ollenkaan. Onnekseni sain houkuteltua itseäni luovemmat ihmiset, Heidi Hailan ja Erika Hanhisuannon auttamaan suunnittelussa ja päädyimme kepeään ja hauskaan muotinäytökseen, joka oli ensisijaisesti hauska toteuttaa.





Vietimme eilen koko päivän Ratsastuskeskus Ainossa, haimme kaikille vaatteet Putiikki Ainosta, rakensimme muotinäytöslavan puomeista ja kukista ja katsoimme kaikille hevoset valmiiksi.

 

Heidi Haila tuli näytökseen suomenpienhevosori A.T. Unikuvan kanssa ja Heidi Pätsi esiintyi ratsastuskouluhevonen Wadi kaverina (josta Heidi totesi, että onpa upea ratsastuskouluhevonen). Okko Pölläsellä ja Madis Mornalla taas oli käsihevosina ratsastuskouluhevoset Dino ja Santtu, jotka käyttäytyivät esimerkillisesti.

Katja haastatteli lyhyesti Okkoa ja Madista.

Tilaisuuden juonsi Katja Ståhl ja Katjan ihana tytär Vilma Kuoppamäki esiintyi mallina näytöksessä. Equestrian Stockholmin upea yhteistyöratsastaja Carolina McLean tuli Saksasta asti mukaan tapahtumaan ja oli kuten aina maailman parasta seuraa.



Suuri kiitos vielä kaikille mukana olleille malleille ja toimihenkilökunnalle ja erityiskiitos Rakkaalle Ellalle, joka jaksoi koko päivän olla mukana työntouhussa. Aivan mahtava päivä. Nyt voin jopa reippain mielin sanoa, että hevosmuotinäytöksien järjestäminen onnistuu myös jatkossa.:)

Erikalla päällä Lightweight Jacket Burgundy, Burgundy Polo -toppi ja
keväällä jälleen myyntiin tulevat ratsastushousut.

Vilmalla päällä suosittu Casula Luxury Navy -huppari ja sininen liivi kullanvärisellä vetoketjulla.

 

Carolinalla päällä WCT Jacket Faded Pink sekä Dusty Pink -liivi.

 

Heidillä päällä harmaasininen Next Generation Jacket ja Unskilla No Boundaries Champagne
 koulusatulahuopa sekä pintelit. 

Oripoika Unskilla oli myös kaikenlaista hauskaa kerrottavaa.



Heidillä päällä Lightweight Jacket Navy. Wadella Royal Classic koulusatulahuopa sekä korvahuppu.

Lisätietoja mallien vaatteista löydät sivustolta equestrianstockholm.fi

Kuolema apuohjille

Kuvassa Make Nyman ohjasajaa Thoria. Make toimii myös Koffin panimohevosten kuskina. 

Aika radikaali otsikko, mutta niin ovat myös välineet. En koskaan ole ymmärtänyt apuohjien merkitystä. Jos miettii ihan loogisesti, niin miksi meidän pitäisi sitoa hevosen pää kiinni johonkin ihan vain sen takia, että se liikkuisi paremmin. Miksi meidän pitää hallita jotain hevosen ruumiinosaa, jotta muut osat tekisivät työtä pyydettyä?

Samaa mieltä on myös Ruotsalainen raviohjastaja Anders Eriksson, joka on jopa mennyt niin pitkälle, että hän on tehnyt valituksen apuohjien myynnistä kuluttajalautakunnalle. Hän toteaa, että hevoskaupat myyvät apuohjia ratkaisukeskeisyys mielessä, vaikka apuohjat ovat vain oireiden taputtelua ja hevoset menevät pilalle. Ennemminkin ratsastajien pitäisi keskittyä itsensä ja hevosten kehittämiseen ja katsoa, että varusteet istuvat hyvin. Hän on nimittäin sitä mieltä, että usein kipu ja ongelmat terveyden kanssa ovat suurin syy sille, että apuohjia ylipäänsä käytetään.

