Joogasta

Blogiani jo pidempään seuranneet ovat varmaan huomanneet, että olen melko vannoutunut joogafani nykyään. Jooga on kulkenut mukanani jo vuosia, mutta vasta viimeisen parin vuoden aikana olen onnistunut säännöllisesti yhdistämään lyhyempi- ja pidempikestoiset joogarutiinit elämäämme.

Nykyään ei hirveästi tarvitse perustella miksi joogaa eikä heti saa hippi- tai hörhömainetta niskaansa. Melkein kaikki ystäväni jotka ovat joogaa kokeilleet harrastavat sitä nykyään säännöllisesti ja tuntuu siltä, että monet ihmiset vievät joogaa hivenen eteenpäin valmistuessaan joogaopettajiksi ja luoden siitä jopa oman uransa.



Australian Bondi Beach

Tutustuin joogaan ensimmäistä kertaa vuosia sitten Australian Bondi Beachillä. Ystäväni houkutteli minut mukaan ja siitä päivästä lähtien viikottaisista joogatunneista tuli suosikkihetkiämme kaiken hevostelun ohessa. Kävimme joogatunnilla ja sen jälkeen syömässä Pad thai -nuudeleita viereisessä Thai-ravintolassa. Paikkoina toimivat rannan vieressä sijaitseva Beach Club ja rantakadulta rappusia nouseva pieni tila.

Olen aina ollut todella jäykkä ja mieleltäni levoton ja ihastuin heti alusta asti tunteeseen, jonka jooga jättää jälkeensä. Naureskelin sille, miten huonosti taivun, kunnes melko nopeasti huomasin, että muutoksia ihan oikeasti alkoi tapahtumaan. Ei vain fyysisellä vaan myös henkisellä puolella. Olisinpa silloin tiennyt mille matkalle jooga minut viekään.

Ihanan selkeä kiteytys. Löysin tämän suosikkkiopettajani Katja Kiutun jakamana tänään.

Jooga on seurannut mukanani ensimmäisestä kokeilukerrasta lähtien tavalla tai toisella. Olen joogannut tunneilla tai yksin kotona. Pitkään laitoin aamuisin DVD:n läppäriin ja kuuntelin sanoja "Feel the earth beneath your feet and the sun warm your face" tai jotain sen kaltaista (nykyään Googlaan sanoilla yoga You Tubesta parhaat videot). Kun odotin Ellaa kävin Malla Rautapuran raskausjoogassa ja pidin tunneista kovasti. Vaikka en varmaan hengittänyt hetkeäkään, muuta kuin ilonaamariin synnytyksen aikana, olen melko varma, että jooga valmisti minut paremmin kuin mikän muu tulevaa tapahtumaa varten. Yritin käydä myös vauvajoogassa, mutta annoin periksi, kun monet muut vauvat miettivät paikoillaan maailman menoa tai nukkuivat sikeästi äidin joogatessa ja Ella keksi aivan muuta puuhaa.

Suomeen muutettuani en löytänyt joogapaikkaa joka olisi tuntunut omalta. Kävin kokeilemassa lajia monessa paikassa, mutta missään ei tullut sellaista tunnetta, että olisin halunnut tulla takaisin. Parin vuoden ajan joogasin vain satunnaisesti kunnes jälleen kerran ystäväni houkutteli minut mukaan Mankkaan Yoga Nordic -salille ja siellä olen käynyt jo vuosia treenaamassa mahdollisuuksien mukaan. Myös Lauttasaareen avattu Merijooga on miellyttävä paikka, mutta Mankkaalla on paremmin varhaisia aamutunteja, joissa tykkään käydä. Olen myös hurahtanut erityisesti Aerial joogaan koska tuntuu siltä, että pääsen vielä paremmin kaikkiin asanoihin lentävän liinan avulla. 

Merijooga, Lauttasaari. Ystäväni Ullican ottama kuva heti tuntimme loputtua. 

Matka ei päämäärä

Uskon siihen, että vähän kuin ratsastuksessa ei meistä ikinä tulee valmiita joogan saralla eikä tärkeintä ole päämäärä vaan matka ja polku jonka saa kulkea. En esimerkiksi millään osannut kuvitella aloittaessani joogaharrastuksen, että rakastan nykyään liikettä, jossa roikun pää alaspäin tai voimantunnetta, joka tulee siitä, että seisoo käsillään. En olisi voinut kuvitella, että oppisin hengittämään paremmin ja löytäisin hengittämisen ja asanoiden kautta myös tasapainoisemman olon henkisesti. En voinut tietää, että vasta tutustuttuani joogan maailmaan opin tunnistamaan oman vartalon voimavarat ja heikkoudet ja osaan täysin eri tavalla hahmottaa omia vinouksia. Olen myös herkempi huomaamaan milloin voin hyvin ja mikä saa minut voimaan hyvin tai huonosti.

Jooga ja ratsastus

Miten jooga sitten liittyy ratsastukseen ja ylipäänsä hevosiin? Ainakin omalla kohdallani jooga on tehnyt ihmeitä omassa hevostelussa. Ei niinkään vain fyysisellä puolella koska liikkuva kroppani tarvitsisi myös paljon pilatesta ja muuta vahvistavaa treeniä vaan koen muuttuneeni kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Olen rauhallisempi ja mukavampi kumppani hevosilleni ja olen löytänyt tunteen siitä, mitä on edes hetkittäin virrata elämän mukana. Muistan jopa joskus hengittää enkä stressaa niin paljon epäonnistumisia. Pyrin näkemään enimmäkseen asiat positiivisessa valossa ja positiivisuuden kautta tuntuu, että monet asiat osuvat kohdilleen. Mieli kun on niin vahvasti ohjaamassa meitä oman elämämme polulla.

Release and surrender kirjoittaa ystäväni, joogaopettaja Mikaela
harjoittaessaan hieman erilaista aerial joogaa. 

Jos olet jo syventynyt joogan monipuoliseen maailmaan tai olet vasta aloittamassa, niin voit lauantaista lähtien hankkia suomalaisesta verkkokauppa Yogini&Costa ihanat Om Shanti joogahousut. Seuraamalla yogini_and_co -instagram tiliä saat myös 10% alennuksen ensimmäisestä ostoksesta. Yogini&Co on myös esillä 28.2. - 1.3. Kaapelitehtaan joogafestivaalilla.

