Tulisi jo talvi. Lunta, joka valaisisi maan pintaa ja puiden oksia. On niin mahtavaa ratsastaa lumisessa metsässä. Olen kerran tippunut Masin selästä. Oli jouluaatto ja me laukattiin metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä Masi teki täyskäännöksen ja löysin itseni lumikinoksesta. Masi ihmetteli kovasti, miksi makasin yhtäkkiä maassa ja odotti onneksi kiltisti vieressä. Se oli taas sellainen mahtava maaginen hevos-/ratsastajahetki. Oli ihan oma vika, kun uneksin jo illan glögituokiosta ja melkein makasin kevyessä istunnassa Masin kaulassa ohjat suht pitkinä.
Lumessa rämpiminen on muuten hevoselle parasta liikuntaa. Se vahvistaa lihaksia ja hevonen joutuu nostamaan jalkojaan ihan toden teolla. Tässä vielä esimakua siihen mitä tulemaan pitää, kun lumi saapuu. Kuva on Masista ja minusta viime talvena. Aijoo, muuten en ole tainnutkaan kertoa, että Gunssan joka omistaa tallin jossa Masi asuu vuokraa ja myy trailereita. Ohessa lisätietoa.
No comments:
Post a Comment