Piia Pantsun valmennuksessa

"Moi, olen Kia. Tuutko sä meidän kanssa tänään samalle tunnille? Mies hymyilee iloisesti. Moi, olen Juha Norilo ja kyllä me ollaan samalla tunnilla."

Okey, olen jo aika rela vaikka en ole hypännyt kovinkaan pitkään taas säännöllisesti, mutta että Juha Norilon kanssa samalle tunnille. Minnaaaaaa..... tässä on tapahtunut nyt joku virhe. Alkukorkeus esteillähän on jo yli metrin??

Nå, onneksi sain heti sepittää omalla äidinkielellä Pia Pantsulle ummet ja lammet siitä miten en ole hypännyt kuin enimmäkseen 60 korkuista rataa (piti laittaa vähän alaspäin) ja Pia totesi, että helpompaa on melkein hypätä 130 cm rata kuin tehdä perusasiat hyvin. Eli perusasioita lähdettiin jumppaamaan ja mieli rauhoittui sitä mukaa.

Valmennus oli aivan ihana. Pidin todella paljon Piian tyylistä ja Thor käyttäytyi erityisen hyvin ja hyppäsi moitteettomasti. Kaikki kyttäily oli tänään unohduksissa vaikka kentällä tuuli kovaa. Thor oli todella kuuliainen ja liikkui rennosti hyvässä muodossa. Kaikkia askellajeja pääsi hyvin säätämään istunnalla ja oli todellinen nautinto ratsastaa. Kyllä se vaan on niin, että tarhakaveri rauhoittaa Thoria suunnattomasti, kun Thor saa leikkiä ja nyplätä toisen hevosen kanssa ja ratsastukseen saadaan kaikki hyvät energiat.

Tunnin jälkeistä nautiskelua. Näistä kahdesta on tullut niin hyvät toverit. Ihana parivaljakko.

Aloitimme ravissa puomeilla ja teimme ravi-käynti-ravi -siirtymisiä. Sen jälkeen jatkoimme ravissa, puomi-pysty -lähestymisellä ja siitä laukkaa parin puomin yli. Puomit piti tulla ensin kolmella laukka-askeleella ja sitten neljällä eli saimme vaihdella tahtia melko paljon.

Sen jälkeen hyppäsimme kolmoissarjaa, normi sarjaa, pieniä vesimattoja ja s-kiemuraa. Saimme tulla s-kiemuran ensin kuudella askeleella ja sen jälkeen piti ratsastaa hieman eteen ja tulla välit viidellä askeleella. Ai että miten hauskaa. Olen niin innoissani ja niin tyytyväinen meidän suoritukseen. Upea Thor!

Kotiläksyiksi sain oman istunnan vahvistamisen ja monipuolistamisen. Nyt olen hieman liian jäykkä ja kun ruotsissa puhutaan 2-punkts (kevytistunta) och 3-punkts -istunnasta (esteistunta), niin olin jotain siltä väliltä eli liian suora ylävartalosta vaikka yritin jotenkin kääntyä lantiosta.

Muuten Piia vaikutti tyytyväiseltä ja sanoi ilon välittyvän meidän tekemisestä. Hän oli myös sitä mieltä, että Thor on mukava ja rehdin tuntuinen hevonen, mutta minun täytyisi saada Thor vielä paremmin kantamaan itseään esteille koska Thor valuu aina välillä hieman etupainoiseksi.

Eli nyt jumpataan ja odotetaan taas seuraavaa kertaa. Tämä on melkein sellainen tick in the bucket list -hetki, kun pääsi Pian kanssa valmentautumaan. Wow!

Huomenna Minna ratsastaa Thorin ja keskiviikkona on vuorossa koulutunti. Viikonloppuna lähdemme entiselle kotitallille Johannan tunnille ihanien rakkaiden ystävien kanssa ja jäämme Inkoseen yöksi. Maanantaina olisi sitten tarkoitus maastoilla ennen kuin suuntaamme takaisin Peuramaalle. Niin mielenkiintoista kuulla mitä mieltä Johanna on Thorista ja meidän kehityksestä.