Mielenkiintoinen joogaa ratsastajille -päivä järjestetään 22.3. Kirkkonummella. Kurssilla keskitytään ratsastajan kehonhuoltoon sekä kehon- ja mielenhallinnan syventämiseen.

Tule myös mukaan ratsastajille suunnatulle yin-jooga tunnille 7.4. klo 21.00.

Ihania hetkiä joogan parissa!

Lue myös muut joogaan liittyvät postaukset ja tutustu mielenkiintoisin joogasivustoihin täällä. 

Huonot lähestymiset ja vaikeat vaihdot

Olen aina rakastanut hyppäämistä. Vauhdin hurmaa ja adrenaliinipiikkejä. Jo pienenä tyttönä hyppäsimme naapureiden aitojen yli maalla ja keksimme tukeista ja kaiken maailman oksista ja vanhoista esteistä hyppyjä peltojen ja metsäteiden keskelle. Ranskassa olin töissä estetallilla, joten pääsin hyppäämään Grand Prix -tason hevosilla päivittäin ja taisin tuohon aikaan ylittää ensimmäisen 120 cm esteeni.

Parin vuoden ajan hyppäsin kuitenkin vähemmän ja raskauden aikana jätin hyppelyt pois suurimmaksi osaksi. Masin kanssa pääsin hyppäämään melko säännöllisesti ja vuodeksi otin ylläpitoon tamman, jonka kanssa oli tarkoitus päästä hyppäämään kunnolla. Olin todella innostunut mahdollisuudesta, mutta melko nopeasti selvisi, että tamma oli todella kipeä selästä ja suurin osa yhteisestä ajasta meni tamman kuntouttamiseen jonka jälkeen se myytiin uudelle omistajalle. Ennen kuin tamma tuli minulle kävin estevalmennuksessa toisen tamman kanssa ja valmentaja ei oikein uskonut, että en ollut vuosiin hypännyt. Meillä oli hevosen kanssa todella hyvä flow ja hyppelyt sujuivat kivasti. Valmentaja korotti nopeasti esteet yli metriin jonka jälkeen lensin maahan aika kovaa ja tamman kaviot viuhuivat naamani edestä.

Mitään ei onneksi sattunut muuta kuin omalle mielelle. Lapsen saattaminen maailmaan herättää kaiken maailman tuntemuksia ja esimerkiksi lentäminen lentokoneessa on pelottanut minua ihan eri tavalla sen jälkeen. Tuon tippumisen jälkeen olen myös pelännyt hyppäämistä enkä aina ole nauttinut tunneista sen takia, että ajatukseni eivät ole esteillä vaan jo siinä mitä tapahtuu kun makaan maassa

Masin kanssa en ikinä pelännyt hyppäämistä, mutta Masin niskanikamavamman ja muiden vaivojen takia olivat laukanvaihdot melko mahdottomia joten aika usein tahti rikkoutui siihen, että piti vaihtaa laukka ravin kautta. Aivan kuten Masi on Thor aivan ihanan luotettava esteillä ja olen pikkuhiljaa alkanut nauttimaan hyppelyistä jälleen. Etenkin nyt Peuramaalla kun pääsen hyppäämään säännöllisesti ja saamme rutiinia hommaan. Olen nimittäin huomannut, että omalla kohdalla pelko katoaa, kun onnistumisia tulee ja pääsen hyppäämään usein. Minna on myös auttanut kovasti koska hän tekee asiat juuri meidän tahdissa ja kun muut hyppäsivät vesimattojen ja peurojen yli eilen saimme keskittyä vain hyppäämiseen ilman minua pelottavia esteitä (Thor kun ei niitä katsele tai pelkää). Jossain vaiheessa ajattelin, että ei mua edes pelota että mennään vaan niiden yli, mutta parempi ottaa rauhassa ja lisätä onnistumisia ja hyvän olon tunnetta. Meillä kun ei ole mihinkään kiire.

Pidän myös kovasti siitä, että keskitymme Minnan tunneilla teknisiin asioihin. Eilen suurin osa tunnista meni ihan vain puomiharjoituksiin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Puomien päällä piti vaihtaa laukkaa ja se on myös toinen asia josta menen ihan lukkoon. Ei siinä, että se herättäisi minussa mitään pelkotiloja, mutta ahdistaa jo valmiiksi. Minna toteaa, että Thor osaa nuo vaihdot, mutta minulle ne tuottavat jo sellaisen negatiivisen henkisen valmiuden, että teen aivan liikaa ja katson itse maahan tai ylös ja vartalo vääntyy ja kääntyy. Luulen, että pääsisimme paljon helpommalla, jos tekisin vähemmän ja luottaisin siihen, että Thor osaa homman. Kuten videossa onnistuneet laukanvaihdot puomien päällä näkyy, niin lähestymme kovassa vauhdissa puomeja vaikka vaihdot onnistuisivat ihan varmaan paljon paremmin ihan normaalissa, hieman kootummassa laukassa.

Eilen en mitenkään tahtonut löytää tahtia ja rentoutta kuten näkyy huonot lähestymiset videossa. Thor on todella rauhallinen hyppääjä, mutta en oikein päässyt vaan nauttimaan vaan tein koko ajan liikaa. Pääsimme kuitenkin viimeisille esteille kivassa laukassa ja hyvässä tahdissa ja Thor hyppäsi hyvin. Siihen oli siltä päivältä hyvä lopettaa ja katsella nuorten maajoukkuelaisten menoa hieman suuremmilla esteillä ja muistutella mieleen mitkä olivatkaan Gunssanin neljä rakennuskiveä TTPP hyppäämiseen.

T = Tempo
T = Tasapaino 
P = Ponnistuspaikka
P = Paine

Ja nyt täytyy vain tehdä kovasti töitä siinä, että saisin omaa istuntaa suoremmaksi. Minna jaksaa toistaa siitä oikein mukavalla äänensävyllä kerta toisensa jälkeen. Gunssan taas totesi melko suoraan pari vuotta sitten, että "du ser Kia ut som en bajsande ekkorre".

