Päivä poikien seurassa

Hey Thor ja Kia

Minne mentäis tänään?

 Morooooooo.....

Hei kaveri, mentäiskö jo?

Thor: Yritin purra Masin peppua koko matkan ja Kia vaikutti hieman stressaantuneelta kun autoja tuli takaa ja me kaikki seistiin keskellä tietä. Mutta onneksi nyt voi nauttia hyvästä ruohosta.....

Ei ole ainakaan heinästä pulaa

Vietin eilisen illan sairaalassa, sillä vatsani oli niin kipeä eikä mitään pysynyt sisällä. Olo on myös tänään ollut heikko, mutta en mitenkään voinut jättää Mini Wahlbergin järjestämää Science of Motion -klinikkaa välistä. Ranskalainen Jean Luc Cornille lensi suomeen asti kertomaan omasta hevosfilosofiastaan ja vaikka moni asia meni minulta monimutkaisuudessan ohi (Cornille kävi läpi hevosen fysiikkaa läpikotaisin ja tiesi ihailtavan paljon siitä), olen todella iloinen että pääsin mukaan teorialuennolle. Kerron lisää luennosta lähipäivinä.

Kävin myös Thorin ja Masin luona ja Masilla, Penalla ja Fialla ei ainakaan ole heinästä pulaa. Ja Thor on saanut tarhakaverinsa takaisin. Obelixilla oli vakava ähky maanantaina ja oli klinikalla pari päivää. Onneksi selvisimme kuitenkin säikähdyksellä.

Vedessä lompsimista

Eilinen tunti oli totista vedessä lompsimista, mutta hyvin nousivat ainakin jalat hevosilla:) Päivi ja Lissu tulivat ensimmäistä kertaa mukaan Monikan tunnille ja tunnin jälkeen kävimme maastossa kävelemässä Maasan ja Empukan kanssa. 

Tunnilla teimme paljon siirtymisiä ja siirryimme laukasta raviin niin, että siirsimme ympyrältä vastavoltille ja siirtyminen piti tehdä juuri kun lähdimme esim. vasemmalta ympyrältä voltille oikealle. Thor oli niin suoran ja hyvän tuntuinen, tasainen ja upea, joten pidimme tunnin kevyenä. Jessi ratsasti Thorin lauantaina ja tänään Thor sai viettää vapaapäivää. 

Our Helsinki

Päivä islanninhevosten seurassa

Matkalla laitumelle

Suuntasimme lauantaina ystäväni Emilian, Ellan ja Lilian kanssa Porkkalaan tuttumme issikkatallille. Kävimme hakemassa hevoset laitumelta ja tytöt saivat harjata hevoset. Sen jälkeen kävelimme maneesiin ja tytöt ratsastivat melkein tunnin. Tyttöjen tunnin jälkeen saimme vielä Emilian kanssa hypätä hepojen kyytiin ja oli todella hauskaa kokeilla tölttiä ja tunnustella miltä eri askellajit tuntuivat. Olen issikkafani ja olisi mahtavaa jos joku kaunis päivä olisi mahdollisuus tutustua paremmin tuohon ihanaan hevosrotuun.

Tyttöjen tunti oli oikein hyvä. Tärkeintä oli opetella herkille avuille ja ratsastaa myös pelkän äänen avulla. Tytöt saivat kokeilla hevosten kääntämistä ja Kyra teetti istuntaharjoituksia tunnin aikana. Tytöt saivat ratsastaa kädet ylhäällä ilman ohjia ja Kyra kertoi miten jalustimia ei oikeastaan tarvitse ollenkaan. Oli ihana seurata miten lapsille opetettiin juuri sellaisia oppeja joihin uskon täysin itse ja hevoset olivat todella herkkiä avuille. Ella ratsasti melkein koko tunnin itsenäisesti ja lopputunnista tytöt saivat vielä ravata, niin että me juoksimme vieressä.

Istuntaharjoituksia

Ella olisi halunnut ratsastaa toisen hevosen vieressä.

Tunti tunnin perään

Maanantaina Tiina piti ex-tempore tunnin Thorille ja minulle maneesissa kummipoikani Max mukana rintarepussa. Tiina ei päästänyt meitä helpolla. Teimme hyviä harjoituksia (pohkeenväistöä uralle, jonka jälkeen voltti, pohkeenväistöä uralle ja laukannosto, neliskulmaa, jossa etuosa siirretään ikäänkuin takaosakäännöksen tavoin, kahden kulman jälkeen siirtyminen raviin, yksi kulma ravissa ja siirtyminen takaisin käyntiin, kaksi kulmaa käynnissä ja jälleen pari kulmaa ravissa.) ja saimme olla todella tarkkoja apujen ja teiden kanssa. Hiki virtasi molemmilta ja olo oli mitä mahtavin tunnin jälkeen.