Veriset kyljet

Eilen illalla katselin kouluratsastusta. Viime kerralla ihmettelin jo ratsastuksen laatua blogissani ja eilen oli pakko kommentoida Facebookkiin näin, kun katselin Steffen Petersin ja Legolasin suoritusta. 

"Tässäkö on ylimmän tason kouluratsastusta taas. Voi jestas sentään. Potkitaan sen kuin jaksetaan hevosta kylkeen. Siis miten on mahdollista että tällaista vielä nähdään kun on hevosihmisiä kuten Dujardin ja Hester jotka näyttävät esimerkkiä. Monista suorituksista on kyllä tanssi todella kaukana. Ennemminkin järkyttävää suorittamisen painetta koko homma."

Sen jälkeen kirjoitin vielä näin: 

"Ja siis ihania ihmisiä ja hevosia ja kovat paineet, mutta eihän se näin voi olla. Ja nää ihanat svedu kuuluttajat vaan jaksaa puhua kauniita kun hevosen kyljet on jo ihan tummentunu kaikesta potkimisesta. Nå, oli vaan pakko kommentoida kun mäkään en ihan oikeasti tajua miten tämä on vielä vuonna 2015 mahdollista."

Ja tässä en todellakaan hae nyt Steffen Petersistä syntipukkia ennemminkin ihmettelen miksi kukaan ei puutu ja miksi peliä ei puhalleta aikaisemmin poikki. Kuuluttajat eivät kertaakaan kommentoineet mitään vaikka ratsastaja kaivoi silminnähden hevosen kyljet verille. Ja niinhän siinä selvästi oli käynytkin: Updated: Steffen Peters Eliminated From Reem Acra FEI World Cup Final

Ruotsissa on luovuttu sporrien käytöstä kilpailuissa. Miksi sellaisia ylipäänsä pitää käyttää hevosilla, kun hevonen tuntee kärpäsen. Uskon, että jonain päivänä mietimme vielä, että miksi ihmeessä potkimme hevosen kylkiä metallivälineillä, jotka aiheuttavat pelkkää tuskaa. Tai oletko koskaan kokeillut miltä pelkkä sormien tökkiminen omiin kylkiin tuntuu?

Kun se voisi olla kuten ylläolevassa kuvassa. Harmonista ja niin kaunista. 

Lue myös muut aiheeseen liittyvät kirjoitukset. 

Tähtisuojat hevoselle

Eilen tarttui Just Dressagelta mukaan nämä aivan ihanat tähtikuvioiset neopreenisuojat.  En tiedä olisinko itse niitä edes huomannut, mutta Ella nappasi ne heti korista ja sanoi, että nämä suojat pitää ostaa Thorille.

Joten suojat odottavat nyt huomista puomituntia ja Pia Pantsun maanantain valmennusta täällä kotona. En tiedä raaskinko viedä niitä tallille ollenkaan. Sen verran ihanat ovat.

Kannattaa muuten tutustua pari kuukautta sitten avattuun kouluratsastajille (obviously) suunnattuun Just Dressagen verkkokauppaan ja Facebook-sivustoon. Olen ainakin itse täysin myyty.

Vuorossa Devoucoux

Jos olet lukenut blogiani pidempään kuin viikon et ole voinut välttyä meidän satularumbasta. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kokeiltu ja omistettu Albionia, Prestigeä, Prestigen D1stä jne. On pohdittu oman reiden pituutta, lantion asentoa, Thorin selän rakennetta, trapezius-lihasta ja lapojen asentoa. Joskus on ollut kuukauden hyvä jakso, toisinaan melkein puolen vuoden ja aika paljon on juoksuteltu ja menty karvasatulalla (taitaa muuten muillakin olla täysin sama ongelma).

Eräänä päivänä elämäämme saapui Dominique ja Biarritzissa perustettu Devoucoux-satula. Tai ei oikeastaan vielä Domppa ja Devo vaan Camilla, Teresa ja käytetty Devoucoux, johon halusin Dominiquen mielipiteen.

Käytetty satula ei istunut, mutta Biarritzissa muuten toimintaa harjoittava Christophe oli tulossa Suomeen käymään, joten ei kuin uusi tapaaminen kalenteriin Dominiquen ja Christophen kanssa.