Kaula piteni metrin verran

Tänään on ollut jotenkin erityisen ihana päivä. Ei sen takia, että mitään kummallista olisi tapahtunut: on vain ollut hyvä ja positiivinen vire päällä ja illan kruunasi vielä estetunti Renjan, Lillin sekä Teresan ja Teresan hevosen seurassa.

 

Teresan äiti on seurannut meidän satulaongelmia jo pidemmän aikaa ja olen kokeillut Teresan koulusatulaa pari kertaa. Satula, jota olin odottanut niin paljon saapuvaksi ulkomailta ei ollut yhtään mitä olin kuvitellut ja olin jo tullut siihen tulokseen, että mietin vielä Passierin satulaa ja jatkan karvasatulalla suurimman osan ajasta. Meidän Prestigen estesatula toimii melko hyvin, joten en lannistunut sen koommin. Onhan tämä satularumba jatkunut meillä jo vuosia. 

Kun Camilla toi sitten meille myynnissä olevan Teresalle mittatilatun Devoucoux satulan olin kyllä jo ostanut sen ennen kuin olin kokeillut sitä Thorin selkään. Satula on mittatilattu Teresalle, joka on vielä pidempi kuin allekirjoittanut ja satula näytti istuvan Thorille todella hyvin.  

Helpointa ei ole kokeilla uutta satulaa heti estetunnille, mutta en kävisi enää tunneilla jos en voisi käydä uusien satuloiden kanssa. Joten ei kun menoksi ja Thor tuntui heti alussa vähemmän jäykältä ja pärski iloisesti. Tunnin aikana Thor ryhdistäytyi eikä jäänyt yhtään niin etupainoiseksi kuin parit viime ratsastuskerrat. Tuntui myös, että selkä pääsi liikkumaan hyvin ja lavoilla oli enemmän tilaa kuin muissa satuloissa. Olin hieman hukassa välillä koska tuntui siltä, että Thorin kaula piteni metrin verran, kun rungolla oli paremmin tilaa liikkua. En oikein osaa selittää tunnetta, mutta ehkä jollain muulla on samanlaisia kokemuksia?

Uusi satula ei tietenkään poista Thorin ja minun kokoeroa tai sitä ongelmaa, että nojaan eteenpäin, mutta kyllä se auttaa ja tuntui jo tänään että meillä oli joitain todella hyviä pätkiä. Tässä vielä päivän viimeiset hypyt. 

Kokeilen satulaa vielä pari kertaa, mutta olisi se aivan mahtavaa jos olisimme vihdoinkin ratkaisseet satulaongelman ainakin hetkellisesti.

Löysin tämän pari vuotta vanhan kuvan kun kävin läpi kuva-arkistoa.
On se kaunis poika tuo meidän Thor.

Edit: Joo ja noi meidän vaihdot..... Onpa ainakin jotain mitä työstää todella paljon. Kerron niistä lisää huomenna.
Edit II: Kiitos Camilla super paljon kuvausavusta.

Nukkuuko hevosesi tarpeeksi?

Pari viikkoa sitten pysähdyin seuraamaan yhtä tallimme hevosta ja ihmettelin omistajalle ääneen, että onhan kaikki kunnossa? Hevonen kun näytti laukkaavan jaloillaan makuuasennossa silmät kiinni ja pää turpeessa.

"Se näkee unta", oli omistajan vastaus ja sain taas kerran todeta, että vaikka paljon on nähnyt niin en ikinä ollut kohdannut noin syvästi nukkuvaa hevosta.

Masi nukkui melkein aina aamulla, kun saavuimme tallille, mutta harvemmin olen päässyt yllättämään Thoria makuuasennosta muuta kuin viime kesänä laitumella. Koska myös hevonen voi nukkua liian vähän olisi tärkeätä seurata, että hevoset saavat nukuttua tarpeeksi.

"As remarkable as sleep deprivation in horses may seem it's not rare. Joe Bertone, DVM, MS, DACVIM, the veterinarian consulted about the gelding at the state fair, has documented nearly 127 similar cases during his 24-year career. These horses he says were unable to get enough paradoxical and rapid eye movement (REM) sleep, the deepest forms of slumber."

Olen aina luullut ja varmaan jostain lukenutkin, että hevonen voi nukkua seisaaltaan. Se pitääkin paikkansa koska hevonen voi ottaa ikäänkuin lyhyet unet seisten, mutta päästääkseen kiinni kunnon regeneratiiviseen  REM-uneen, myös hevosten tulisi nukkua makuuasennossa.

"People need about two to three hours of paradoxical sleep daily. Horses in contrast need from 30 to 60 minutes per day, Bertone says." 

Jos epäilet, että hevosesi kärsii unenpuutteesta neuvoo Bertone seuraamaan kolmea kriittistä kohtaa:

1. Piehtaroiko hevosesi? Jos hevonen ei piehtaroi voi se olla kipeä eikä sen takia halua piehtaroida tai asettua makuulle.

2. Onko hevosesi stressaantunut? Saako se elää lajilleen tyypillistä elämää? Elääkö hevosesi laumassa tai eristettynä? Onko lauman järjestyksessä muuttunut joku asia? Onko hevosellasi turvaa hehkuva tamma lähettyvillä?

"Many horses need a strong female presence in the herd in order to feel comfortable enough to sleep explains Bertone. "Equine society is very matriarchal. Mares are responsible for the day-to-day well-being of the herd and act as sentinels watching over other horses as they rest," he says. "Males can fill this role,but in general this is a mare's job. There have actually been studies that show that horses will look to the nearest mare before they lie down. These horses feel safer knowing that a mare is on lookout. They don't seem to trust geldings or even stallions as much."

3. Millainen on hevosen ympäristö? Onko ympäristössä liikaa häiritseviä elementtejä, korkeita ääniä tai muita asioita jotka saattavat aiheuttaa stressireaktion hevosessa.


Lainaukset Equus -artikkelista, Is Your Horse Sleep Deprived
Videoita todella väsähtäneistä hevosista täällä.

Irtohypytystä maneesissa

Kuten videosta varmaan kuuluu oli meillä aika hauskaa eilen tallilla Thorin ja Ellan kanssa. Ajatus oli jatkaa viikon rentoiluteemaa, Monikan koulutuntia lukuunottamatta, ja päädyimme irtohypyttämään Thoria.

