Cuba, täältä tullaan!

Ihanaa uutta vuotta rakkaat lukijat. Lähden huomenna aamulla Kuubaan tanssimaan salsaa pariksi viikoksi. Veljeni oli mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa ja sai minut houkuteltua mukaan reissuun. Eli seuraavan kahden viikon ajan keskityn tanssimiseen, Kuuban historiaan, Espanjan kielen oppimiseen, valokuvaamiseen, uuden kulttuurin tuntemiseen ja ihanien ihmisten seurassa olemiseen.

Toivottavasti teillä on monta kaunista hetkeä hevosten seurassa tänä vuonna. Kohta minulla onkin varmaan taas kaikenlaista uutta ja hauskaa kerrottavaa. Tammikuussa kirjoittelen jälleen......

Hyvä mieli!

Tällaisista kauniista päivistä ja upeista hetkistä on vaikeata olla pitämättä. Suomi on kauneimmillaan! Sain otettua pari kivaa kuvaa, kun aurinko pilkotti pilvien takaa tänään.

Sopiva satula

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joululoma! Kävimme Tiinan ja hevosten kanssa pitkällä perinteisellä maastolenkillä jouluaattoaamuna ja muuten olen nauttinut perheen seurasta. Tänään kävin ratsastamassa Blondiella ja Tesellolla ja voi wow, miten upeita hevosia maailmassa onkaan. On kyllä ilo oppia tuntemaan eri hevosia.

Satuloita on monenlaisia. Todella usein olen kuitenkin huomannut, että monet ihmisen ja hevosen ongelmista johtuvat epäsopivasta satulasta. Miksi sopimattomat satulat ovat niin iso syy hevosten kiputiloihin?

Edward Gal - Moorlands Totilas

Enjoy Edward Gal and Moorlands Totilas' performance at the World Dressage Masters series at Hickstead, 2009. This is the winning test that broke Anky's world record and scored 89.40%.

See the performance here!

You can't take the wild out of the horse

Hui mikä tuuli heti aamusta. Oltiin menossa maastoon, mutta tällä kertaa maneesi kutsui. Yleensä menemme säässä kuin säässä lenkille, mutta tottumattoman hevosen kanssa todella tuulinen päivä ei kenties ole paras vaihtoehto.

Masi ei todellakaan pidä tuulesta. Kaikki vahvimmat aistit herää eloon ja Masi ajattelee, että nyt joku tulee ja hyökkää sen kimppuun: "You can take the horse out of the wild, but you can't take the wild out of the horse".

Pakkanen ja Milano

Terveisiä Milanosta. Vaikka kyseessä oli työmatka, niin kyllä Italia on aivan mahtava maa. Iloisia ihmisiä ja kauniita maisemia. Tässä hieman Italialaista joulutunnelmaa: Buon Natale!

On ollut todella kova pakkanen, joten ollaan otettu vähän iisimmin heppojen kanssa. Masi on kolhaissut jalkansa johonkin, joten sitä on kävelytetty nyt pari viikkoa. Jalassa on vielä hieman turvotusta, mutta se laskee jo aika hyvin kun sen kylmää (hyvä tapa on jääpussi ja pinteli. Täytyy vain aina muistaa laittaa jotain pussin ja jalan väliin. Kierrän yleensä pintelin ohuesti, jääpussi päälle, pinteli kiinni eh voilà.) En ole oikein innostunut kylmästä säästä, vaikka lunta rakastankin, mutta onneksi entinen oppilaani ompeli minulle kahdet villasukat koirien karvoista. Pitää aina lämpimänä.

Tänään käytiin Blondie-suomenhevosen kanssa hieman maastoilemassa. Menin ilman satulaa Se tuntui turvallisemmalta vaihdoehdolta kuin Blondien oma satula joka saattaa kiepsahtaa ympäri. Blondie on mahtava suomenhevonen. Kevyt ja kiva ratsastaa ja todella reilu.