"I stället för att använda hjälptyglar borde ryttare fokusera på att utbilda sig själva och sina hästar, och se till så att utrustningen som används är korrekt anpassad till hästens anatomi, tycker Anders. Det sistnämnde tar han också upp i sin skrivelse. Han uppger att sadlar och bett som sitter illa är en vanlig orsak till att hästar får skador eller obehag, så att de inte kan jobba på rätt sätt. En del ryttare försöker då lösa problemen som uppstår med hjälptyglar.
– Ofta är det hälsoproblem som är anledningen till att hjälptyglar säljs. När utrustningen inte passar ska man inte lösa bekymren med att klä på hästarna inspänningar. Det är död kommunikation, säger han."

Täysin samaa mieltä Erikssonin kanssa. Olisi tärkeämpää oppia kommunikoimaan hevosten kanssa oikealla tavalla eikä opetella heti alusta asti siihen, että on jotenkin hyväksyttävää, että hevonen sidotaan johonkin tiettyyn asentoon. Mahtavaa, että maailma muuttuu ja uudet hevosen hyvinvointiin ja biomekaniikkaan liittyvät tutkimukset nostavat päätään. Katja Ståhlin sanoja lainaten: 

"Arvatkaa mitä? On asioita, jotka ovat muuttuneet, ja PALJON. Hevoset ovat muuttuneet, varusteet ovat muuttuneet, jopa ratsastajat ovat muuttuneet. Niin, sata vuotta sitten lähes pelkästään miehet ratsastivat. Kukaan ei puhunut siitä, kuinka miehet käpälöivät nuorten tyttöjen pyllyjä. Se oli normaalia silloin. Moni muukin ihan hirveä asia oli ihan okei. Esimerkiksi 70-luvulla sai jätteet heittää vielä JÄRVEEN TAI MEREEN. Ketä se nyt voi haitata, ihmisethän asuu veden reunalla."

Keep that noise down

Go out in the nature with your horse and play around with him.

"Please can you take all your things when you go out from the indoor arena and not come back. My horse does not concentrate very well when something happens so I try to keep things happening around him to a minimum."

Does this sound familiar? People riding their horses asking and hoping for everyone else and everything else to be as still as possible. Thinking that if their reactive horse just has a very quiet environment it will be easier for them and the horse will stay more calm and concentrate better.

It is like treating a disease only for its symptoms rather than going straight to the bottomline of the problem.

A reactive horse needs movement around him
A reactive horse should be surrounded by noice, movement and different things happening around him. Now I am not talking about an unsettling environment or unclear routines. We should however not be afraid of things happening around our horse. The more things that happen the more the horse gets used to things happening and the less our horses react. If we keep all noise and movement to a minimun the horse will become more and more spooky and at the end we might end up with a horse that is afraid of even its own shadow.

Make him used to things such as snow being thrown at him.

A spooky horse might be in pain
A lot of the time we still think that a horse is reactive because it is in their DNA or because they are thinking in the night that tomorrow when my rider arrives I will be extra jumpy. Horses don't think like that and they don't plan their next day. But react they do. If a horse is suffering from ulcers, hoof problems, a poor back or any other abnormality they most often hide their pain but become very reactive instead. Rather than bucking or rearing the rider off they start staring at everything and become spooky. And a lot of the time we just think that is what they do rather than look for a reason to a specific behavior.

Kiss him often

Species-specific behavior and pent up energy
When a horse is able to live a life that is species-specific we can usually see calm and happy horses. A lot of the time pent up energy, energy that is not used on grazing almost 24/7, hanging out with the herd or running around will come out as bad energy.

In the winter-time I almost always lunge Thor before riding him. Not only because he enjoys running around without me on the back but also because he gets his own body and especially back warmed up before a rider jumps on him.

Nobody said it was easy
I love hacking out and think that all horses should get out and about at least once a week. There are however times that I have thought with Thor that I really don't enjoy our hacks when he jumps in every corner or turns around in full speed. We do however always go out and if he feels extra reactive somedays (eg. when it is very windy) I go from the ground because I feel more secure that way. The more he spooks, the more we hack and the more he stares at things, the more we look at them.