Koska Thor oli melko energinen tekivät hyppyihin keskittyminen todella hyvää. Ja kyllä se hevonen osaa hypätä. Vähän yli metrin pysty ei tuota mitään ongelmia ja tekniikkakin tuntuu olevan kohdillaan.

Hyppelyn jälkeen Thor sai mennä kävelykoneeseen Renjan hevosten kanssa hetkeksi ennen kuin pääsi takaisin tarhaan syömään ja sen jälkeen pidin vielä tunnin pikku Karla tytölle Nomi-ponilla. Koska Nomi lähtee takaisin omistajansa luokse tämän kuun lopussa pääsi Karla nyt viimeistä kertaa ratsastamaan Nomilla Peuramaalla ja on ihana nähdä miten nuori tyttö voi olla niin onnellinen jokaisesta hetkestä hevosen selässä. 

Myös Ella innostui ratsastamaan Nomilla hetken ja oikein hyvin sujui kevyt ravi ympyrällä ilman mamman apua. Pari kertaa piti muistuttaa, että käsiä ei saa vetää ylös- tai taaksepäin ja Ella piti kiinni kauhukahvasta suurimman osan ajasta. Nomi kun on niin kiltti, niin tärkeintä on vaan, että Ella pysyy kyydissä. Karla taas on sen verran lyhyempi ja Nomi isokokoinen poni, joten koin helpommaksi pitää Karlaa liinassa ja teimme paljon siirtymisiä. Laukkaa en uskaltanut Karlan kanssa kokeilla koska tasapaino ei vain kerta kaikkiaan olisi riittänyt. Jollain pienemmällä ponilla Karla pärjäisi jo hyvin itsekseen. 

Todella sääli, että Nomi lähtee koska Nomi on ollut niin oiva ystävä Thorille ja lapsille täydellinen opetusponi. Tulee vaikeata korvata Nomia kenelläkään muulla.

Koska ajatus on lähteä viimeistään toukokuun lopussa maalle kesän yli en stressaa nyt uudesta kaverista Thorille. Toivottavasti viimeistään syksyllä löydetään taas joku uusi tarhakaveri. 

Satula saapui perjantaina työpaikalle, mutta olin jo ehtinyt lähteä viikonlopun viettoon. Tänään olisi tarkoitus kokeilla satulaa selkään, mutta en tiedä uskaltaako sitä edes kokeilla. Niin paljon olen laittanut tämän satulan istuvuuden piikkiin.

Viikonloppu sujui muuten todella leppoisissa merkeissä Hyvinkään Sveitsin hiihtokeskuksessa. Äidit hiihtivät murtsikkaa jäisillä laduilla hengenvaarallisten käpyjen seassa ja lapset pääsivät laskemaan mäkeä pari tuntia. Ehdimme myös kahvittelemaan Ellan isovanhempien luokse ja jatkoimme vielä matkaa Inkooseen maalle saunomaan, syömään ja yöpymään. Ihanaa herätä maalla vaikka sää olikin mitä vetisin ja tylsin rakkaiden kanssa pitkän aamiaisen parissa.

Edit:
Irtohypytys on muuten mainio tapa treenata hevosta ja avata kaikki rungon jumit. Tekee myös hyvää hevosen pääkopalle päästä irrottelemaan oikein kunnolla.

Mitä sinä muuten pidät Thorin hyppytyylistä? Löytyykö hevosestani potentiaalia esteradoille tai olenko vain sokeasti rakastunut.

Värikäs smoothie viikonloppua ilahduttamaan

Anonyymi lukija kysyi millaisia aamusmoothieita meillä on käytössä. Ajattelin tehdä kokonaisvaltaisemman postauksen ratsastajan ruokavaliosta ja urheilusta, mutta sitä odotellessa tässä tulee nyt hieman aamusmothieajatuksia viikonloppua piristämään.

Ihminen kangistuu helposti ruutiineihin ja smoothiemme ovat viimeisten vuosien aikana sisältäneet enimmäkseen:

• Marjoja (mustikoita, vadelmia, mansikoita)
• Soija, -riisi,- tai mantelimaitoa
• Luonnonjogurttia (jos haluaa smoothiesta paksumman)
• Tlk hunajaa tai tummaa sokeria
• Chia de Gracian Chia-siemeniä
• Chia de Gracian inkiväärijauhetta
• Chia de Gracian ruusunmarjajauhetta
• Maitohappobakteerit (lisään usein pillereistä jauhot mukaan smoothieihin. Maitohappobakteerit ovat todella hyvä lisä suolistoa tasapainoittamaan niin hevosilla kuin ihmisillä).

Viime kesänä pakastin talveksi kesän marjat ja ai että tuntuu ihanalta avata pakkanen ja heittää linkoamaan edelleen kesälle tuoksuvat mustikat ja mansikat. Myös metsämarjoja poimimme talteen, mutta niitä riitti valitettavasti vain syyskauden parille ensimmäiselle kuukaudelle.

Syksyn suosikeiksi nousivat puolukat ja niitä on edelleen pakkanen täynnä. Niistä saa melko kirpeän makuisia smoothieita, mutta etenkin aamupuurossa puolukat tulevat oikeuksiinsa mustikoiden ja voitilkan vieressä.

Koska naapurissamme asuu Suomen varmaan paras kakkuilija (Ancka bakar kakor) ja rakas ystävämme Annika laajensimme tammikuussa hieman smoothierepertuaariamme kuvassa näkyvällä ihanalla mangosmoothiella. Smoothie sisältää:

• Pari syöntikypsää mangoa (niitä saa nykyään samalla tavalla kuin avokadoja kaupasta)
• Pari avocadoa 
• Banaani
• Tilkka mehua
• Tilkka vettä
• Tlk hunajaa
• Chia-siemeniä

Ai että miten hyvää. Maailman ihanin smoothie. Täynnä vitamiineja, mutta samalla myös melko paksua ja täyttävää. Riittää hyvin aamupalaksi ennen rankkaa ratsastustuntia tai välipalana päivän mittaan. Myös vesimeloni pelkästään veteen sekoitettuna toimii hyvin raikkaana aamusmothiena. 