Sitten vielä Tesellon kanssa hieman maastokävelyä ja ratsastelua maneesiissa ja sen jälkeen pidin tunnin. Hyppäsin itse hevosen selkään, sillä ratsastajalla on jo pidemmän aikaa ollut hieman ongelmia oikean puolen käden ja jalan kanssa. Myös hevosen oikea puoli oli paljon heikompi kuin viimeksi kun ratsastin hevosella. Tässä Blondie nauttii maastoilusta ja sitten vielä kuva

ihanista Lucia/tonttu ratsastajista, jotka kävelivät Degerbyn keskustaa päin ajaessani tallille. Huomenna mennään Tiinan, Masin ja Tesellon kanssa maastoon kävelemään. Tesello ei ole maastoillut kovinkaan paljon viime vuosina, mutta on vaikuttanut rauhalliselta maastokävelyillä maasta käsin. Sitten ratsastan vielä tuttuni kipakalla tammalla, joka on aivan mahtava hepo. Sitä odotellessa.....

Ellan joulujuhlat

Olin tänään Ellan joulujuhlissa. Tiedän, että blogini on hevosaiheinen, mutta oli vain ihan pakko jakaa tämä kuva teidän kanssa. Nyt lähden Italiaan.....

Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä ja hevosista yleensä

Olen kouluttanut hevosia ammatikseni vuodesta 1996. Vuonna 2001 tutustuin kengättömyyteen ja otin omalta tammaltani kengät pois. Siitä lähtien omat hevoseni sekä suurimmaksi osaksi tallillani asuvat muut hevoset ovat olleet ilman kenkiä. Koulutan toki myös kengällisiä hevosia, mutta usein käy niin että kun hevosenomistajat tutustuvat talliini ja hevosiin, niin he haluavat myös siirtää hevosensa kengättömyyteen.

Työhöni kuuluu erilaisten hevosongelmien ratkaiseminen ja siinä käytän apunani mm maastakäsittelyä. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut että kaikkein tärkein tekijä hevosen fyysiselle ja henkiselle terveydelle on sen elinolosuhteet. Monet fyysiset vaivat sekä käytösongelmat häviävät kun hevonen saa asua pihatossa laumatoveriensa kanssa, ympärivuorokautisella mahdollisuudella liikkua, olla kosketuksissa muiden hevosten kanssa ja syödä riittävästi korsirehua.

Monet kokeneet hevosihmiset suhtautuvat kengättömyyteen varauksella. Kun taas asiasta mainitsee hevosista tietämättömälle reaktio on useimmiten ”ai miksi hevosille laitettaisiin kengät?”. Hyvä kysymys, eihän hevonen synny kengät jalassa. Jotta kengättömyys toimisi on taas kysymys hevosen elinolosuhteista. Pihatossa hevonen on jatkuvassa liikkeessä, jolloin kavioita käytetään niinkuin niiden tarkoitus on. Hevonen ei ole luotu olemaan paikallaan karsinassa ja luonnottomat olosuhteet rasittavat sen elimistöä monella tavoin. Tietenkin myös pihatossa on haasteensa, hevosen kaviot eivät kestää jatkuvaa liotusta, eli pihatossa on oltava mahdollisuus kuivaan ja kiinteään alustaan.

Kavioiden vuolulla on myös suuri merkitys kengättömyyden toimivuudelle. Kavioita pitää vuolla riittävän usein, vähän kerralla ja olla tarkka kavion tasapainon suhteen. Jotkut pitävät vaarallisena, että hevosenomistajat vuolevat hevosensa itse. Minusta se on hyvä asia. Hevosenomistajat, jotka hakeutuvat oppiin ovat erittäin kiinnostuneita, ottavat selvää asioista ja tarkastelevat omaa tekemistään kriittisesti. Kun itse oppii vuolemaan, oman hevosen kavioita voi tarkastella päivittäin aivan niinkuin seurataan hevosen lihaskuntoa, ruokahalua tai satulan sopivuutta.