So in order to finish off. Don't treat your horse like they would be cotton balls. Give them a secure environment that is full of joy and laughter. Not only will your rides be much more fun but also more secure. The more used to things the horse gets, the less reactive he becomes.

The pictures are a few years old. Pics by Benjamin Gripenberg.

Vapaamatkustaja irtohypytyksessä

Heräsin aikaisin tänään ja kiepsautin pikaiset smoothiet mukaan tallille. Olin menossa estetunnille kymmeneltä, joten halusin rauhassa verytellä ennen kuin Jannika saapuisi paikan päälle. 

Kävelimme Thorin kanssa maneesissa pidemmän aikaa ja tutustuimme maneesiin jätettyyn punaiseen Volvo -lanaosaan. Thor oli siitä aika järkyttynyt alussa, mutta oli jo unohtanut koko asian tunnin loputtua. 

Ratsastimme innareita Jannikan kanssa ja keskityimme siihen, että Thor olisi ohjien ja pohkeiden välissä ja saman puolen laukka säilyisi koko tehtävän läpi. Koska olemme molemmat sellaisia letkuvenkuleita vaatii se erityistä keskittymistä omalta taholta, mutta heti kun sain Thorin suoraan esteille sama laukka säilyi ja Thor meni tehtävät super hyvin. Jossain vaiheessa Jannika pyysi myös keskittymään siihen, että oma vartalo ei mene vasemmalle, kun pitäisi hypätä oikealle (sama ongelma, josta Mia Kainulainen muistutti viime kurssilla). Kun sitten tietoisesti pidin vartalon suorassa ja katseen oikealle Thor tuli alas oikeassa laukassa ja hyppääminen tuntui taas paljon helpommalta. 

Tunnin aikana Jannika lisäsi koko ajan esteitä ja jossain vaiheessa Thor kielsi kun laitoimme erityisesteen vikaksi. Kerran sain Thorin yli, mutta sitten Thor vain jatkoi kieltämistä ja totesin, että turhaan me yritetään koska Thor menee sellaiseen tilaan, että se ei vain uskalla mennä ja kaikille tulee paha mieli. Selvästi Thor ei jotenkin osannut hahmottaa kun esteet olivat peräkkäin ja koska tiedän, että Thor ei yleensä kiellä ja hyppää ihan mitä vain oli tämä omasta mielestäni parempi ratkaisu. Kun poistimme alemmat aidat Thor jatkoi taas hyppäämistä hienosti eikä katsonut enää mitään. Tuntui siltä, että Thor oikein huokaisi helpotuksesta ja nautti erityisen paljon hypppäämisestä sen jälkeen. Jopa Volvo-lana oli vain kivan näköinen kaveri maneesin päädyssä. 

Jannikan lisätessä esteitä hän myös korotti niitä reilusti. Jossain vaiheessa yritin kyllä mumista jotain, että ei kyllä tarvitse nostaa nyt yhtään enempää, mutta siihen Jannika vaan nauroi ja sitten taas tultiin. Alkutunnista sanoin, että voitais mennä ihan vain jotain puomijumppaa tänään ja yhtäkkiä huomasinkin ylittäväni 120cm esteen. Kun este on tuon korkuinen mietin kyllä, että uskallanko mennä, mutta Thorin kanssa hyppääminen on sellainen nautinto, että en voisi jättää menemättäkään. Hyppäsimme aika monta kertaa esteen koska Jannika halusi, että Thor hyppäisi kunnolla selän läpi ylöspäin eikä vain laakeasti eteenpäin. Pari kertaa Thor tuli hieman laakeasti ja tiputti kerran esteen. Sen jälkeen Thor tuli todella upeasti ja hyppy oli fantastisen tuntuinen (katsokaa video). Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin miten jalat lensivät taakse ja olin ihan oikeasti jossain todella korkealla. Aivan huikea tunne ja tärisin varmaan viisi minuuttia innostuksesta tunnin loputtua. Mikä adrenaliinipotku.

