Oma tyyli ja hyvä(t) valmentaja(t)

Minulla on aina ollut vahva uskomus siihen miten haluan toimia hevosten kanssa. Olen ratsastanut pikkutytöstä asti ja yksi tärkeimmistä asioista on ollut vietetty aika hevosten kanssa. Olen kirmannut peltoja pitkin, uittanut hevosia kesäisin, juossut karanneiden oripoikien perässä Savijärvellä ja viettänyt todella monta hauskaa hetkeä hevosten ja hyvien ystävien seurassa.

Hevoset ovat parhaimpia opettajiani, mutta matkan varrella olen myös tutustunut moneen valmentajaan ja käynyt useilla klinikoilla. Minulla on ollut vahva tunne siitä miltä haluan että ratsastus parhaimmillaan tuntuu ja mitä haen takaa hevosten kanssa toimiessa. Kuten varmaan te kaikki hevosten kanssa puuhastelijat tiedätte, välillä oma tapa toimia on enemmä hakusessa kuin toisinaan. Ajattelen sen kuitenkin niin, että kaikilla on oma tyyli. Vähän kuten vanhemmilla on oma tyyli kasvattaa lapsiaan, on meillä kaikilla myös oma tyyli hevosten kanssa toimimisessa.

Haluan olla reilu hevostani kohtaan. Haluan ratsastaa  kevyesti, keskittyä perusasioihin ja nauttia yhdessä tekemisestä. Olen välillä kyseenalaistanut joidenkin valmentajien tapaa toimia väkivallan keinoin ulkomailla, mutta olen myös nauttinut kun olen päässyt esimerkiksi osaavan saksalaisen naisen oppeihin.

Australiassa löysin ratsuttamani hevosen Luisin kanssa kaksi mahtavaa valmentajaa ja meillä oli täydellinen paketti kasassa. Olin jo melkein ostamassa hevosta Prue Barrettilta, kun päätin, että muutto takaisin kotiin olisi ajankohtainen koska tiesin muuten jääväni Austaliaan luultavimmin loppuelämäkseni.

Vuosien varrella olen poiminut parhaimmat palat valmentajilta ja klinikoilta ja soveltanut omaan tyyliini ja opetukseeni niitä. Olen esimerkiksi poiminut parhaimmat palat Aira Toivolan pilateskurssilta, hengittänyt sisääni Sue Lefflerin oppeja Balimo-kurssilla ja kuunnellut innostuneena myös juuri tänään Suomessa esiintyvää Jean Luc Cornillea. Mia Kainulaisen istuntakurssit ovat myös mitä parhainta oppia ratsastajalle kuin ratsastajalle ja saavat etu ja takakenoiset istunnat jälleen takaisin oikeille raiteilleen.

Thorin kanssa olen pikkuhiljaa löytänyt meidän oman tavan toimia ja vaikka olemme käyneet monen valmentajan tunneilla olemme pikkuhiljaa löytäneet vahvemman ja pitkäjänteisemmän suhteen Johannaan ja Mariin. On ollut mukava huomata, että sekä Mari ja Johanna tuovat esiin parhaimmat puolemme ja pystyvät auttamaan minua tavoitteiden asetannassa sekä niiden saavuttamisessa. Ja nyt en puhu tavoitteista kilpailemisen saralla vaan eritoten Thorin kehityksen osalta ja omassa ratsastuksessa. Johannan ja Marin avulla olen taas löytänyt juuri sen kevyen tyylin ratsastaa johon itse olen aina uskonut. Tiedän miltä se tuntuu ja osaan tunnistaa sen, mutta nyt olen löytänyt valmentajat jotka saavat tuon tunteen myös käytännössä meihin iskostettua.

Ja eilen Johanna totesi hyvin, että hän on iloinen, että olen kehittynyt ja löytänyt juuri oikean tavan ja oikeat valmentajat, sillä olen ihminen jolle ei sovi monen eri tyylin yhteensovittaminen. Ja niinhän se on. Kun laittaa nopean tunneihmisen, jonka ajatukset juoksevat aina tuhatta ja sataa on välillä hyvä rauhoittaa tilanne ja keskittyä juuri niihin oppeihin joihin myös itse uskoo. Opeissa kun usein varmaan haetaan samoja asioita, mutta opetetaan vain kovin eri tavoin. Enkä sano, että en jatkossa kävisi muiden valmentajien luona ja klinikoilla juoksen sen minkä aika sallii, mutta on ihanaa kun on löytynyt kaksi luottovalmentajaa joiden oppeihin saa ja haluaa heittäytyä täysin sydämin.