Olen nähnyt useita kengättömyyteen siirrettyjä hevosia. Yleensä alussa on jakso, jolloin kannattaa välttää kivisiä pohjia, mutta kentällä, maneesissa, ruohopohjalla tai sileällä maantiellä voi hyvin liikkua. Alussa kannattaa vuolla hyvin varovasti, mutta ajan myötä kengätön kavio rupeaa kasvamaan paljon nopeammin kun kengällinen ja vuolemiselle on tarvetta vaikka hevonen liikkuisi sorateilläkin. Nykyään alkaa näkymään yhä enemmän kengättömiä hevosia myös kisakentillä. Suomessa kilpaillaan kengättömillä hevosilla ainakin koulu-, este-, kenttä-, matka- ja lännenratsastuksessa.

Kirjoittaja on Annika Schulman, Stall Granåsa

Lisäajatuksia kengättömyydestä:

Ardenner-Eemelin tie kengättömyyteen, Kerettiläisen kengittäjän ajatuksia kengistä ja kengättömyydestä

Uutisia uutisia

Mistä aloittaisin rakkaat lukijat. Ensinnäkin, aivan mahtavaa. Kengättömyydestä on käyty keskustelua heppablogissani ja tänään sain lisäajatuksia aiheesta Annika Schulmanilta. Annika on kouluttanut hevosia ja valmentanut oppilaita vuosia ja on nyt perustanut Granåsa-hevostilan ystävänsä kanssa Degerbyhyn.

Tuttuni kertoi minulle tänään omasta hevosblogistaan. Hän on itse löytänyt ratsastusharrastuksen aikuisiällä, joten käykää ihmeessä vilkaisemassa blogia täällä. Sieltä saa ihania ajatuksia siitä mitä aloittelijan ja myös ammattilaisenkin päässä voi välillä liikkua.

Minulla oli kerrankin tänään hieman luppoaikaa. Olin kyllä ehtinyt ratsastaa Tesellon, olla töissä ja käydä ihonpuhdistuksessa. Ennen kuin tapasin ystäväni ravintolassa ehdin istua lempipuuhani ääreen pieneen kirjakauppaan (ei yhtä mahtava kuin Virgin Megastore Pariisissa), mutta kirjoja sielläkin oli. Ostin itselleni "The Principles of Riding: German National Equestrian Federation". Minulla on kyllä varmaan jo 5 samankaltaista kirjaa, mutta minä rakastan kirjoja ja lukemista ja jokaisesta kirjasta saa yleensä uusia ajatuksia. Tai kuten Kyra mainitsee uusimmassa Hippoksessa, niin "Luen paljon muutakin kuin hevos- ja ratsastuskirjoja, esimerkiksi psykologiaa ja oppia ja oppimista käsitteleviä teoksia. Joululukemiseksi suosittelen Malcolm Gladwellin kirjaa nimeltä "Outliers." Sillä kuten ostamassani kirjassa The Principles of Riding sanotaan "'Feel' is essential for a harmonious, confident and effective relationship between rider and horse." Tunnetta voi kehittää myös oppimalla tuntemaan itseään paremmin ja kehittämällä omaa sekä psyykkistä ja fyysistä vahvuuttaan.

Olen nyt pari päivää Italiassa työmatkalla, joten ci vediamo presto.

Vapaa päivä

Tänään olen viettänyt laatuaikaa tyttäreni kanssa.

Masi piehtaroi

Masi rakastaa piehtaroimista. Oli ihan pakko ladata video tänne, kun ymmärsin vihdoinkin vähän aikaa sitten miten tämä videon lataaminen toimii. Siihen meni kyllä tovi, sillä minun piti muuttaa takaisin vanha julkaisujärjestelmä, sillä uudesta järjestelmästä on unohdettu videolinkki kokonaan. Hassua..... Ihanaa viikonloppua!

Vedätkö sinä sisäohjasta?

Pidin tunnin kahdelle uudelle oppilaalle viime sunnuntaina. Molemmat ratsastavat todella hyvin ja ovat osaavia ratsastajia. Kuitenkin molemmat roikkuivat kiinni sisäohjassa ja oli selkeästi todella vaikeata päästää irti. Onko syy siinä, että meille on joskus opetettu ratsastuskouluissa vetämään sisäohjasta, jotta hevonen kääntyisi, tai tuleeko se jotenkin automaattisesti. Se on nimittäin monella ratsastajalla ongelmallinen asia.

