Annika Schulmanin ajatuksia kengättömyydestä ja hevosista yleensä

Olen kouluttanut hevosia ammatikseni vuodesta 1996. Vuonna 2001 tutustuin kengättömyyteen ja otin omalta tammaltani kengät pois. Siitä lähtien omat hevoseni sekä suurimmaksi osaksi tallillani asuvat muut hevoset ovat olleet ilman kenkiä. Koulutan toki myös kengällisiä hevosia, mutta usein käy niin että kun hevosenomistajat tutustuvat talliini ja hevosiin, niin he haluavat myös siirtää hevosensa kengättömyyteen.

Työhöni kuuluu erilaisten hevosongelmien ratkaiseminen ja siinä käytän apunani mm maastakäsittelyä. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut että kaikkein tärkein tekijä hevosen fyysiselle ja henkiselle terveydelle on sen elinolosuhteet. Monet fyysiset vaivat sekä käytösongelmat häviävät kun hevonen saa asua pihatossa laumatoveriensa kanssa, ympärivuorokautisella mahdollisuudella liikkua, olla kosketuksissa muiden hevosten kanssa ja syödä riittävästi korsirehua.

Monet kokeneet hevosihmiset suhtautuvat kengättömyyteen varauksella. Kun taas asiasta mainitsee hevosista tietämättömälle reaktio on useimmiten ”ai miksi hevosille laitettaisiin kengät?”. Hyvä kysymys, eihän hevonen synny kengät jalassa. Jotta kengättömyys toimisi on taas kysymys hevosen elinolosuhteista. Pihatossa hevonen on jatkuvassa liikkeessä, jolloin kavioita käytetään niinkuin niiden tarkoitus on. Hevonen ei ole luotu olemaan paikallaan karsinassa ja luonnottomat olosuhteet rasittavat sen elimistöä monella tavoin. Tietenkin myös pihatossa on haasteensa, hevosen kaviot eivät kestää jatkuvaa liotusta, eli pihatossa on oltava mahdollisuus kuivaan ja kiinteään alustaan.

Kavioiden vuolulla on myös suuri merkitys kengättömyyden toimivuudelle. Kavioita pitää vuolla riittävän usein, vähän kerralla ja olla tarkka kavion tasapainon suhteen. Jotkut pitävät vaarallisena, että hevosenomistajat vuolevat hevosensa itse. Minusta se on hyvä asia. Hevosenomistajat, jotka hakeutuvat oppiin ovat erittäin kiinnostuneita, ottavat selvää asioista ja tarkastelevat omaa tekemistään kriittisesti. Kun itse oppii vuolemaan, oman hevosen kavioita voi tarkastella päivittäin aivan niinkuin seurataan hevosen lihaskuntoa, ruokahalua tai satulan sopivuutta.

Olen nähnyt useita kengättömyyteen siirrettyjä hevosia. Yleensä alussa on jakso, jolloin kannattaa välttää kivisiä pohjia, mutta kentällä, maneesissa, ruohopohjalla tai sileällä maantiellä voi hyvin liikkua. Alussa kannattaa vuolla hyvin varovasti, mutta ajan myötä kengätön kavio rupeaa kasvamaan paljon nopeammin kun kengällinen ja vuolemiselle on tarvetta vaikka hevonen liikkuisi sorateilläkin. Nykyään alkaa näkymään yhä enemmän kengättömiä hevosia myös kisakentillä. Suomessa kilpaillaan kengättömillä hevosilla ainakin koulu-, este-, kenttä-, matka- ja lännenratsastuksessa.

Kirjoittaja on Annika Schulman, Stall Granåsa

Lisäajatuksia kengättömyydestä:

Ardenner-Eemelin tie kengättömyyteen, Kerettiläisen kengittäjän ajatuksia kengistä ja kengättömyydestä