Ja yleensähän loppukanetissa kiitetään valmentajia, mutta ilman upeaa talliympäristöä ja ihanan Ninan huolenpitoa hevosistamme, Anna Andersénin henkistä valmennusta, Rannvi Vallénin kraniosakraalihoitoja, maailman parhaimman kengittäjän kengitystä, Jutin hammashoitoa sekä tuhannen satulasovituksen jälkeen (tuo tulee olemaan jatkuva polku), emme olisi tänä päivänä näin pitkällä. Tämä hevosten kanssa vietetty aika kun on kokonaisuuden hallintaa. Ja kuten myös totesimme eilen Johannan kanssa, emme varmaan ikinä olisi kehittyneet ihmisinä samalla tavalla ilman hevosia. On mahtavaa miten paljon oppii omista heikkouksista ja vahvuuksista ja kuinka paljon hevoset auttavat meitä kehittymään.

Ja loppujen lopuksi saa olla kiitollinen, että nämä kauniit ja urheat otukset (katsokaa vain näitä kauniita oripoikia) sallivat meidän ylipäänsä ympärilleen saatikka sitten selkään istumaan. Yritetään muistaa se myös hevosia käsiteltäessä, ratsastaessa ja juuri meille sopivaa valmentajaa hakiessa.

Lue myös:
Valmentajan suitsutusta

Don't push the horse too fast

Palaan tähän aiheeseen usein ja tulen varmaan palaamaan tähän aiheeseen blogissani vielä lukuisia kertoja.

Klaus Balkenholin sanoin:

• Anna hevoselle aikaa kehittyä, ei vain lihaksistoltaan vaan myös luuston osalta. 
• Ei ole nopeata oikotietä onneen
• Anna hevosen olla hevonen ja harrasta vaihtelevia asioita hevosesi kanssa
• Anna hevoselle myös aikaa levätä
• Älä ratsasta huonolla tuulella. Hevonen on ratsastajan peilikuva

Why trainers PUSH horses TOO FAST

Klaus Balkenhol explains, "Although breeders have created a better horse, the market has created a demand for a stronger, healthier, more powerful horse. It's easier to sell a horse that looks like a carefully developed eight-year-old, and not like a three- or four-year-old just beginning his career. If you force it, you can get a three-year-old to physically look like a developed eight-year-old. Too many colts remain stallions which, if approved, promise breeders higher prices as three-year-olds. Now 250 to 300 young stallions are presented each year, when only 40 or 50 will be approved.

Few breeders have the sense to geld the yearling stallions and leave them on the pasture to mature naturally. Instead, yearling stallions are brought into a stall, fed too much grain, and at three, look like six- or seven-year-olds. They have muscle mass, but not enough bone structure to support it. They look mature from the outside but aren't . . . and when started to work, degeneration sets in. Competitions also create pressure to push horses too fast as competitions are now scheduled throughout the year without any breaks."

Common Mistakes In Pushing Too Fast 
Tightening the noseband: "A horse resists by sticking out his tongue. Tightening the noseband too much puts pressure on the nose and on the poll. If it is necessary to tighten the noseband very tightly, then something has gone very wrong in the basic training of the horse. The horse cannot be relaxed, the first step on the training scale," warns Klaus.

Specializing too early: "Drilling every day in the indoor arena is too intense for the young horse. It's very important, especially in the first two years of training, not to specialize the young horse. Training should include a variety of activities, including trail riding, which is good for the mind as well as building strength with hill work. It should include jumping, either free or low jumps under saddle, including small natural obstacles on the trail, and cavaletti. A variety of work will allow the horse to stay mentally fresh and to enjoy his work. Only when the horse is happy can dressage become art."

Not checking tack frequently: "Saddle and tack need to be checked constantly for proper fit and adjusted as the horse's body changes with growth, and as his fitness improves with the training. If the noseband gets too low, for example, and the skin between the noseband and the bit is rubbed and becomes sore, this causes the horse discomfort and loss of relaxation. Regularly check for sharp edges and bit problems in the horse's mouth and teeth."