Olen itse tehnyt todella paljon työtä sen eteen, että saisin omat aivoni käskyttämään sisäkäteni pois vetomoodista. Minulle on joskus opetettu, että vedä ja sahaa vähän, niin saat hevosen peräänantoon. Nykyään sitä on viisaampi ja ulkoapujen tuntemus on ihan mahtava juttu. Kuitenkin, aina joskus ja yllättäen se sisäkäsi tahtoo liukua taaksepäin. Etenkin jos on hieman haastavampi tilanne, niin sitä jotenkin uskottelee itselleen, että jos vain vedät tuolla sisäkädellä...... Eihän sitä hevosta sillä kädellä käännetä.....

Tulisi jo talvi.....

Tulisi jo talvi. Lunta, joka valaisisi maan pintaa ja puiden oksia. On niin mahtavaa ratsastaa lumisessa metsässä. Olen kerran tippunut Masin selästä. Oli jouluaatto ja me laukattiin metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä Masi teki täyskäännöksen ja löysin itseni lumikinoksesta. Masi ihmetteli kovasti, miksi makasin yhtäkkiä maassa ja odotti onneksi kiltisti vieressä. Se oli taas sellainen mahtava maaginen hevos-/ratsastajahetki. Oli ihan oma vika, kun uneksin jo illan glögituokiosta ja melkein makasin kevyessä istunnassa Masin kaulassa ohjat suht pitkinä.

Lumessa rämpiminen on muuten hevoselle parasta liikuntaa. Se vahvistaa lihaksia ja hevonen joutuu nostamaan jalkojaan ihan toden teolla. Tässä vielä esimakua siihen mitä tulemaan pitää, kun lumi saapuu. Kuva on Masista ja minusta viime talvena. Aijoo, muuten en ole tainnutkaan kertoa, että Gunssan joka omistaa tallin jossa Masi asuu vuokraa ja myy trailereita. Ohessa lisätietoa.

Horsepro Suomenojalle

Uusi monipuolinen Horsepro Store avasi ovensa Suomenojalla. Tutustu Horsepro Storen tuotteisiin täällä.

Ardenner-Eemelin tie kengättömyyteen

Eemil the Ardennerin omistajat päättivät siirtyä kengättömyyteen viime viikolla. He olivat jo pidemmän aikaa harkinneet asiaa ja päättivät nyt ryhtyä tuumasta toimeen (tiedostaen, että taival kengistä kengättömyyteen voi olla pitkä).

Ohessa kuvia Eemelin etu- ja takakavioista ja viime talvena ottamani kuva Eemelistä lumen keskellä. Omistajien mielestä Eemil "liikkuu kengättömänä letkeämmin ja lennokkaamin". Lisäjuttua Eemelin tiestä kengättömyyteen seuraa pian.

Lue lisää kengättömyydestä blogissani tästä!

Terveisiä päivän esteiltä

Tänään olin estekurssilla ja oli todella hauskaa. Keskityttiin paljolti istuntaan ja tehtiin hauska harjoitus, joka oli mielestäni hyvä. Trampoliinilla pomppiminen ravin tahdissa. Katso video.

Ellan ensimmäinen ponikokemus

Viime viikonloppuna kävimme Kauniaisissa ystäviä tervehtimässä puistossa. Ella on vain ratsastanut ja seurustellut isojen hevosten kanssa, joten hän sai tällä kertaa kokeilla miltä tuntuu pieni shettis. Nostin Ellan selkään, shettis yski ja Ellan mielestä se oli hieman pelottavaa. Ella halusi myös ratsastaa yksin, joka tietenkin on vielä aika haastavaa, kun hän ei oikein pidä kiinni mistään. Jotenkin tuo isolla hevosella ratsastaminen on ollut hieman luontevampaa, mutta kai Ella poneihin tottuu. Tallilla on nyt poni jota voisi lainata..... Hauskaa. Tässä kuva Ellasta shettiksen selässä ja pojasta, joka suloisesti selitti, että ei se ole vaarallista vaikka polle vähän yskii. Ahhhh, tuo ylpeyden ja ilon tunne pienistä asoista..... Se on aika mahtava juttu.

