Jäykkä mieli, jäykkä hevonen

Tässä kuvassa meillä on molemmilla hyvä mieli.

 

Sunnuntaina menin tallille ja lähdin todella ahdistuneena kotiin. Olin ollut kovin kiireinen ja Thoria oli enimmäkseen juoksutettu ja kävellytetty viimeisen viikon ajan. Olin melko poikki ja Ella oli ollut suurimman osan viikosta kipeänä kotona ja nyt Äiti oli sairastunut samaan flunssaan joten mulla oli siitä huono omatunto.

 

Kotimatkalla soitin autosta Tiinalle (soitan aina Tiinalle) ja totesin, että nyt on hevonen ihan viallinen ja jäykkä ja hyvä ettei ontunut alussa ja selkä ei liiku ja lanneranka ihan tukossa ja kaikki on ihan huonosti. Ja mä oon maailman kamalin hevosenomistaja koska kaikesta lupaamastani huolimatta oli sellainen tunne, että en tehnyt muuta kuin repinyt Thoria suusta kun Thor vaan juoksi avuilta pois eikä kuunnellut pidättäviä apuja yhtään. Sitäpaitsi Thor on selvästi laihtunut eikä näytä yhtä hyvältä ja kaikki on vain ihan tosi tosi tyhmästi.

 

Hetken päästä Tiina totesi, että voisiko sulla Kia nyt olla vain huono päivä ja kaikki tuntuu erityisen huonolta. Hmmmmmm...... Voisiko se olla niin? Voisiko se myös olla niin, että tunnen jo hevoseni niin hyvin, että tiedän miten kaikki vanhat huonot tavat nousevat esille pidemmän rasastusvapaan jälkeen. Viimeksi kun oli ollut kiireinen viikko Thor ei keskittynyt yhtään ensimmäisellä ratsastuskerralla, mutta olin Melindan tunnilla ja Melinda osasi hyvin auttaa ja opastaa meitä ja saimme aika nopeasti tilanteen rauhoitettua ja seuraavalla kerralla Thor oli jo todella hyvä ratsastaa.

 

Kun sitten pohdin tätä asiaa kotona totesin, että minulla tosiaan oli ollut todella huono päivä ja olisi vain pitänyt ainakin alkuun juoksuttaa Thor tai vaikka vain mennä kävelylle. Oli masentavaa huomata, että olin purkanut omaa pahaa oloani hevoseeni. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että osaan jo hahmottaa miten tärkeätä on, että oma mieli on ratsastuskunnossa ja pystyn aika nopeasti palaamaan rennompaan ja positiivisempaan mielentilaan.

 

Mietin myös miten iso ero Thorin liikkeessä on, kun Thor liikkuu kesällä pihatossa ja seisoo talvet enimmäkseen paikoillaan. Thor tuntuu välillä niin jäykältä alussa, että ajattelen sen olevan epänormaalia. Anna Kilpeläinen kirjoittaa, että hevosen jäykyydelle ratsastuksessa on muutama yleinen syy:

 

1) Kehon tasapaino-ongelmat

2) Jännittynyt mielentila
3) Fyysinen kankeus
4) Opitut kankeat liikemallit

 

Kilpeläisen mukaan muun muassa liikkumattomuus jäykistää. Jos hevonen seisoo päivät pääasiassa paikoillaan karsinassa tai tarhassa, mahdollisesti vielä liikkumista rajoittavien loimien kanssa, se aivan varmasti vaatii paljon notkistamista ja verryttelyä kyetäkseen parhaisiin suorituksiinsa ratsastuksessa.

 

Eli sen sijaan, että soitan hysteerisen puhelun Tiinalle jokaisen hieman jäykemmän ratsastuskerran jälkeen voisin vain todeta, että on normaalia että Thor on jäykempi seisoessaan enemmän paikoillaan. Olenhan itsekin täysin vino ja jäykkä jos istun monta päivää peräkkäin toimistolla (nykyään seison enimmäkseen myös töissä) enkä esimerkiksi ehdi joogaamaan. Eikä Thorilla aina tarvitse olla mitään vakavampaa vikaa vaan joskus auttaa, että Thoria liikuttaa pari päivää ja heti tuntuu koko runko paljon paremmalta sen jälkeen (nyt olimme myös Ellan kanssa irtohypytetty Thoria, joten vain siitä Thorilla oli kenties lihakset kipeänä).

