Tuesday, September 24, 2013

Kaikkea kivaa

Jeeeeeee, sain juuri tietää, että me päästään mukaan harrastehevosten kuolaimia, hampaita ja suun terveyttä koskevaan tutkimukseen. Siis tuplajee ja hyppy ilmaan. Arvatkaa olenko innoissani?

Ja vielä jee sille, että saimme Johannan kanssa vihdoinkin Sari Pakulan katsomaan meitä tallille tänään. Tapasin Sarin Annika Schulmanilla kesällä TTouch -kurssilla ja Sari osasi heti sanoa asioita ihan vain maasta käsin koskien vinouttani. Ja tänään aukesi monet silmät ja aistit ja reidet ja muut paikat, kun sain apua Sarilta ratsastaessa.

Sari on fysioterapeutti ja vetää omaa Pakulan ratsastuskoulua. Sari pyysi heti alussa minua painamaan nyrkkiä ihan vähän hänen kättä vasten ja se aktivoi kuulkaas ihme ja kyllä vatsalihakset (heti kun silmä välttää mun vatsa sanoo blub ja päästää itsensä rennoksi, joten siitä pitää muistuttaa koko ajan). Vatsalihasten velttous taas tekee sen, että selkälihakset lyhenevät ja ratsastan enemmän käsillä ja selällä. Heti kun aktivoin vatsan istunta tuntui kaikin tavoin jämäkämmältä.

Sari pyysi miettimään käsiä eteen eikä taakse. En saanut kompensoida asioita käsillä vaan istunnan ja pohkeiden avulla. Sain vaihdella kevennystä ja helpottaa hevosta työssä. Vasemmassa kierroksessa homma näytti kuulemma ihan oklta, mutta oikeassa kierroksessa lukitsen oikean jalan ja käännän ylävartalolla. Kompensoin myös ongelmaa vetämällä sisäkädellä sen sijaan, että tekisin puolipidätteet ulkoavuilla. Sari pyysi katsomaan vasemman korvan yli oikeassa kierroksessa ja huomioimaan, että oma pää tippuu helposti oikealle.

Tunti oli todella rauhallinen ja teimme töitä käynnissä ja laukassa ympyrällä. Lopuksi jatkoin vielä siirtymisiä itsenäisesti ja Thor tuntui aivan super kevyeltä, kuuliaalta ja hyvältä ja oikeassa kierroksessa sain jopa sen tunteen, että avasin lonkkaa jotenkin oikeinpäin, niin että muu vartalo seurasi kuitenkin samansuuntaisesti Thorin lapojen kanssa.

Oli todella mielenkiintoista saada taas apua oman istunnan kanssa ja Sari sai minut ymmärtämään hieman paremmin taas miten kierrän vartaloa ja miten voin korjata omaa vinoutta satulassa.

Sain myös kutsun Riverbank Stablen lokakuussa järjestämään Warwick McLeanin ja William Matthew:n klinikalle. Arvatkaa haluaisinko mennä, mutta maailman paras Mari tulee myös lokakuussa, joten kaikkeen ei vain ole aikaa tai varaa. Ihanasti kuitenkin on nyt tapahtumia hevosrintamalla. Antaa entistä enemmän innostusta treenaamaan ja hevosteluun ylipäänsä.

Lue myös: 
Opin tänään keventämään oikein
Mitä tunnet ei aina ole se mitä näet

8 comments:

  1. Vautsi, mielenkiintoinen tuo tutkimus! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eix oo;) Etenkin kun Thorilla on niin paha purentavika, niin saan taas lisäinfoa hampaista ja kuolainten sopivuudesta. Niin super mielenkiintoista ja tekee toivottavasti Thorin elämästä vielä mukavampaa;)

      Delete
  2. Hauskaa, mä olin myös Sarin tunnilla viime viikolla ja uudelleen taas huomenna :) Oli kyllä avartava kokemus!

    ReplyDelete
  3. Istun juuri kahvila Amaliassa Gotlannissa;) Ihana paikka ja hyvää kahvia.

    Ei vitsi miten hauskaa. Kerro lisää tai voiko asiasta pian lukea sun blogista? Olisi kiva kuulla mitä uusia ajatuksia tunti herätti. Löysin sun blogin kautta Katri Syvärisen blogiin. Mielenkiintoisia mietteitä;)

    ReplyDelete
  4. Kerro sitten täälläkin (jos vain saat), että mitä selviää ja miten tutkimus etenee jne. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tottahan toki kerron kaiken minkä vain voin tutkimuksesta tuoda mukanani;)

      Delete
  5. Varmaan ihana kahvila ;)

    Kyllä mä yritän Sarinkin tunneista ehtiä kirjoittaa jossain vaiheessa. Harmillisesti vaan tän päivän tunti peruuntuikin.

    Jotenkin tuntui tutulta kun luin tuota sun tekstiä; meillä taitaa olla vähän niinkuin sama vinous, mutta peilikuvana. Vaikealta tuntui katsoa ulkokorvan yli kääntyessä, kun tekisi mieli vääntää itsensä ihan linkkuun siihen suuntaan, mihin on menossa :) Ei ole helppoa, ei.

    ReplyDelete
  6. Äsch sentään. Mulla on kans tällä viikolla peruuntunut kaikki suurinpiirtein ja tänään totesin itse, että en jaksanut mitenkään tunteilla, kun palasin työreissulta vasta yhdeltä yöllä.

    Ja helppoahan tuo homma ei tosiaankaan ole ja tuntuu, että oppia voi koko ajan lisää. Sinänsä en varmaan olisi koskaan kiinnostunut ihmisen fysiikasta ylipäänsä yhtä paljon, jos en ratsastaisi.

    ReplyDelete