Working too long: "The goal of our training is to build the horse's mind and his muscles. Suppleness and relaxation require adequate muscle strength. strengthening requires both contraction and relaxation. Blood flow and oxygenation occur when the muscle relaxes. If the muscle is kept in a constant state of contraction, it loses power and strength, and actually becomes smaller.

Frequent rest periods, especially for a young horse at a free walk on a long rein, are necessary. The rest periods are not for a rider's fatigue, but to allow the horse to stretch and relax his muscles. The rest breaks will give you a completely new horse. This is the systematic gymnasticizing of the horse."

Riding when the horseman is tense: "Horses are particularly sensitive to the rider's mood. A rider shouldn't ride if she is under undue stress or doesn't have the time to ride. If the rider has a bad day, give the horse a rest day or go for a relaxing trail ride; don't work in the arena. The horse mirrors the rider's mood."

Not praising the horse enough: "The horse must perform from joy, not subservience. Praising a horse frequently with voice, a gentle pat, or relaxing the reins is very important to keep the horse interested and willing. If the horse offers piaffe, for instance, because he's excited, praise him for it. You shouldn't stop the lesson at that point nor make a big deal out of it. If you don't want piaffe, quietly urge him forward into trot, but you should NEVER
punish him for offering the piaffe.

- Klaus Balkenhol

Lue myös: 
I say straight before forward, I say forward before straight
Hevosten arviointia

Mari ja Thor Stall Broby

Mulla on maailman makein

Hevonen! Terveisiä vaan Brobyn tallilta ja Marin kurssilta. Fantastinen päivä! Nyt vielä häitä juhlimaan.

Hitaasti, mutta varmasti

On todella hassua miten ongelmat voivat yhtäkkiä siirtyä toiselle puolelle. Nyt tuntuu siltä, että en haluaisi tehdä muuta kuin laukata oikealle, kun taas vasemmassa laukassa joudumme tekemään kovasti töitä. 

Rakastan lämmintä ilmaa ja tykkään ratsastaa vaikka aurinko porottaa taivaalta. Australiassa totuin kuumuuteen, mutta siellä oli todella mahtavat maneesikatokset joiden alla pääsi ratsastamaan. Suomen kesä ei tarjoa ihan samanlaisia puitteita, mutta kentällä on onneksi myös varjoisia paikkoja, joten Thorin ja Topin vastahakoisista ilmeistä huolimatta lähdimme kentälle.

Maanantaina Heidi ratsasti Thorin ja eilen kävin vain antamassa leipää ja porkkanoita laitumelle enkä tehnyt sen koommin mitään Thorin kanssa. Joskus on ihan hyvä käydä tallilla vaatimatta yhtään mitään hevoselta. 

Tänään harjoittelimme avotaivutusta käynnissä ja ravissa ja keskityimme jälleen perusasioihin. Siirtymiisin, suoruuteen jne. Laukassa Johanna vaati meiltä jo aika paljon ja meinasi, että nyt on tullut jo hienosäädön aika koska olemme hänen mukaan kehittyneet huimasti.

Ja täytyy sanoa, että olipa mukava kuulla. Olen tehnyt kovasti töitä Thorin hyvinvoinnin eteen sekä ratsastajana fyysisen että henkisen puolen kanssa ja tuntuu, että pikkuhiljaa monet asiat ovat loksahdelleet paikoilleen. Vaikka opittavaa on ties kuinka ja olen vasta polkuni alkutaipaleella on mahtavaa huomata kuinka paljon henkinen puoli todella vaikuttaa ratsastukseen ja miten paljon on auttanut, kun olen sisäistänyt sen asian omassa ratsastuksessa. Olen siitä niin onnellinen ja se avaa jälleen uusia ovia elämässä.

Meillä on tällä hetkellä Thorin kanssa todella kivaa ja nautin ratsastuksesta hirmuisen paljon. Eikä voi sanoa, että Ella tai Emeliekään eivät olisi nauttineet lämpimästä säästä rannalla tänään.

Let the horse swing loosely through the back

Very interesting video called Trot from Colleen Brady describing the problems that we have today with horses being pulled into a frame rather than letting them loosely swing through their back. We are creating more leg movers than back movers and as Gerd Heuschmann puts it:

"The show trot or tournament trot which draws so much applause can only be developed at a cost of over tention in the back." Another negative effect of the over tense back musculature is that the rider is unable to sit the horses trot."