Ah autuas aurinko.....

Tänään oli vapaapäivä töistä. Pidin estetunnin Fannylle ja Benson-hevoselle (Fanny on nuori tyttö, joka on ratsastanut kaksi vuotta. Hän on lahjakas ja hänellä on todella kova tahto päästä eteenpäin. Kirjoitan varmaan Fannysta lisää jossain vaiheessa). Tunti sujui oikein mukavissa merkeissä - hyppäsin alussa selkään, sillä koen että se helpottaa välillä ratsastajaa, kun "läpiratsastan" hevosen ennen kuin ratsastaja menee itse selkään. Prue Barrett, valmentajani Australiassa, ratsasti aina hevosilla ennen kuin hän piti tunnin oppilailleen. Miksi? On helpompi valmentaa jos tietää miltä hevonen tuntuu ratsastaessa ja ratsastaja saa tuntea miltä hevonen tuntuu, silloin kun se on ratsastettu oikein. Sitä tunnetta sitten haetaan lopputunnin ajan.....

Minulla oli mukana maneesissa ystäväni suomenhevonen. Ratsastin sillä ennen kuin palasimme tallille ja kohtasimme.... auringon..... Otimme Fannyn kanssa pari hauskaa siluettikuvaa. Laitan ne tänne heti kun saan ne ulos mun kännykästä.....

Alkeiskurssi ja ystävyys

Tapasin aamulla Elisan. Elisa aloitti alkeiskurssillani ratsastuskoulu Knaperbackassa pari vuotta sitten 9-hengen ryhmässä. Hektisen elämäntilanteen takia en valitettavasti voinut jatkaa tuntien pitoa Sipoossa, joten alkeiskurssilaiset jatkoivat toisen opettajan opastuksessa. Elisa kertoi kuitenkin tänään minulle, että kaikki yhdeksän oppilasta ovat jatkaneet tunneilla. He käyvät kaksi kertaa viikossa nykyään ja ovat jopa käyneet Horse Showssa yhdessä. On mukava kuulla, että kurssilaiset eivät vain käy tunneilla yhdessä, vaan he ovat myös ystävystyneet.

Jutellessani Elisan kanssa minulle tuli todella hyvä olo, sillä mielestäni on upeata, että kaikki yhdeksän henkilöä ovat jatkaneet ratsastuksen parissa. Minulle tuli myös todella lämmin mieli siitä, että kaikki entiset oppilaani näkevät hevosen hevosena, ei vain oppivälineenä. Tämä taas tarkoittaa monille hevosille mukavampaa elämää.... Menikö tämä nyt liian filosofoinniksi. Joka tapauksessa, niin oli hirmu mukavaa nähdä Elisaa. Kirjoitinkin samaisesta alkeiskurssiryhmästä jo aikaisemmin blogissani.  Kuvat oppilaistani Knaperbackassa.

Kerettiläisen kengittäjän ajatuksia kengistä ja kengättömyydestä

Lupasin udella, jos löytäisin ammattilaisen, joka voisi jakaa ajatuksiaan kengättömyydestä blogiini. Ohessa on vuosia kengittäneen henkilön spontaaneja ajatuksia kengittämisestä, kengättömyydestä ja hevosista yleensä. Suuri kiitos tästä!

Hevonen, raudoilla vai ilman?

Unohdetaan tässä ja nyt korkeampi filosofointi eläinten "käyttämisestä" ihmisen harrastusvälineenä ja tyydytään siihen todellisuuteen, että hevosia käytetään harrastuksiin, huvitteluun ja rahan tienaamiseen ja sanotaan muutama sana kavioissa olevista raudoista.