Smoothieihin voi sekoittaa melkein mitä vain ja heitän usein mututuntumalla täytettä mikseriin. Ella on kuitenkin meidän kodin Smoothieprinsessa. Hän keksii aina jotain hauskaa uutta lisättävää ja käyttää pähkinöitä, appelsiineja ja kaikkea mitä kaapista löytyy. Kun yritän samaa itse niistä tulee yleensä katastrofaalisen pahoja, mutta onneksi meillä kaikilla on kokeilunhalua ja aina voi ottaa oman tyttären avuksi kun miettii mitä seuraavaksi sujauttaisi koneeseen.

Hyväksi olen myös havainnut pari vuotta sitten joululahjaksi vanhemmiltani saatu OBH Nordica Smoothie Twister tehosekoittimen. Edellinen smoothiekoneemme hajosi, kun ystävämme päätti laittaa kuumaa keittoa mikseriin. Ajattelin ensin, että uusi pullo on aivan liian pieni, mutta kahden hengen taloudelle tehosekoitin toimii erinomaisesti. Ei kun ainekset pulloon, sekoitus ja pullo käteen ja menoksi kiireisinä arkiaamuina. Pullosta ei myöskään jää liikaa yli ja on helppo pestä.

Hauskoja smoothiehetkiä ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Helfie=horse and selfie

Voita liput Helsinki Horse Fairiin

Nyt on mahdollisuus voittaa kaksi lippua 7.-8.3.2015 järjestettävään Helsinki Horse Fair -tapahtumaan.

Kerro kommenttikentässä mikä on mielestäsi hyvä hevostapahtuma ja mitkä ovat hyvän hevostapahtuman kulmakivet. Muista myös linkittää sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään. Liput arvotaan osallistuneiden kesken 28. helmikuuta.

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Lähde: Messukeskus

Yhteistyössä Horse Fair ja Hippola

Niska parempi, kaularanka jumissa

Eläinkiropraktikko Linda Telford kävi nyt toistamiseen hoitamassa Thoria pari viikkoa sitten. Ensimmäisellä kerralla olin todella tyytyväinen hoitoon ja oli mukava huomata, että Thor oli pysynyt kauttaaltaan paljon parempana. Linda sanoi, että lantio oli säilynyt erittäin hyvänä vaikka vasemmassa SI-nivelessä sekä oikealla ristiluussa oli hoidettavaa.

Lannerangassa löydökset olivat lievempiä kuin viimeksi ja niitä oli vähemmän. Rintaranka oli myös säilynyt hyvänä ja löydöksiä oli vähemmän.



Sanoin heti Lindalle, että vasen puoli lavasta on edelleen jumissa ja jopa huolestuttavan paljon välillä Juttelin kengittäjämme kanssa Thorin kavioista ja totesin, että minulla on vahvasti sellainen olo, että osa Thorin vasemman puolen ongelmista tulevat kaviosta. Siihen kengittäjä totesi, että hän on miettinyt ihan samaa ja oli myös sitä mieltä, että vasen kavio on hieman haastavampi kengittää. Hän totesi kuitenkin hoitavansa kavion nyt parhaimmalla tavalla, joten paljon enempää ei asialle voi tehdä. Vahvistaa vaan entuudestaan sitä, että meillä pitää olla todella ammattitaitoinen kengittäjä.

Kun Linda lähti sitten hoitamaan vasenta puolta oli vasen puoli kaulasta (C3, C4, C6 ja C7), mutta erityisesti C3 ja C4 erittäin jumissa. Linda olikin sitä mieltä, että tällä hetkellä vasen puoli kaulasta on ison ongelma ja menee yksi yhteen omien tuntemusteni kanssa vasemman lavan jäykkyydestä. Yleensä ottaen kaularangan jumit (erityisesti alakaulan C6 ja C7) voivat nimittäin näkyä juurikin lavan alueen jäykkyytenä. Kun Linda hoiti kaulaa sain kokeilla ja vasen puoli oli mutkalla eli ei yhtä suora kuin oikea puoli (kääk).



Positiivista oli kuitenkin, että Thor antoi Lindan hoitaa niskaa tällä kertaa ilman suurempaa kriisiä (jouduimme kyllä boksiin asti, mutta sen jälkeen Thor rentoutui täysin), Linda totesi raportissaan, että:

"Hevonen on saanut hyvin lihaksia, erityisesti kaulan ylälinja kehittynyt hyvin. Vtj. kinner: nestekertymää (lateriaalisti enemmän, mutta hiukan mediaali puolella myös). Akillesjänne aavistuksen lämmin. Hevonen ei arista."




Nestekertymää on edelleen hieman kintereessä, mutta eläinlääkäri totesi että ei sille mitään tarvitse tehdä eikä neste tunnu haittaavan Thoria ollenkaan. Thor on myös ollut kaikin tavoin suorempi ja nyt odotan vain kovasti eilen Tanskasta eteenpäin lähetettyä Englannista saapuvaa satulaamme koska kuten juttelimme Lindan kanssa, niin sopiva satula auttaisi näihin kaikkiin asioihin, Satula-asiat kun vaikuttavat myös vahvasti esimerkiksi lavan alueen ongelmiin.

Sovimme, että Linda tulisi uudestaan 6-8 viikon päästä, jotta päästään "syvemmälle" kaulan alueen ongelmissa.

Thor on saanut viettää hieman leppoisampaa viikkoa. Ajattelin, että hiihtolomaillaan kaikki iltaisin ja eilen kävimme vain päästämässä Thorin vapaaksi maneesissa Ellan kanssa. Hieman inhottaa peilijäiset tarhat ja pihapiiri.

Huomenna pääsen kuitenkin Monikan tunnille karvasatulalla ja viikonlopun Thor saa enimmäkseen lomailla kun saa olla viikonloput koko päivän tarhassa.

Päädyimme boksiin lopulta ja sen jälkeen Thor rauhoittui täysin.

Linda Telford on valmistunut kiropraktikoksi englantilaisesta Anglo-European College of Chiropractic-yliopistosta 2014. Linda on Suomen Kiropraktikkoliiton jäsen.
Viisivuotisen ihmispuolen kiropraktikko-tutkinnon lisäksi Linda on suorittanut International Academy of Veterinary Chiropractic (IAVC) tutkinnon oppiakseen eläinkiropraktiikkaa http://www.i-a-v-c.com/ ja kuuluu kansainväliseen Internation Veterinary Chiropractic Association (IVCA)  järjestöön  http://ivca.de/.