Kyllä, se on 120cm.

Ranskassa hyppäsin korkeampia esteitä, mutta suurimman osan ajasta tipuin tai hevonen tiputti esteet. Eli olen niin onnellinen, että pääsen Thorin kanssa hyppäämään kunnolla ja vaikka tärkeintä ei ole esteiden korkeus on se aika mahtava fiilis ylittää omat rajansa ja kohdata omat pelkotilansa. Ja parasta on vielä huomata, että tekee kaiken rauhassa ja on hallinta omaan mieleen ja kehoon. Kiitos joogan siitä. 

Viime viikolla Thor pelkäsi aika paljon lumen tippumista katolta, joten ratsastin Thorin kunnolla läpi. Thor ei koko sinä aikana hengittänyt, mutta monen siirtymisen kautta sain jonkinlaisen kontaktin ja lopetimme sitten siihen (olin super tyytyväinen, koska Peuramaalla en saanut Thoria rauhoittumaan ollenkaan ja viime talvi oli myös melko haastava välillä Kattholmassa).

Melindan tunti oli sitten seuraavana päivänä ja jatkoimme siirtymisten ratsastamista. Sovimme Melindan kanssa (blogini lukijasta inspiroituneena), että jätän nyt alaturparemmin pois kokonaan ja keskitymme siihen, että saan siirtymiset oikeasti läpi istunnan avulla ja Thor ymmärtäisi, että vetäminen ei hyödytä ketään. Teimme toistoina ravi-käynti-pysähdys-peruutus siirtymisiä ja vasta kun Thor peruutti oikein, eli ei jäänyt vetämään edestä vaan keveni, sain taas jatkaa ravia ja sitten taas melko nopeasti uusi siirtyminen. Vaikka siirtymiset ovat välillä ärsyttäviä kannattaa niitä tehdä ja tehdä monta toistoa. Vasta kun saa hevosen kevyesti siirtymään on helpompaa tehdä kaikkea muuta. Etenkin peruutus tuuppaa meiltä unohtuvan vaikka se on aivan mahtava tapa koota hevosta. Melindan tunnin jälkeen oli myös paljon helpompaa hypätä ja tuntui, että meillä oli hyvä kontolli koko tunnin ajan tänään. 

Koska Thor liikkui paljon viime viikolla Tiina juoksutti perjantaina ja eilen kävimme bongaamassa lintutornin Thorin kanssa. Meidän lähellä ei tosiaan ole hyviä maastoja, mutta vähän matkan päässä on kiva hiekkatiepätkä jonne juoksimme ja nautimme raikkaasta ilmasta ja yhdessäolosta. Monty Robertsin Dually Halter on juoksemiseen todella hyvä ja nyt kun luntakaan ei enää ollut maassa pystyi hyvin vetämään taas lenkkarit jalkaan. 

Lintutornibongarit. Niin makea sää. Kova tuuli, mutta jotenkin niin kaunis hetki. 

Perjantaina ja lauantaina joogasin ja eilen illalla olin veljeni ja hyvän ystävämme Jannen kanssa syömässä ja leffassa. Ravintolassa tuttu tarjoilija tarjosi shotit ja olimme jo juoneet viiniä ruoan kanssa. The Accountant leffa meni siis hieman vatsa täynnä fiiliksessä, mutta hauskaa oli ja olen niin kiitollinen, että meillä on näin ihania ihmisiä meidän elämässä. Kun juttelin eilen Kimin kanssa kesän erosta ja miten haastavaa on ollut hän totesi vaan, että "sun pitää Kia rakentaa sellainen elämä, jossa viihdyt niin hyvin, että se ei ole miehestä kiinni. Sun pitää rakastaa sun omaa elämää." Aika lyhyt lause, mutta niin paljon viisautta. Veljeni on muutenkin tukenut minua eron keskellä erityisen paljon ja soittanut joka päivä ja kysynyt miten menee. Aina kun olen todennut, että huonosti ja taas itkenyt suurimman osan päivästä, hän on sanonut, että mitä sä selität: sullahan menee hyvin. Veljeni on selvästi uskonut siihen, että jos hän toistaa tarpeeksi usein, että mulla menee hyvin, niin jossain vaiheessa mä taas hymyilen ja nauran kun hän soittaa. Ja niin se vaan on. Vaikka kesällä ajattelin, että en tiedä miten päästä eteenpäin päivästä toiseen, niin se elämä vain vie eteenpäin ja pikku hiljaa alkaa voimaan paremmin ja huomaakin yhtäkkiä iloitsevansa arjen pienistä asioista. Eli jos olet juuri nyt keskellä jotain isompaa muutosta etkä oikein näe mitään valoa tunnelin päässä, muista, että muutokset ovat melkein aina siirtyminen johonkin parempaan. Välillä tuntui, että itkusta ei tule loppua, mutta sitten vain itkin lisää. Ajattelin, että jossain vaiheessa sen on pakko helpottaa ja niin se vaan teki. 