Luonnollinen hevonen, historian havinaa enää

On muistettava että harrastehevosen tausta on luonnossa elävä eläin, ei ihmisen harrastusväline, ei pehmolelu, ei nyrkkeilysäkkikään. Luonnollinen hevonen on aktiivinen laumassa liikkuja, joka liikkuu ja syö lähes tauotta. Kun ihminen on ottanut hevosen käyttöönsä ja pois luonnollisesta ympäristöstään, niin hevosen luonnollinen elämä ei enää toteudu. Tämän takia ihminen on myös joutunut tekemään tiettyjä toimenpiteitä, jotta hevonen sopeutuisi luonnottomaan olemiseensa ja ihmisen toimintatapoihin: yhtenä olennaisena osana tähän kuuluu kengitys. Eläimet toimivat parhaiten luonnossa, kun ihminen ei ole asioita sotkemassa.

Hevoslaumat liikkuvat pääasiassa siellä ja sinne missä on ruokaa. Ne eivät seiso eivätkä ravaa mudassa tai hiekassa taikka liiku vain tasaisella pohjalla jatkuvasti kuten nykyhevoset. Luonnollinen elinympäristö koostuu tasaisesta maastosta, ylä- ja alamäistä, pehmeästä ja kosteasta kuivaan ja kovaan, sopivassa suhteessa. Hevoset eivät liiku enempää kuin tarvitsevat. Kavion kasvu ja kuluminen kompensoivat toisiaan, kun ravintoakin saadaan elimistön toiminnan kannalta oikein eli lähes jatkuvasti.

Vaihtelevat pohjat ovat hyvää ja luonnollista kavioiden (sekä siis koko hevosen) hoitoa myös esim. varsoille ja muille kengättömille nykyhevosillekin. Liikkuminen ylämäkeen kuluttaa pääasiassa kavion sarveista varpaalta (eli siis kavion etuosasta). Alamäkeen laskeutuminen taas kuluttaa kavion sarveisseinän kantaosaa. Tasainen pelto on pahinta...

Miksi kengät?

Kenkien käyttöön hevosilla on päädytty, jotta hevosten kaviot kestäisivät paremmin ihmisten halujen aiheuttamaa hevosen luonnollista toimintaa suurempaa liikkumista. Yksi pääasiallinen syy hevosten kengittämiselle on ollut sodissa pärjääminen: pitkät marssit ja joukkojen nopeat siirrot onnistuivat sotajoukoilta, jotka suojasivat hevosten kaviot kulumiselta. Politiikka, muinaisten suurvaltojen valtapelit, rahanhimo, ahneus...ne ovat siis olleet perimmäiset syyt hevosten kengittämisen kehittymiselle.

Maaseudun (eli ennen muinoin normaalin elämän) työhevoset pärjäsivät ammoisina aikoina ilman kenkiä ja vasta myöhempinä aikoina niiden kengityksellä saatiin ihmisille lisää hyötyä muun muassa kiintohokkien myötä parantuneen pidon seurauksena, jolloin pystyttiin suurempiin työsuorituksiin ja siten suurempaan työtehoon.

Milloin kengitystä tarvitaan ehdottomasti?

Jos tarkastellaan nykyaikaista harrastehevosta (ravi tai ratsu) niin ehdottomasti on kengitettävä ne hevoset, joilla on jalka-asennoissa sellaisia virheitä jotka kengättömänä johtaisivat hevosen kärsimiseen sen liikkuessa. Tiettyjä virheliikkeisiä hevosia voidaan auttaa kengityksellä paljonkin ja estää kipeytymiset jne.

Kenkiä tarvitaan jos hevosta on pakko käyttää enemmän kuin mitä sen kaviot kestävät. Tämä on kärjistys mutta mutta..miksi hevosta pitää ratsastaa joka päivä puolitoistatuntia jos sen rakenteet eivät sellaista käyttöä kestä?

Kenkiä tarvitaan jos ihmisen luomissa olosuhteissa on helpompi selvitä, kun alla on kengät ja esimerkiksi hokit liukkautta estämässä. Liukkausasioissa kannattaa ajatella kokonaisuutta. Itse voisin ajatella omalla hevosellani kesää kengättömänä ja talvella laittaa kengät, jotka voisin varustaa jopa kuudella hokilla. Tehkääpä joskus kokeilu, kävelkää itse edes pari tuntia liukkaalla jäällä ja miettikää missä tuntuu...lihaksissa jaloissa ja selässä. Jatkuvan jännittämisen takia. Liukkaalla pohjalla hevoset joutuvat jännittämään koko ajan lihaksiaan ja varmasti jumiutumista lihaksistossa tiedossa ja sitä mukaan myös riskit nivel- ja jännevaurioihin lisääntyy. Hokeilla sama liikkuminen aikaansaa paljon rennomman, terveemmän hevosen. Kengillä voisi tässä ajatella tarkoitettavan myös tilapäisesti kavioihin kiinnitettäviä suojuksia, niitä nykyaikaisia "tossuja".