Mielenkiintoista lisätietoa eläinkiropraktiikasta löydät tästä esitteestä.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

Horsetalk: How to help your horse kiss 'Kissing Spine' goodbye

Dressage Today: The Anatomy of Dressage-Horse Hindquarters

Lue myös muista vaihtoehtoisista menetelmistä sekä Lindan edellisestä hoitokerrasta: 

Kiropraktikon potilaskertomus

Kraniosakraaliterapia

Kalevalainen jäsenkorjaus

Akupunktio

Ihana Thaimaa

#yogaeverydamnday

Aina yhtä hymyilevä ja rakastettava Thaimaa toivotti meidät jälleen kerran tervetulleeksi kaikella lämmöllään. Olen aina viihtynyt Thaimaassa erityisen hyvin ja asuessani Australiassa sain mahdollisuuden käydä Thaimaassa useamman kerran meno- ja paluumatkoilla.

Thaimaa antoi jälleen kerran kaikkensa ja jakoi koko perheellemme laajan määrän energiaa, positiivista asennetta ja rakkautta. Myös Rachel Brathen, paremmin tunnetu Yoga Girlinä asui viereisessä Anantara hotellissa. Tästä pääset tutustumaan Rachelin hotelli kokemukseen.

Ensimmäisen illan auringonlasku. Paras hetki päivässä aamiaisen jälkeen.

Hotelli sijaitsee upean rannan vieressä.

Vaikka itse on tottunut kaksimetrisiin miehiin perheessä aiheuttaa se edelleen hihittelyä monissa. 

Ehdimme myös kokkauskurssille ja paikalliselle torille ostamaan raaka-aineita.
Tiesittekö, että tämä tässä on Cashew-pähkinä. 

Perheen ihanat ja rakkaat naiset.

Mahtavaa ja kokonaisvaltaista urheilua. Muay-thai tunti.

Ystävien kanssa brunssilla.

Pääsimme nauttimaan kunnon Thai-hieronnasta äidin kanssa Mandara Spahan.

Paikallinen Kabuki

Mun pikku Street Dancer. Mikä kropan hallinta.

Matkalla lounaalle

Parhaimmat paikalliset lounaspaikat. 

Tyttäreni ja äitini

Reissu teki kyllä niin hyvää sielulle. On melkein uudestisyntynyt olo, kun sai viettää kymmenen päivää valona ja lämmön keskellä. Jätin tällä kertaa järkkärin kotiin koska ajattelin, että ei olisi niin paljon kuvattavaa kun paikka on entuudestaan tuttu. En tee sitä virhettä enää. Kaikki kuvat on siis otettu iPhonella.

Yhteinen hetki

"Tätä ne hevoset tarvitsevat ennen kaikkea. Hyväksyntää ja rakkautta, aitoa läsnäoloa. Ihmisiä coachatessani (life coaching) minulle on selvää, että sisäinen olo vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin. Niin ihan varmasti myös hevosilla. Stressi aiheuttaa ihan varmasti hevosille allergisia reaktioita, ripulia ja kaikenlaista muuta. Ainakin altistaa näille. Hyvä olo ihan varmasti vaikuttaa toisin päin. Kaiken stressaamisen hetkellä olisi hyvä muistaa pysähtyä ja antaa hevoselle hetki rakkautta."

Muista rakastaa hevostasi -kirjoitus osui ja upposi. Olen nimittäin itse miettinyt koko viikonlopun miten ihanaa on, kun Thor on osa meidän elämää ja perhettämme. Thorin kanssa leikitään, uidaan, rapsutetaan ja vietetään vain aikaa. Käydään pitkillä kävelylenkeillä tai kuten vain tänään rakas hevoseni sai piehtaroida ja juoksentelimme kentällä ja maneesissa.

Kun Thor saa tehdä näitä kaikkia on se myös valmis antamaan kaikkensa ja on myös fysiikaltaan tarpeeksi terve ja vahva suorittamaan pyydettyjä tehtäviä. Saan nauttia Thorin suurista laukka-askeleista maastossa, Thor kantaa minua kevyesti koulutunneilla ja hyppää esteen kuin esteen kyselemättä. Välillä ihmettelen miten olen joskus ratsastanut hevosiani päivittäin ja missä vaiheessa ymmärsin, että hevostelu on niin paljon myös kaikkea muuta. Ehkä sinä päivänä, kun laukkasin Masin kanssa pitkää laukkasuoraa ja naureskelin raipalle jota pidin kädessäni. Enhän minä sellaista voinut ystävälläni pitää. Masin kanssa kun juttelimme, itkimme ja nauroimme niin monena päivänä pitkillä maastoretkillämme.

Sanna Siltakorven opeissa

Päivän rata. Vasemmalla suoralla linjalla on vielä yksi pysty okserin jälkeen. 

Koska olin lomalla vielä tämän päivän en mitenkään voinut missata Sanna Siltakorven estevalmennusta. Pääsin Minnan kanssa samaan ryhmään, joten ei kun estevermeet taas päälle ja maneesiin. Mikä mahdollisuus päästä treenaamaan oikein kunnon maailmanluokan ammattilaisen kanssa.

Aloitin aamun rankalla hot jooga -tunnilla Mankkaalla ja ajelin sitten siitä suoraan tallille. Luulin ensimmäiset 10 minuuttia, että en mitenkään pysty tekemään harjoitusta loppuun. Sen verran paha jetlag on ollut tänne suuntaan, mutta kun pääsi vauhtiin niin kyllä tuo jooga tekee ihmeitä. Oli taas paljon enemmän energiaa ja pahin väsymys oli poissa.

Siis voi kääk miltä loimi näyttää.