Uskalla uskoa uuteen alkuun ja siihen taikaan, jotka uudet alut meidän elämään tuovat. Myös sinun kohdalla.

Ja tässä vielä muistiin eilisellä joogakurssilla tehty smoothie: 

pinaattia

ananasta

avocadoa

tilkka luonnonjogurttia

noin 1-2 dl vettä

Tokat koulukisat ja kaikenlaista hauskaa

Viime viikot on ollut aika haipakkaa. Aina kun mietin, että nyt tulee uusi vuodenaika ja elämä hieman rauhoittuisi huomaan taas kalenterin täyttyneen. Eikä se tietenkään vain siitä ole kiinni, että itse täytän kalenterin. Elämme Ellan kanssa pitkälti Ellan isän rytmissä koska näyttelijä ei hirveästi voi työajoistaan päättää, joten olen ollut onnekas ja saanut pitää Ellan kotosalla viimeisen kuukauden ajan.

Tässä muuten Ellan isän mahtava uusi sarja Luottomies. En itse katso telkkaria, mutta Ella vakuutti minut ja nauroimme kippurassa kaikki jaksot putkeen netistä. Katsoimme myös härkätaistelijoiden elämää Netflixin tuottamassa sarjassa Fearless. Suosittelen lämpimästi! Ei tunnu hevosten hyppelyt sen jälkeen niin pelottavilta.:) Ja Brasilialaisten perherakkaus on tarttuvaa.

Tässä näkyy meidän ihana kokoero kun istun melkein Thorin pepun päällä.

Treenata ollaan kuitenkin ehditty ja ratsastimme Melindan kanssa läpi Helppo B:3 -radan torstaina ennen viikonlopun harjoituskisoja. Melinda teki harjoittelusta todella hauskaa ja helppoa, joten vaikka ehdimme vain ratsastaa radan läpi pari kertaa ei se haitannut fiilistä.

 

 

Läksimme Ellan kanssa lauantaina tallille ja veryttelin Thorin vain hetken ennen radalle menoa. Viimeksi tein ihan saman Peuramaalla, mutta nyt Thor ei tuntunut yhtä hyvältä eikä yhtä keskittyneeltä. Omia paineita ei kuitenkaan ollut, joten otin radan täysin sellaisena kuin sen tulisi olla: hauskana harjoituksena.

Aivan samalla tavalla kuin viimeksi Thor oikein nautti siitä, kun sai olla huomion keskipisteenä ja tuntui kasvavan kaksi metriä korkeutta. Pidin hieman paremman tahdin läpi radan, mutta Peuramaalla ratsastin paljon tarkemmat tiet (olimme harjoitelleet Minnan, Ecan ja Cinyan kanssa oikein huolella). Eli pahimmat rikkeet tulivat omasta huolimattomuudesta. Esimerkiksi siitä, että unohdin lopputervehdyksen koska halusin vain halata Thoria. Ja käyntipätkä on aivan pelottavaa katseltavaa, mutta siitä voin syyttää vain itseäni koska annan Thorin aina vetää päällä alaspäin kun annan pidemmät ohjat. Tähän täytyy nyt keskittyä ja kertoa Thorille, että voisi ihan vain pitää päätä rentona, kun ohjat pitenevät.