Maanantaina sain sitten parlare Ranskaa koko aamupäivän tallilla, kun Dominique ja Christophe sovittivat satuloita meidän lisäksi Ecalle ja kolmannelle hevoselle.

Aurinko paistoi ja kenttä oli täydellisessä kunnossa satulan kokeiluun. Thor oli kuitenkin todella jäykkä enkä päässyt kokeilemaan satulaa toivotulla tavalla (jälkeenpäin ymmärsin, että Thorilla oli varmaan vaan hyppäämisestä ihan jumissa kaikki paikat).

Satula oli mielestäni hieman pieni, mutta molemmat herrat olivat sitä mieltä, että se oli meille juuri sopiva ja asetti vartaloni oikeaan kohtaan. Christophe totesi, että le problème ei ole satulassa vaan siinä, että oma lantio on niin juntturassa. Hän meinasi, että kun omat lihasjännitteet helpottavat myös istuminen uuteen satulaan mukautuu paremmaksi.

Kokeilin vielä satulaa pihapiirissä ja päätin ottaa satulan. Yön yli nukuttuani totesin kuitenkin, että en voi investoida niin paljon rahaa, kun en ollut täysin varma satulasta ja olin jo jättämässä satulan odottamaan Dominiquen ensi viikon käyntiä.

Eilen sain lainata sopivan satulavyön Minnalta ja laitoin kuitenkin satulan selkään tunnille. Olin jo ajatellut, että kokeillaan nyt vielä kerran koska eihän tämäkään nyt istu ja sitten homma vaan loksahti paikoilleen.

Thor oli alusta asti paljon tasaisempi, rennompi ja kantoi itseään korkeammassa muodossa. Etenkin tuo korkeammassa muodossa kulkeminen on usein haaste koska heti jos satula painaa Trapezius-lihakselle ei Thor kertakaikkiaan pysty kantamaan itseään ja valuu kovin etupainoiseksi ja painaa kädelle. Myös siirtymiset sujuivat ajatuksen voimalla ja useimmiten juuri siirtymisissä on paljon vaikeuksia.

Asia joka kuitenkin vakuutti minut satulan sopivuudesta oli Thorin rentous ja kun päästin Thorin vapaaksi kentällä Thor tuli heti iloisena luokseni (ja sitä kun Thor ei aina tee).

Eli olen todella vakuuttunut siitä, että melkein kaikki satulat ovat painaneet Thorin selkää ja etenkin sään aluetta ja Thor on vaan niin uskomattoman kiltti. Thor ei tee mitään erityistä, mutta ei myöskään pysty liikkumaan rentona ja tuntuu epämukavalta ratsastaessa.

Joten kuka tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa, mutta minulle ei ikinä enää kannata tulla sanomaan, että satulalla ei ole väliä. Ja jos niin ajattelee, niin kannattaa käydä tutustumassa Saddlefit for life -sivustoon.

Sovittiin Minnan kanssa, että hän kokeilee vielä huomenna satulaa ja kertoo oman mielipiteensä, niin teen sitten sen pohjalta päätöksen. Toivon todellakin, että olisimme nyt löytäneet ratkaisun satulaongelmiin edes joksikin aikaa koulusatulan osalta. Sitten jää vielä estesatulan istuvuus ratkottavaksi, mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Voitsä Mamma auttaa kun mä en tajuu mitä noi Ranskikset puhuu.

Tänään lähdin aikaisin tallille ja Thor juoksutettiin ennen Hannan hierontaa ja pääsin jälleen Ecan kanssa Minnan tunnille.

Eca on kyllä maailman mahtavin hevonen. Meillä oli taas super hyvä tunti ja treenasimme kouluharjoituskisoja silmällä pitäen tarkkuutta ja todella hyviä harjoitteita. Paljon keskittymistä ja lyhyitä teitä. Pidensimme ja lyhensimme ravia ja laukkaa ympyrällä ja pituushalkaisijalla ja teimme siirtymisiä tiuhaan tahtiin ja monta tehtävää vastalaukassa. Ecan kanssa on niin ihanaa, kun pystyy täysin keskittymään omaan istuntaan ja tehtäviin. Eca on niin harmoninen ja kiltti ja tuntuu siltä, että jokainen hetki Ecan kanssa on oikein terapiaa parhaimmillaan.