 

Aika useinhan jäykkyyden tai jännittyneisyyden syy on löytynyt väärästä kengityksestä, mahavaivoista, selkäkivusta, hammasongelmista, sopimattomasta satulasta jne. ja näiden kanssa tullaan varmasti aina tasapainottelemaan. Meidän ihana CWD-estesatula taitaa esimerkiksi tällä hetkellä olla hieman liian pitkä ja sen takia Thor lyö helposti ristilaukalle. Onneksi Putiikki Ainon Charles Tardiveau pääsee huomenna käymään tallilla niin saadaan ehkä satula katsottua sopivammaksi. Thor menee kuitenkin tällä hetkellä ratsastaessa aina paremmaksi eikä ole selkeästi kipeä mistään, joten joskus pitää vain itse myös hieman rauhoittua. Jos olisin ollut yhtä hysteerinen Masin kanssa en olisi ikinä kiivennyt Masin selkään.

 

Eikä auta yhtään, että tulen itse jo jännittyneessä tilassa tallille. Tiedän, että se ei ole ikinä toiminut Thorilla eikä Thor ainakaan rentoudu kun käyn itse ylikierroksilla.

 

"Pakoon valmistautuva hevonen pyrkii etupainoiseksi, painautuu omaan luontaiseen vinouteensa ja jännittää niskaansa ja leukaansa. Kaikki nämä muutokset tuntuvat ratsastajasta jäykkyydeltä. Osa hevosista reagoi jännittyessään hidastumalla ja muuttumalla jähmeiksi, mikä sekin tuntuu fyysiseltä jäykkyydeltä. Ongelman ratkaisu löytyy rentoudesta ja luottavaisuudesta."

 

Eli ensi kerralla, kun toivottavasti tunnistan jo ennen tallille menoa, että olen jäykkä mieleltäni pystyn hoitamaan tilanteen paremmin. Koska aivan kuten hevosilla liikkeen osalta taitaa tämä koskea myös omaa mieltäni:

 

"Kaikki toisteltu käytös vahvistuu ja muuttuu opituksi. Tämä pätee myös liikkumismalleihin. Vaikka syy kankeaan liikkumistapaan olisi jo poistettu, kankea liikkuminen voi jatkua, jos hevosta ei lisäksi kouluteta liikkumaan uudella, joustavammalla ja tasapainoisemmalla tavalla."

 

Eli ensi vuonna haetaan hieman tasapainoisempaa ja joustavampaa liikettä ja mieltä. Sen sijaan, että mietin miten Thorilla on perusasiat tehty väärin yritän miettiä miten upea hevonen minulla on ja kuinka pitkälle ollaan jo päästy.

 

Eilinen in-and-out Antin tunnilla.

Eilen oli vuorossa Antin estetunti ja olimme ensimmäistä kertaa yksityistunnilla. Meillä oli aivan super hyvä tunti ja Thor oli niin ihana. Jälleen hyvän tuntuinen eikä yhtään niin jäykkä ja kankea kuin sunnuntaina. Nämä innarit olivat hauskat koska toinen este oli nostettu hieman korkeammaksi, joten saimme taas pari oikein kivaa ja korkeampaa hyppyä väliin. Olin kuitenkin toivonut, että hyppäisimme hieman pienempiä esteitä tällä kertaa koska viimeksi Antti nosti viimeisen pystyn niin korkeaksi, että tärisen vieläkin. Oli aivan uskomaton tunne kun Thor joutui oikein hyppäämään suoraan ylöspäin ja tulin sen pari kertaa peräkkäin. Sen verran huisia oli kuitenkin hyppy, että en ihan joka kerralla pysty sellaisiin suorituksiin. Antti on todella positiivinen ja kiva valmentaja. Pidän sen takia Antin tunneista super paljon. Aina lähtee hyvillä fiiliksillä kotiin tallilta. Antti tekee myös hauskoja ja aika vaativia ratoja joita on mukava hypätä.

Halusin myös laittaa selfie-kuvan Thorista ja minusta tänne blogiin koska hevosen silmät kertovat niin paljon. Niitä kannattaa seurata koska luottavaiset silmät kertovat luottavaisesta hevosesta. Sekä Thorin ja Masin kohdalla molempien silmät ovat jossain vaiheessa matkaa muuttuneet. Silmät ovat sielun peili tai miten se nyt menee.

Ensi viikolla päästään perheen kanssa Dubaihin ja siellä olen menossa opettelemaan tuttuni kanssa maastatyöskentelyä Abudhabi Cowboyn luokse ja siitä suuntaamme vielä aavikkon ja meren äärelle ratsastamaan. Yritän nyt kovasti pohtia mitä ongelmakohtia haluaisin työstää, jotta voisin sitten tuoda uusia työkaluja myös meidän omaan arkeen.

Lainaukset teksteissä Anna Kilpeläinen Mitä ratsun jäykkyys on?

Lue myös:

Eventing Connect: Stop blaming your horse for your dressage problems