Wednesday, November 16, 2016

Tokat koulukisat ja kaikenlaista hauskaa



Viime viikot on ollut aika haipakkaa. Aina kun mietin, että nyt tulee uusi vuodenaika ja elämä hieman rauhoittuisi huomaan taas kalenterin täyttyneen. Eikä se tietenkään vain siitä ole kiinni, että itse täytän kalenterin. Elämme Ellan kanssa pitkälti Ellan isän rytmissä koska näyttelijä ei hirveästi voi työajoistaan päättää, joten olen ollut onnekas ja saanut pitää Ellan kotosalla viimeisen kuukauden ajan.

Tässä muuten Ellan isän mahtava uusi sarja Luottomies. En itse katso telkkaria, mutta Ella vakuutti minut ja nauroimme kippurassa kaikki jaksot putkeen netistä. Katsoimme myös härkätaistelijoiden elämää Netflixin tuottamassa sarjassa Fearless. Suosittelen lämpimästi! Ei tunnu hevosten hyppelyt sen jälkeen niin pelottavilta.:) Ja Brasilialaisten perherakkaus on tarttuvaa.

Tässä näkyy meidän ihana kokoero kun istun melkein Thorin pepun päällä.

Treenata ollaan kuitenkin ehditty ja ratsastimme Melindan kanssa läpi Helppo B:3 -radan torstaina ennen viikonlopun harjoituskisoja. Melinda teki harjoittelusta todella hauskaa ja helppoa, joten vaikka ehdimme vain ratsastaa radan läpi pari kertaa ei se haitannut fiilistä.
 
 
Läksimme Ellan kanssa lauantaina tallille ja veryttelin Thorin vain hetken ennen radalle menoa. Viimeksi tein ihan saman Peuramaalla, mutta nyt Thor ei tuntunut yhtä hyvältä eikä yhtä keskittyneeltä. Omia paineita ei kuitenkaan ollut, joten otin radan täysin sellaisena kuin sen tulisi olla: hauskana harjoituksena.


Aivan samalla tavalla kuin viimeksi Thor oikein nautti siitä, kun sai olla huomion keskipisteenä ja tuntui kasvavan kaksi metriä korkeutta. Pidin hieman paremman tahdin läpi radan, mutta Peuramaalla ratsastin paljon tarkemmat tiet (olimme harjoitelleet Minnan, Ecan ja Cinyan kanssa oikein huolella). Eli pahimmat rikkeet tulivat omasta huolimattomuudesta. Esimerkiksi siitä, että unohdin lopputervehdyksen koska halusin vain halata Thoria. Ja käyntipätkä on aivan pelottavaa katseltavaa, mutta siitä voin syyttää vain itseäni koska annan Thorin aina vetää päällä alaspäin kun annan pidemmät ohjat. Tähän täytyy nyt keskittyä ja kertoa Thorille, että voisi ihan vain pitää päätä rentona, kun ohjat pitenevät.
 
 
 
Ajattelen aina, että en ole kiinnostunut kisaamisesta, mutta aina se on kuitenkin yhtä hauskaa. Toivottavasti tällaisia harjoituskisoja järjestetään useammin ja ehkä sitä keväällä uskaltautuisi myös muualle kokeilemaan onneaan.
 
Pisteet olivat melkein samat kuin Peuramaalla ja Symppis hevonen! -kommentti ilahdutti kyllä eniten paperilla. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen suoritukseen vaikka tiedän, että pystyisimme paljon parempaan.:)
 
 
Thorilla on ollut vasen lapa taas hieman huonompi ja selvästi myös selän alue tukossa. Thorilla tuntui myös vasen lapa lievästi kesällä, mutta nyt huomaa ihan selkeän eron kun Thor taas seisoo enemmän paikoillaan. Keväällä Karenko huomasi, että Thorilla on vasemman kavion sädeluussa lieviä muutoksia, joten olen pelännyt sen vaikuttaman eniten kokonaisuuteen. Nyt kun Sanna hieroi hän löysi kuitenkin vanhan vamman vasemman lavan kohdalla, joten toivotaan, että se aiheuttaa epämukavuutta eikä sädeluumuutokset. Sanna hieroo Thorin taas parin viikon päästä uudestaan. On kiva saada Sannalta raportti jokaisesta kerrasta, niin voi aina seurata hevosen kehitystä, ovatko ongelmat siirtyneet oikealta vasemmalle, muuttuneet viime kerrasta tai muuten vain löytynyt jotain uutta hierottavaa.
 
 
Ellan ja Thorin kanssa ollaan nautittu lumihangessa tarpomisesta pellolla (paras paikka kun hokit saatiin vasta eilen) ja jossain vaiheessa tutustuimme myös Ikean pottakokoelmaan maneesissa. Kun olen ratsastanut Ella leikkii ulkona ja on aivan ihana nähdä mikä mielikuvitus pienellä tytöllä on. Voi kun sellainen intohimo ja tarmo säilyisi tyttäressäni aina.
 
Elämäni suurimmat rakkaudet.
 
Pottapuomijumppaa.

Aamu jolloin Donald Trumpista tuli presidentti.
 
Clarion Hotel on avannut ovensa Helsinkiin ja vietimme viime viikolla yhden yön hotellissa ystäväni kanssa ja juhlimme hotellin avajaisia perheen ja ystävien seurassa torstaina. Vaikka rakennus on mielestäni ulkoa todella ruma on se sisätä kaunis ja näkymä 16. kerroksen Sky baarista todella upea. Noin ylipäänsä on kivaa, kun Helsingissä tapahtuu paljon ja Helsingistä on viime vuosina kehkeytynyt kaupunki jota mielelläni suosittelen kaikille ulkomaalaisille ystäville.
 

Minä ja maailman ihanin veljeni.
 
Isänpäivän vietimme veljeni luona ja hän kokkasi todella hyvää ruokaa. Veljeni on super hyvä kokki ja myös yksi parhaimmista ystävistäni. Etenkin alkukesän eron jälkeen on tehnyt erityisen hyvää viettää aikaa perheen parissa. Kim on myös jaksanut tukea ja nostaa minua ylös päivittäisillä puhelinsoitoilla ja muistutellut, että vaikka monen vuoden jälkeen tulee ero on synkimmilläkin pilvillä aina hopeareunus.
 
Tuttuni laittoi tämän mulle. Vanha Voguen kuva, jossa veljeni ja Ninja Sarasalo.
 
 
50 seconds of fame. Tällainenkin aare oli viime viikolla löytynyt ystäväni isän kätköistä.
 

Kuvat on ottanut ihana Kia Koskinen ja videon kuvasi Liisa Ritari. Kiitos super paljon!

No comments:

Post a Comment