Kengättömyys

Hyvä ja oikein tehty kengitys ei ole huonokavioisuuden syy. Usein syy huonoihin kavioihin on ihan muualla kuin kengityksessä ja ongelmat eivät silloin poistu ottamalla kengät pois. Se syy on usein poistettava ensin. Valitettavan yleinen syy on hevosten pitäminen luonnottomissa olosuhteissa eli likaisissa tarhoissa tai boxeissa seisottaminen. Ei hevonen luonnossa seiso omien ulosteiden seassa (eikä myöskään rutikuivissa kuivikkeissa). Myöskin ruokintahäiriöt lienevät usein osasyy huonoihin kavioihin. En kuitenkaan kiistä etteikö joskus kengityskin ole syy huonoihin kavioihin.

Siirryttäessä perinteisestä kengällisyydestä kengättömyyteen törmätään usein siihen että kaviot eivät kestä vaan murenevat ja häipyvät olemattomiksi aiheuttaen jopa koviakin kipuja joillekin hevosille. Kenkien poisotto ei ole ihan hetken hurmiossa tehtävä päätös, vaan siihen kannattaa uhrata jokunen kuukausi aikaa. Ammattitaitoinen seppä/vuolija tai vanha hevosmies kyllä tietää miten hauraatkin kaviot saadaan kestämään kengättömyyden alkutaival. Omistajille on pitänyt nykyään muistuttaa että järjen käyttö on sallittua kengättömyyden alkutaipaleella, se ei enää ole itsestään selvää. Heikkokavioisetkin saadaan kyllä ajan kanssa vahvistamaan kavionsa.

Vanha, perinteinen hevosmiestaidon mukainen kengättömän hevosen perusylläpito vuolemalla on aivan sopivaa ja järkevää hevosille ja niiden kavioille. Hyvin hoidetun terveen hevosen kavio kestää hyvin vaikka useamman tunnin ratsastuskoululiikuntaa kuluttavalla pohjalla vaikka tunteja olisi 6 pv/vko...miksei sitten yksityisen harrastushevosen puolentoista tunnin päivittäistä liikuntaa...

Hevosenomistajien 'synnit' hevosen jalkaongelmissa

Osa näistä synneistä voitaneen myös pistää osin seppäkunnan syyksi...nimittäin pitkät kengitysvälit. Arvelisin että suuri osa kavioalueen epämääräisistä ongelmista, sädeluualueen oireet etc. ratsuilla ovat usein muodostuneet osin ylipitkien kengitysvälien johdosta. Kavion kasvaessa kengän alla ja kuluessa naulattomalta osalta kannoilta, muuttuvat jalan kulmaukset.

Mutta uskoisin, että kulmamuutos on kuitenkin vasta se pienempi paha. Suurempi paha on alle menneen kengän/kantojen aiheuttamat aivan luonnottoman suuntaiset kuormitukset kavion kanta-alueilla. Ollapa nuori ja jaksava niin tässä olisi tutkimuksen aihetta riittämiin.

Paljon voisi vielä lisää tekstiä kirjoittaa mutta lopetetaan nyt tähän...

Tajunnanvirran päätteeksi:

Valtaosa Suomessa olevista harrastehevosista pärjäisi hyvin ilman kenkiä, iso osa lopuistakin pärjäisi vain etupää kengitettynä, takajalat ilman kenkiä.

Harrastehevosten kengittäminen on enemmänkin opittu tapa kuin todella tarpeen sanelema asia.

Terveisin,
Kerettiläinen kengittäjä eläkkeeltä

Lue myös: Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä, Kengillä vai kengättä