Tuesday, January 1, 2013

Hellyyttä ja mahtava valmennus


Thor sai osakseen hellyyttä eilen. Rapsuttelua, paljon nameja ja irtojuoksutusta kentällä. Lapset seisoivat kentän toisella laidalla ja minä toisella ja siinä Thor sai sitten juoksennella meidän väliä. Kun Thor ei kuunnellut Naemia ja Ellaa, tytöt päätyivät lumipalloon ja nopeasti se Thor löysi minun luokse pienen hepulikohtauksen jälkeen. 

Iia Wennerstrandin valmennus oli todella hyvä sunnuntaina. Kurssi kesti koko viikonlopun, mutta pääsin vain mukaan yhtenä päivänä. Olimme Susan ja ihanan friisiläisen kanssa tunnilla ja aina kun en ihaillut niitä, niin yritin tehdä parhaani Thorin selässä. Toivoin, että keskittyisimme perusasioihin kuten suoruuteen, siirtymisiin jne. 


Aloitimme pituushalkaisijalla niin, että kävelimme ja ravasimme suoraan Iiaa kohti. Thor oli melko vänkyrä ja tuli oikeata pohjetta vasten. Iia pyysi seuraamaan, että molemmat ohjat ovat tasapitkät ja ratsastamaan enemmän pohkeilla. Ikäänkuin tuntea, että jalat ovat muuri jonka välissä hevonen liikkuu.

Sen jälkeen teimme harjoitusta ympyrällä. Asetimme hevosta sisäänpäin ja väistimme etuosaa ympyrän avoimilla sivuilla ja suoristimme lyhyillä sivuilla. Tarkoitus oli saada sisäpohje ja ulko-ohja läpi. Oikea kierros oli selvästi vaikeampi Thorille, mutta suoriuduimme hyvin tehtävästä ja Thor keveni ja tuntui tasaisemmalta koko ajan. Ympyrältä jatkoimme suoraa uraa niin, että asetus sisäänpäin säilyi ja suoristaessamme hevosen piti olla sellainen tunne, että hevonen pysyy ulko-ohjan tuntumalla ja molemmissa on samanlainen tunne. 

Laukassa asetimme myös hevosia sisäänpäin ja välillä ulospäin mikäli tuntui, että hevoset jäivät liikaa kiinni sisäohjaan. IIa muistutti monta kertaa ohjien pituudesta ja totesi, että en ole kiltti kun päästän aina hieman ohjia kun Thor hakeutuu alemmas vaan pitäisi nimenomaan pitää lyhyet ohjat, kädet hiljaa ja ratsastaa pohkeilla. Thorin laukka tuntui todella hyvältä ja oikeassa kierroksessa sain aivan mahtavan tunteen. Iia pyysi käyttämään pohkeita lapojen taakse aina välillä, niin että Thor nousisi hieman edestä ylös ja ikäänkuin lavat kevenisi. Pikku hiljaa Thor keveni ja laukka oli rullaavaa ja tasaista ja ah mikä fiilis. 

Lopuksi ratsastimme vielä ravissa pituushalkaisijalle ja Thor tuli pari kertaa todella suorana koko halkaisijan. Innostuin niin paljon, että lopetin kokonaa ratsastamisen, mutta ei sen niin väliä kun saimme niin hyviä suoria pätkiä. 

Kun olin reissussa Rannvi, joka on myös käynyt Pekan kurssin, teki kraniosakraalihoidon Thorille ja sanoi, että Thor avasi selän C-muotoiseksi ja oikea lapa oli auennut. Rannvi sanoi, että kun oikea lapa aukesi näytti siltä, että jalka olisi pidentynyt 5cm. Mielenkiintoista mitä siellä oikein on tapahtunut, mutta selkä on tuntunut oikein hyvältä ja Thorin liike on ollut tasainen ja letkeä. Nyt saa vain toivoa, että kengät pysyvät jalassa kunnes kengittäjä tulee takaisin reissusta parin viikon päästä. Tuntuu uusi kengitys toimivan sen verran hyvin Thorille. 

Eilen vietimme ihanan uuden vuoden hyvien ystävien luona Kauniaissa lasten kanssa ja tänään olemme vierailleet rakkaan isoäitini luona ja rääppiäisillä ystävien luona. Mikä sen parempi tapa aloittaa uusi vuosi. Huomenna on jo töitä tiedossa ja illalla Ullan koulutunti. Odotan sitä innolla. Ehti jo tulla kova ikävä Masia ja Thoria reissun aikana. 

Mun rakkaat 6-vuotiaat

Ohessa vielä linkki mielenkiintoiseen Feldenkrais Inspired for Equestrians -sivustoon ja Umayya Abu-Hannan Lottovoitto jäi lunastamatta -kirjoitusta ei vain voi ohittaa. Se herätti vilkkaan keskustelun perheessäämme aamiaspöydän ääressä, kun mieheni luki sen meille ääneen uuden vuoden kunniaksi. 

Olen miettinyt näitä asioita enemmän taas viime aikoina kun tapasimme niin monta kerjäläistä Dominikaanisessa tasavallassa. Yhdelle pojalle ostimme juotavaa ja pientä purtavaa, sillä pojat eivät itse tunnu rahoja näkevän ja seuraavassa hetkessä näin ylpeän pojan jakavan Coca Colaa muiden lasten kanssa. Opisimmepa mekin tuon elkeen. 

1 comment:

  1. Tosi hyvä tuo Abu-Hannan kirjoitus, hyvin kirjoitettu, vaikkakin alku oli niin surullinen ja käsittämätön.

    ReplyDelete