Tunnin jälkeen kävimme vielä kävelemässä pihapiirissä ja sen jälkeen Hanna hieroi Ecan ja otin vielä Thorin ulos syömään maasta pilkottavaa vihreätä. Huomenna Minna ratsastaa Thorin ja lauantaina on vuorossa puomitunti. Sunnuntaina Tiina käy tallilla ja maanantaina pääsen ensimmäistä kertaa mukaan Pia Pantsun valmennuksen. Välillä täytyy kyllä nipistää, että onko tämä ihan totta ja onko tämä omaa elämää, mutta kai se vaan niin on, että kun jotain ihan oikeasti haluaa ja sen eteen on valmis tekemään kovasti töitä niin suurimmatkin unelmat toteutuvat.

Eilen oltiin Ellan ja ystävien kanssa Tivoli Seiterissä ja tänään ensin Tiinan ja lasten kanssa yhtä tallia katsomassa Veikkolassa ja siitä sitten vielä syömään perheen kanssa ravintola Strindbergiin. Ehdimme myös Hipposporttiin viime viikolla valitsemaan joululahjaratsastussaappaat ja Ellan uusien kenkien ja hienon pinssin lisäksi tilaukseen lähtivät mustat Micklemin suitset. Mielenkiintoista nähdä mitä Thor niistä tuumaa.

Myös hauskaa uutta tuote-esittelyä ja arvontoja tulossa lähiaikoina blogiin. Stay tuned!

Ai että Eca nautti hieronnasta. Katsokaa tuo ylähuoli. 

Ja vielä mielenkiintoista luettavaa näin viikonlopun kynnyksellä.

Minttu-Maaria Partanen, Helsingin Sanomat: Näin matkustavat hevoset luksuslennolla Las Vegasiin - korvatulpat, peittoja, erikoisrukavalio, leluja

Kati Hurme-Leikkonen, Yle urheilu: Back in Business - Kyra Kyrklund

Muut satula-aiheiset kirjoitukset löydät täältä.

Pojat ovat poikia

Itsensä ylittänyt

Laura Grönqvist kirjoittaa kolumnissa Ylpeys kertoo joskus enemmän vanhemmasta kuin lapsesta:

"Kaikkein vaikeinta on olla avoimesti ylpeä itsestään. Joukossamme elää pelko siitä, että ylpeys omista saavutuksista koetaan leuhkimiseksi. Julkisissa hehkutuksissa, kuten somepäivityksissä, ylpeys kuorrutetaan turhan usein huumorilla tai peitetään ärsyttäväksi humblebragiksi. Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään ihmistä, joka olisi liiaksi kailottanut ylpeyttään. Rehellinen "olen ylpeä" -lause on vaikea kuluttaa loppuun. Perustelu on paras osuus." 

Nå nyt olen avoimesti todella ylpeä. Olen ylittänyt itseni satatuhatta kertaisesti ja olen super tyytyväinen. Hyppäsin eilen Sanna Siltakorven valmennuksessa metrin radan, joka sisälsi vesimatot, jättivesimatto-okserin ja monta muutakin hassua estettä. En ihan oikeasti ajatellut, että ikinä enää hyppäisin edes metrin korkuisia esteitä, mutta hyvällä ja säännöllisellä valmennuksella olemme päässeet siihen pisteeseen, että nautin suunnattomasti hyppäämisestä Thorin kanssa ja sen sijaan, että mietin "voih, miksi valmentaja nostaa esteitä" tulee mieleen, että vihdoinkin nostivat noita. Wuhuu! Koska uskokaa tai älkää, olen aina ollut täysi huimapää ja olen yhtä paljon esteratsastastaja sielultani kuin italialainen. Ja vaikka olen kohta 40-vuotias sporttiratsastaja, niin minulla on vihdoinkin oma hevonen, jonka kanssa voin hypätä vielä vaikka mitä ja sellaiset valmentajat jotka vievät meitä eteenpäin rauhallisesti ja luottamusta herättäen.