 

 

 

Ajattelen aina, että en ole kiinnostunut kisaamisesta, mutta aina se on kuitenkin yhtä hauskaa. Toivottavasti tällaisia harjoituskisoja järjestetään useammin ja ehkä sitä keväällä uskaltautuisi myös muualle kokeilemaan onneaan.

 

Pisteet olivat melkein samat kuin Peuramaalla ja Symppis hevonen! -kommentti ilahdutti kyllä eniten paperilla. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen suoritukseen vaikka tiedän, että pystyisimme paljon parempaan.:)

 

 

Thorilla on ollut vasen lapa taas hieman huonompi ja selvästi myös selän alue tukossa. Thorilla tuntui myös vasen lapa lievästi kesällä, mutta nyt huomaa ihan selkeän eron kun Thor taas seisoo enemmän paikoillaan. Keväällä Karenko huomasi, että Thorilla on vasemman kavion sädeluussa lieviä muutoksia, joten olen pelännyt sen vaikuttaman eniten kokonaisuuteen. Nyt kun Sanna hieroi hän löysi kuitenkin vanhan vamman vasemman lavan kohdalla, joten toivotaan, että se aiheuttaa epämukavuutta eikä sädeluumuutokset. Sanna hieroo Thorin taas parin viikon päästä uudestaan. On kiva saada Sannalta raportti jokaisesta kerrasta, niin voi aina seurata hevosen kehitystä, ovatko ongelmat siirtyneet oikealta vasemmalle, muuttuneet viime kerrasta tai muuten vain löytynyt jotain uutta hierottavaa.

 

 

Ellan ja Thorin kanssa ollaan nautittu lumihangessa tarpomisesta pellolla (paras paikka kun hokit saatiin vasta eilen) ja jossain vaiheessa tutustuimme myös Ikean pottakokoelmaan maneesissa. Kun olen ratsastanut Ella leikkii ulkona ja on aivan ihana nähdä mikä mielikuvitus pienellä tytöllä on. Voi kun sellainen intohimo ja tarmo säilyisi tyttäressäni aina.

 

Elämäni suurimmat rakkaudet.

 

Pottapuomijumppaa.

Aamu jolloin Donald Trumpista tuli presidentti.

 

Clarion Hotel on avannut ovensa Helsinkiin ja vietimme viime viikolla yhden yön hotellissa ystäväni kanssa ja juhlimme hotellin avajaisia perheen ja ystävien seurassa torstaina. Vaikka rakennus on mielestäni ulkoa todella ruma on se sisätä kaunis ja näkymä 16. kerroksen Sky baarista todella upea. Noin ylipäänsä on kivaa, kun Helsingissä tapahtuu paljon ja Helsingistä on viime vuosina kehkeytynyt kaupunki jota mielelläni suosittelen kaikille ulkomaalaisille ystäville.

 

Minä ja maailman ihanin veljeni.

 

Isänpäivän vietimme veljeni luona ja hän kokkasi todella hyvää ruokaa. Veljeni on super hyvä kokki ja myös yksi parhaimmista ystävistäni. Etenkin alkukesän eron jälkeen on tehnyt erityisen hyvää viettää aikaa perheen parissa. Kim on myös jaksanut tukea ja nostaa minua ylös päivittäisillä puhelinsoitoilla ja muistutellut, että vaikka monen vuoden jälkeen tulee ero on synkimmilläkin pilvillä aina hopeareunus.

 

Tuttuni laittoi tämän mulle. Vanha Voguen kuva, jossa veljeni ja Ninja Sarasalo.

 

 

50 seconds of fame. Tällainenkin aare oli viime viikolla löytynyt ystäväni isän kätköistä.

 

Kuvat on ottanut ihana Kia Koskinen ja videon kuvasi Liisa Ritari. Kiitos super paljon!