Saapuessani tallille Thor ulkoili Nomin kanssa ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Nomin loimi oli kaikkea muuta kuin tyytyväisen näköinen koska Thor oli jälleen kerran iloisesti yrittänyt astua tammaa ja hajottanut jo kolmannen loimen. Nomi muuttaa pois Peuramaalta kuun lopussa joka on todella sääli, mutta siihen nähden miten paljon rahaa mulla kohta menee uusiin loimiin ja miten paljon vaaratilanteita nuo astumisyritykset loimien kanssa aiheuttavat, niin ehkä joku rauhallinen ruunakaveri voisi vaihteeksi tehdä taas ihan hyvää.

Nå niin, takaisin siis tämän päivän Siltakorven valmennukseen. Jännitti hieman. Ei paljoa, mutta tottakai mua jännitti koska olin hulluna lupautunut Minnan kanssa samalle tunnille. Yritin änkyttää, että olen tällainen tätiratsastaja (vaikka sitä sanaa ei enää pitänyt käyttää) ja mulla on ihan vaan kouluhevonen ja sitä sun tätä. Onneksi hermostuneisuutta kesti alun viisi minuuttia jonka jälkeen tehtiin todella hauskoja tehtäviä ja pääsimme hyvin vauhtiin. Vain hattivattiokseri sai aikaan sellaisen ihmeellisen reaktion, että täytyy ajaa Thor täysillä esteelle koska muuten me ei mennä yli ennen kuin huomasin, että Thorin mielestä hattivatit olivat kaikkea muuta kuin pelottavia. On se hassu tyyppi. Maastossa kyllä katsotaan sitä sun tätä, mutta hattivatit ovat sitten ihan kavereita.

Aloitimme tunnin ravaamalla oikeassa kierroksessa puomikasojen yli vasemmalla pitkällä sivulla ja siitä keltaisten esteiden yli kaarevalla uralla. Kun olimme tehneet saman tehtävän vasemmassa kierroksessa nostimme laukan ja jatkoimme laukassa samaa tehtävää. Etäisyydet sarjalla olivat 17,5 metriä joten ensin piti tulla rauhallisessa tahdissa 4 askeleen suhteutettua väliä ja siitä sitten 3 askeleen välimatkalla. Kun Sanna nosti esteet piti olla tarkkana, että toisen esteen okserilta sai Thorin tulemaan takaisin jotta mahduimme hyvin seuraavaan välikköön.

Kaarevalla uralla piti tehdä laukanvaihto vasemmalle ensimmäisen esteen jälkeen ja taas vaihtaa laukka oikealle seuraavan puomin yllä. Vasemmalle vaihdot sujuivat hyvin, mutta oikealle ne olivat todella haastavat. Sanna oli sitä mieltä, että en käyttänyt oikeata jalkaa vaan käänsin vain lantiota vasemmalle. Ja kun ymmärsin tämän ja keskityin siihen, että istuisin suorassa ja oikeasti käyttäisin alapohjetta vaihtoi Thor laukan helposti molempiin suuntiin.

Tältä näytin varmaan kun ylitin hattivatit ensimmäisen kerran.

Lähdimme sitten ratsastamaan rataa. Vihreävalkoinen pysty, oikealle, ensimmäinen pysty sarjalla (joka ei näy kuvassa), pelottava hattivatit oikealle, vasemmalle kolmen esteen sarjalle, vasemmalle kahden esteen sarja, heti taas vasemmalle sinivalkoinen pysty ja siitä sitten vielä vihreävalkoinen pysty, oikealle ja kolmen esteen sarja toisesta suunnasta.

Koska kärsin niin julmetusta jetlagista menin pari kertaa radan väärin ja Minna ja Sanna huusivat yhteen ääneen mihin meidän piti mennä. Olen yleensä aika hyvä muistamaan ratoja, mutta tänään tuntui että aivot löivät ihan tyhjää välillä. Muuten rata sujui mukavasti ja yritin keskittyä siihen, että ratsastin hyvät ja suorat tiet.

Sanna oli selvästi tyytyväinen meidän suoritukseen ja sanoikin, että kouluhevoseni on aika näppärä tapaus ja uhkasi tapaavansa meidät kenttätreeneissä. Eivät kuulemma hattivatit pelottaisi niin kovasti enää sen jälkeen.

Tunsin ylittäneeni itseni oikein kunnolla tänään. En usko, että olisin monella muulla hevosella pystynyt tähän, mutta luottamukseni Thoriin on vaan niin vankka. En pelkää, kun Thor liitelee esteiden yli ja on niin mahtava tunne, kun Thor on niin nopea ja kääntyy helposti. Thor vaihtaa myös laukan joka on aivan ihana asia koska Masilla se oli melkoinen mahdottomuus ja haittasi kovasti rytmin löytymistä esteille, kun laukkaa piti koko ajan vaihtaa ravin kautta.

Hu huu Thor, me ollaan täällä.

Tunnin jälkeen Thor sai vielä tarhailla koska lähdin Ecan kanssa maastoon kävelemään. Eca tuntui oikein hyvältä ratsastaa vaikka olikin kuin pieni energiapallo. Ajatuksena oli vain kävellä, mutta oli pakko päästää Eca ravaamaan ja laukkaamaan lyhyitä pätkiä, kun se oli niin tyytyväisen oloinen kun sai päästellä irti oikein kunnolla. On se vaan ihana hevonen tuo valkoinen lusitano ja niin eri tuntuinen kuin Thor.

Ihanat ystävät kylässä

Viikon verran saamme nyt nauttia iki-ihanan Torstenin, Jillan ja Sallan seurasta Peuramaalla. Toivottavasti näitä jaksoja tulee vielä monta lisää.

Jillan ja Torstenin treenejä Peuramaalla voi seurata Jillan blogista.

Pärskiikö hevosesi?

"Snorts

This is number one. In the old days, my friends and I used to have “snorting” contests – as in, the first one to get the snorting horse was the winner. It was a fun way to really focus on our horses – and get them to work well and powerfully with looseness and comfort.

Check it out yourself. When you ride, pay close attention to when exactly your horse snorts. What is the circumstance? Sometimes, it’s because he did something (like canter on) that made him breathe deeper and have opportunity to move. Sometimes, it’s after a correction – for example, fixing crookedness in the horse’s body with your aids. Horses always feel better when they move straight – and the snorts roll out right after it happens.

In all cases, the snorts come with deeper breaths. There is something nice about breathing – both by you and your horse!"