Tiistaina Riikka oli Monikan tunnilla ja eilen Petra hypytti meitä Tiinan ja Masin kanssa. Thor ei kiirehtinyt esteille, mutta hösöili aika paljon, sillä kentän päätyyn oli ilmestynyt uusi esteidensäilytys rakennus. Petra pyysi minua ratsastamaan Thoria aika paljon eteen, jotta peruslaukka paranisi, sillä laukka pyöri liikaa paikallaan. Minun oli hieman vaikeata hahmottaa lähestyminen, sillä mielestäni kontaktini ei ollut yhtä hyvä kun pyysin Thoria eteenpäin laukassa. Ymmärrän toki mitä Petra haki takaa, mutta oma tunne rullaavampaan laukkaan ja lähestymisiin oli aika hakusessa. Etenkin kun 2,5 m ennen ristikoita oli laitettu puomit.

Mentyämme aika sekasotkuisesti puomeja ja esteitä saimme kuitenkin melko suorat ja tasaiset lähestymiset tunnin lopussa. Paljon on vielä parannettavaa, mutta suurin kehittämiskohde pomppimisessa istuu kyllä satulassa. Tuntuu siltä, että pitisi hypätä ainakin kerran viikossa jotta saisi hieman rutiinia taas hommaan.

Tänään kävin vain pikaisesti Thorin kanssa kentällä ja Thor oli hyvän tuntuinen, mutta puski hieman takaosaa sisälle vasemmassa ravissa. Sitä Thor ei ole aikasemmin tehnyt, joten jotain pientä jumia on varmaan jossain. Seuraava hammashuoltoaika on varattu Jutille marraskuussa, joten ei mikään ihme jos hampaidenkin osalta on jälleen hieman korjattavaa.

Huomenna Thor saa viettää ansaittua vapaapäivää. Sunnuntaina on taas vuorossa Monikan tunti jota odotan jo niin paljon. On niin mahtava tunne, kun saa ratsastaa ja nauttia niin upeiden hevosten ja ihmisten seurasta.

Lapsen harrastukset

Tulee välillä melkein huono omatunto äitinä, kun lapseni ei vielä säännöllisesti harrasta mitään urheilulajia. Vauvauintia on kokeiltu, korispalloa on heitelty ja vuoden kävimme sirkuskoulussa. Kaikki nämä kokemukset ovat olleet mukavia, mutta koska olemme kovin liikkuvaista sorttia Ellan kanssa käymme mielummin vaikka rannalla iltaisin tai pyöräilypuistossa leikkimässä. Ella on myös usein mukana tallilla ja viime aikoina eno on hakenut Ellan esikoulusta mukaan kiipeilemään. 

Viime viikolla Ella kävi ensimmäistä kertaa kokeilemassa jalkapalloa ja tykästyi siihen kovasti. Ella pitää myös ratsastamisesta, laskettelusta, rakastaa uimista ja kiipeilemistä ja naapurin trampoliinilla on hauska viettää aikaa. Kun äitinä hoitaa suurimman osan lapsen viemisestä ja tuomisesta ei kerta kaikkiaan tunnu siltä, että aikaa riittää vielä jokaiseen harrastukseen. Ja sitten kun on vielä tuo oma harrastus. Pitäisikö siitäkin potea huonoa omaatuntoa? 

Nyt kun sitä oikeastaan pohdin, niin harrastukset tulevat ikäänkuin luonnostaan ja lapsi saa kokeilla kaikenlaista. Tärkeintä on, että lapsi saa liikkua ja löytää liikunnasta iloa. Koska siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse. Liikkuminen voi olla tylsää, hauskaa, pakonomaista suorittamista, juoksentelua metsässä, kisareissujen suunnnittelemista, ruokavalion miettimistä, ryhdin suoristamista tai ihan mitä vain. Ehkä me tehdään harrastuksista liian iso juttu. Kysehän on loppujen lopuksi siitä, että niin kauan kuin liikkuu, on sitten lapsi, aikuinen, hevonen tai hamsteri, niin mieli pysyy virkeänä ja sielu ainakin hivenen verran levollisempana.