Mia Kainulaisen ja Rampen opeissa

Rakastan hevosia ja rakastan sitä tunnetta minkä saan kun olen hevosten seurassa. Rakkauteni hevosiin on vienyt minut ympäri maailmaa ja olen kokenut uskomattomia hetkiä hevosten seurassa Ranskassa, Kreikassa, Australiassa, Portugalissa ja viimeksi keväällä Unkarissa. Parhaimmat hetket ovat kuitenkin oman arjen keskellä, kun oppii ja oivaltaa jotain uutta tai nauttii ihan vaan päivästä kauniissa Suomen metsässä.

Olimme yhteydessä valmentaja (nykyisin myös ystäväni) Mia Kainulaisen kanssa ja Mia totesi, että tule ratsastamaan Rampella joku päivä. Kuten varmaan osaatte arvata olin heti menossa ja sovimme perjantaille treffit Mian kotitallille.

Olen aina ratsastanut monella eri hevosella ja välillä ratsuttanut noin viisi hevosta päivässä. Olen oppinut kaikilta hevosilta jotain ja olen myös saanut tuntea miltä todella hyvin ja oikein ratsastettu hevonen voi parhaimmillaan tuntua.

Kun pääsin Rampen selkään se tuntui heti todella kodikkaalta. Etenkin koska Rampe on juuri oikean kokoinen hevonen minulle. Rampe on myös niin hyvin läpiratsastettu, että minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin ajatella ja hieman aktivoida lihaksistoa ja Rampe teki juuri sen mitä minä häneltä pyysin.

Koska olin ensimmäistä kertaa ratsastamassa Mian hevosella, Mia neuvoi hieman ja sain leikitellä Rampen kanssa ja kokeilla muun muassa laukanvaihtoja ja laukan lyhentämistä. Vaikka olen jo tehnyt Thorin kanssa vaihtoja tuntuu erityisen tärkeältä harjoitella niitä kokeneemman hevosen kanssa, jotta pystyn etenemään Thorin kanssa ja pystyn opettamaan Thorille oikeat avut oikeaan aikaan. Huomasin myös miten tärkeätä on ratsastaa välillä muilla hevosilla koska pääsin istumaan ihan eri asentoon Rampella ja pääsin myös samalla korjaamaan omaa istuntaa. Tänään kun hyppäsin Thorin selkään tuntui heti rennommalta ja Hennan tunti sujui todella hyvin.

Eilen illalla pohdin miten tärkeää olisi taas paneutua omaan istuntaan. Vaikka joogaan paljon en istu yhtä suorana kuin aikaisemmin ja olen aika usein Thorin selässä sellaisessa asennossa jossa kannattaa ratsastaa nuoria hevosia. Koska Thor on niin nopea ja säikky olen jäänyt hieman kyyryyn ja sen sijaan, että korjaisin asiat ratsastamalla eteen ja istumalla syvempään satulaan olen korjannut ongelmat ratsastamalla hitaammin ja käyttämällä käsiä turhan paljon.

Viime aikoina ollaan työstetty paljon Thorin ulkokylkiä ja katsottu, että saadaan ulkopuolen avut läpi, jotta hevonen ei kaadu ulkoapuja vastaan. Tänään teimme paljon erilaisia väistöharjoituksia ja ratsastimme lopuksi ilman jalustimia. Henna keskittyi koko tunnin ajan mun istuntaan ja se teki niin hyvää. Tunnin loputtua Henna totesi, että parasta olisi jos voisimme pitää istuntatunnit liinassa, jotta en tukeudu ollenkaan hevosen suuhun ja pääsen rauhassa korjaamaan istuntaa.

Eli nyt kun pääsisin välillä käymään Mian Rampen luona ja Henna voisi pitää istuntatunteja liinassa omalla hevosellaan uskon taas oman istunnan kehittyvän. Thor on myös niin paljon rauhallisempi, että pystyn myös keskittymään istunta-asioihin tuntien aikana eikä tarvitse jännittää mihin suuntaan Thor seuraavan kerran singahtaa. Sinänsä en kyllä tiedä mitä harjoittelua se vaatisi, että pystyisin istumaan alas eleettömästi Thorin harjoitusravissa. Thor voi niin hyvin ja on sellainen liitokavio tällä hetkellä, että en rehellisesti tiedä miten ihmeessä tuollaisessa ravissa kukaan pystyy järkevästi istumaan alas. En tiedä olenko vaan liian jäykkä tai onko mahdollista säännöllisellä harjoittelulla saada vartaloon se jousto mitä Thorin ravi selvästi vaatii.

Joka tapauksessa olen todella kiitollinen Mia Kainulaiselle tästä upeasta mahdollisuudesta. Kun tekee mitä rakastaa ja uskoo unelmiin, syntyy uskomattomia kohtaamisia. Elämä johtaa oikeaan suuntaan, kun tekee kovasti töitä ja keskittyy asioihin joiden eteen oma sydän lyö.