Suurin kiitos tästä saavutuksesta kuuluu tietenkin Masille ja kaikille muille upeille hevosille, jotka ovat opettaneet niin uskomattoman paljon ja Thorille, joka on ihanan kiltti esteillä, mutta ehdottomasti myös Minnalle joka osaa lukea meitä ratsastajia niin hyvin. Minna ei missään vaiheessa ole pakottanut meitä mihinkään vaan on hauskojen valmennusten kautta saanut taas innostuksen herätettyä ja pelon poistettua. En kyllä sano, että ei jännittänyt, mutta jännitys oli ennemminkin tervettä sellaista eikä pelon tuottamaa. Ja perjantaina harjoiteltiin jo jättivesimaton ylittämistä Minnan kanssa koska Minna tiesi, että Sanna pyytää meitä hyppäämään sunnuntaina sen yli. Siihen tokaisin tietenkin, että tuota ei mitenkään voida mennä, että jossain menee raja. Joten sen yli käveltiin pari kertaa ja sen jälkeen hypättiin sen yli. Ja eihän se ollut mikään ongelma tai yhtään sen pelottavampi kuin mikään muu este.

Sunnuntain valmennuksessa jalustimet lensivät okserilla koska en mitenkään pysynyt mukana Thorin jättiloikassa (katso video Valmennus Sanna Siltakorpi), mutta muuten valmennus meni super hyvin. On niin mahtavaa saada tuollaiset maailmantähdet kuten Sanna ja Elmo Suomeen valmentamaan ja pidän niin heidän rennosta ja rauhallisesta otteesta. Elmo, Minna ja monet muut tallilaiset seurasivat valmennuksia, joten se antoi tietenkin vielä erityistä maustetta päivän treeneihin. Ja todella mukavaa, että Päivi kuvasi nuo suuret loikat. Hän totesi vain, että arveli meidän ilahtuvan videoista. Kiitos Päivi! 

Suunnittelemme nyt estekisoihin osallistumista vakiotreenikavereittemme Nellan ja Nemo-ponin kanssa. Niin hauskaa.

Muistattehan myös seurata MM-kisoja Yle Areenasta. Koosteet voi myös katsoa TV2:lla. Linkistä löydät kisakatsomolle varattavat ajat!

Ja tässä Minna Tallbergin todella hyvä kirjoitus: Luotu liikkumaan - halusit tai et

Uusia ystäviä

Aivan ihana päivä tallilla takana. Super duper ihanan Sanna Siltakorven estetunti jonka jälkeen Thoria ja pikku nappulaa aka Spinniä kokeiltiin yhteen. 

3-vuotias Spinni saapui Peuramaalle pari päivää sitten ja pojat huusivat heti toistensa perään ja vaikuttivat melko sopivilta kavereilta. Pientä leikkiä ja rapsuttelua ja hyvältä näytti. 

Thorilla oli Nomi-tamma monta kuukautta kaverina, mutta Nomi muutti takaisin kotiin ja Thor on sen jälkeen tarhannut yksin. Oli aivan ihanaa nähdä, kun Thor sai leikkiä toisen hevosen kanssa. Kyllä se seura on hevosille vaan maailman tärkein asia.  

Paljon piti piehtaroida. Onko se joku juttu, kun uudet hevoset tapaavat? Tai tietääkö joku yrittääkö
hevonen viestiä jotain sitä kautta?

Myös Eca löysi kaltaisensa kaverin ja pojat vaikuttivat tulevan hyvin toimeen. Eli todella ihana tunne lähteä tallilta Inkooseen ruokkimaan entisen kotitallin hevoset.

Siitä jatkoin hakemaan Ellaa syntymäpäiväjuhlilta Salmisaaresta ja kävimme vielä vanhempieni kanssa syömässä Lauttasaaressa.

Nyt on todella raukea olo ja olen niin tyytyväinen siihen, että ylitin itseni täysin tänään. En olisi kuvitellut hyppääväni metrin vesioksereita ihan tässä vaiheessa vielä, mutta niin sitä vain tänään tuli tehtyä. Siitä lisää huomenna.