"It is incomprehensible how these days the sort of injurious movement pattern is rewarded with the highest marks and thunderous applauds at competitions, even at our most prestigious events."

And Johann Riegler:

"Regrettably even unnaturally it is maybe used to make the horses simply wrench their legs up rather than letting them swing up with their body."

The video also reminds us of the significance of a freely swinging tail rather than having a tense tail:

"The pendulous (pendulously swinging) tail is an excellent indicator for assessing the looseness and suppleness of a horses back. The tail is a visible part of the spinal column and just like all the other parts of the backbone it is subject to the influence of the musculature which is involuntarily controlled from the spinal cord. The horse can not influence these muscles by an effort of will. So the position of the tail is a reliable gaze of the state of tension as the case may be of the negative state of the horses back.

Therefore the tail is an important signal to the rider as to wether a horse is supple or not."

And as so many times mentioned before in my blog, building the strength in a horse takes time:

"By continually strengthening the hind leg muscles in a correctly trained horse in the course of time it is possible to develop impulsion. If this increased impulsion is not available, then the flow of movement is interrupted in the back. When the flow of movement is interrupted in the back it produces a leg mover. A horse which does not have sufficient impulsion from the hind leg. This leads to less elevation in the passage and to a noticeable decrease of ground coverage in the extended trot.

The hovering step develops from an over tense centre of movement whereas impulsion comes from the hind leg and is transmitted through a supple horse body towards the front."

Read more:
Gerd Heuschmann: Tug of War
The horse's back

Mielenkiintoinen klinikka

Olipa onnistunut Hippolan järjestämä klinikka Peikkilässä tänään. Paljon tuttuja kivaa ratsastusta ja mukavia valmentajia. Johku on entuudestaan tuttu ja pidin myös kovasti Antti Jurvasen tyylistä opettaa. Myös hänen tapansa käsitellä hevosia sai extrapisteitä. Miten hän muistutti ratsastaessaan Pyry-suomenhevosella, että herkän hevosen kanssa kannattaa itse pysyä rauhallisena eikä hevosesta kannata ikinä tehdä vihollista.

Oli todella hauskaa seurata monen jo tutuksi tulleen bloggaajan ratsastusta ja tavata suurin osa bloggaajista kasvotusten. Klinikassa oli rento tunnelma ja eritasoiset ja -tyyliset ratsukot saivat hyviä vinkkejä jokapäiväiseen ratsastukseen. 

Antin rentoussanat mielessä uskaltauduin Thorin kanssa Obelixin ja Katin seurassa ensimmäistä kertaa isommalle tielle maastoilemaan. Vaikka Thoria jännitti kovasti ajoittain kaikki sujui hyvin. Mopojen kohdalla meinasi pari kertaa käydä hieman köpelösti ja sain pitää kiinni satulasta, mutta nyt tiedetään ainakin mitä pitää harjoitella. Kuka haluaa tulla pörräämään mopoilla tallimme pihaan?

En tiedä onko ihan normaalia kaivata hevosta niin paljon kun kaipasin Thoria kun en taas ollut käynyt pariin päivään tallilla. On niin ihana nähdä tämä iloinen ja tyytyväinen naama, joka tulee vastaan heti kun kuulee vihellyksen.

Thorin kaviot kuivuvat aina keväisin, mutta tämä oli ensimmäinen laidunkaudenalku, kun kaikki kengät ovat edelleen jalassa. Ehkä pääsemme jossain vaiheessa siihen, että kaviot eivät kuivu, mutta nyt olen jo todella onnellinen, että kavioista ei ole lohkeillut palasia.

Topi on myös sopeutunut Thorin ja Obelixin kanssa hyvin laumaan ja kolmenkopla saa huomisesta lähtien asustella vuorokauden ympäri laitumella.



En valitettavasti saanut klinikalta hyviä lähikuvia koska kameran linssi ei oikein toimi kauempaa kuvatessa. Olen miettinyt uuden linssin ostamista koska omistamani Canonin runko on todella hyvä. Nykyinen linssini 24-70 mm 2.8 ottaa mahtavia lähikuvia, mutta olen pohtinut hieman Sigman 70-200 mm, 2.8 tai Canonin 70-500 mm, 2.8.

Onko teillä kokemuksia kyseisistä linsseistä tai ylipäänsä ehdotuksia linsseistä jotka soveltuvat parhaiten  hevosten/ratsastuksen kuvaamiseen?