Horse Listening -6 Ways to Know Your Horse is Comfortable - While Riding

Maailman ihanin loma Thaimaassa takana. Kymmenen päivää rakkaan perheen parissa lämmössä ja auringossa teki kyllä terää.

Vaikka piti välillä kysellä mitä tänne kuuluu, niin oli fantastista tulla tänään tallille ja huomata, että hevoseni oli tyytyväinen ja rauhallinen ja pystyi jatkamaan kuten ennenkin. Monen sadan halauksen jälkeen ja pitkän kävelylenkin päätteeksi pääsimme suoraan Minnan puomitunnille ja ai että oli hauskaa. Nautin täysin siemauksin. Oli niiiiiin kivaa päästä taas tallille tänään.

Thor on kovin herkkä hevonen ja jos Thor pelkää jotain jää jännitystila helposti päälle. Thor on ollut todella rauhallinen muutosta lähtien, mutta kun maneesin katolta tippui ensimmäiset lumet oli se Thorin mielestä todella pelottavaa. Meillä oli pari melko mielenkiintoista ratsastushetkeä ennen lomaa ja Tiina tippui heti ensimmäisellä tunnilla. Koska Thor ei aikaisemmin ole pelännyt maneesista tippuvaa lunta tuolla tavalla oli ihan selvä, että Thor ei vain ymmärtänyt mitä se tarkoitti, kun näki lumen tippuvan ikkunoiden läpi.

Onneksi Minna ja Tiina keksivät ötökkähupun, kun olin reissussa. Tiina sai tallityöntekijältä vanhan hupun ja se toimi kuin  unelma. Thor oli rauhoittunut nopeasti ja unohtanut kaiken maailman lumet. Meillä ei onneksi enää ollut sitä ongelmaa tänään koska lunta ei enää tippunut katolta, mutta on hyvä tietää, että huppua voi käyttää myös tulevaisuudessa mikäli samankaltaisia ongelmia ilmenee. Thor kun menee ihan oikeasti paniikkiin eikä rauhoitu millään.

Tiina kävi myös hakemassa Racingin Peacemaker -rehua Thorille kauran sijasta, joten siitä ei ainakaan ole haittaa. Thor on saanut todella vähän kauraa, joten nyt pystyimme hieman lisäämään väkirehun määrää puoleen litraan kerralla.

Luin artikkelin 6 Ways to Know Your Horse is Comfortable -While Riding ja keskityin oikein tänään siihen, että Thor pärskisi. Mietin myös erityisen paljon omaa rauhallista hengitystä ja tulihan se ääni sieltä melko nopeasti. Thor oli muutenkin todella letkeä ja hyväntuntuinen ratsastaessa. Nyt odotan kuitenkin kovasti yhtä satulaa kokeiluun Englannista, koska olen melko varma että suurin osa Thorin jumeista johtuu meidän satuloista.

Hieroja Hanna kävi katsomassa Thoria ja Ecaa ja sanoi, että hänen mielestä Thor oli paljon parempi selästä, mutta kaula oli hieman jumissa. Hän totesi myös, että Thor nautti kovasti ja rentoutui hieronnan aikana.

Mitä enemmän opin tuntemaan hevostani sen vahvemmin olen sitä mieltä, että on yhtä tärkeätä hoitaa myös Thorin pääkoppaa kuin lihaskuntoa. Mitä rennompi Thor on, sen paremmin se liikkuu ja sen letkeämpi se on myös fyysisesti. Välillä tuntuu siltä, että käymme läpi samoja asioita Thorin kanssa. Molemmat kun ollaan hieman tällaisia yliherkkiä energiapalloja. Ehkä se tosiaan on niin, että saamme juuri sellaisen hevosen jonka tarvitsemme.

When the cat is away.....

Apua, mitä siellä kotona oikein tapahtuu?.....

Ihailtavaa osaamista

Ha ha, mikä ilme Thorilla on tässä kuvassa. Kyllä se on ihanaa kun osaa jo hieman lukea Thorin ilmeitä ja Thor osaa vähän etsiä minusta apua ja turvaa. Pientä luottamusta ilmassa?

Tällä kertaa Thor oli eläinkiropraktikko Lindan hoidon aikana paljon rauhallisempi ja antoi koskea niskaan kaikessa rauhassa. Vasemman lavan kohdalla on selvästi kipuilua, mutta kaiken kaikkiaan Thor oli todella paljon parempi kuin viime kerralla Lindan mielestä. Avaan tätä vielä tarkemmin toisessa kirjoituksessa.

Myös kintereen patti on pienentynyt eikä tunnu vaivaavan Thoria ollenkaan.

Eilisen saimme sitten viettää mahtavassa Portugalilaisessa seurassa. Ensin kaverini Jose ratsasti Thoria hetken ja piti meille tunnin ja sen jälkeen pidimme vielä hauskaa Ecan kanssa maneesissa. Thor oli melko hörhöllä tuulella, mutta Jose löysi todella nopeasti hyvän tahdin ja luottamuksen Thorin kanssa.

Ja on se vaan ihanaa kun joku osaa sen homman niin hyvin. Josen ratsutuksen jälkeen oli samanlainen olo kun silloin kun Mari on käynyt Thorin selässä. Thor oli niin kevyt ja rauhallinen ja kuunteli todella hyvin istunta-apuja. Olin juuri lukenut Charles de Kunffyn artikkelin, Charles de Knuffy explains the meaning of forward viikolla ja mietin miten Jose teki juuri näitä Knuffyn mainitsemia asioitaa Thorin kanssa. Hän halusi myös, että ratsastan suoraan koko ajan enkä tee mitään ihme teitä ja olen tarkempi.



Olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja pohdittavaa tunnin jälkimainingeista, mutta eilinen ilta sujui tyttöystävien seurassa kotosalla ja tänään olimme pitkällä kävelyllä Thorin kanssa. Nyt aion vielä ehtiä joogaan josta suuntaan hakemaan Ellaa ja muuta perhettä ja siitä sitten lentokentälle. Mikä sen parempi kuin suora yölento Thaimaahan. Ollaan kuulolla taas parin viikon päästä! Ensi viikolla ei ainakaan tarvitse sanoa näitä sanoja kovinkaan usein Ellalle: The day i stopped saying hurry up!