Vieraskirjoitus: Eteen, auki ja omin jaloin – Alvaro Osbornen opit

Valmentaja ja ratsuttaja Heidi Hailan ja suomenpienhevosorin A.T. Unikuvan kehitystä on ollut mahtavaa seurata viime vuosina. Heidi on hitaasti ja tasaisesti kehittänyt  'Unskia' ja luotsannut hevosen kanssa voitosta voittoon.

Heidi on todella lahjakas nuori ratsastaja ja olen aina ihaillut Heidin upeaa istuntaa, mutta myös rauhallista ja johdonmukaista luonnetta. Heidi pärjää hevosen kuin hevosen kanssa ja viime vuosien säännöllinen ja johdonmukainen työ on näkynyt myös menestyksenä kouluradoilla. Unskin lisäksi Heidi ratsuttaa monia nuoria hevosia ja kuvassa näkyvä upea "Brio" on yksi heistä.

Heidi on hyvä ystäväni ja olen viime vuosina usein konsultoinut Heidiä hevosaiheisissa asioissa. Juttelemme paljon muun muuassa istunnasta ja sen merkityksestä, erilaisista hevosista, kursseista, valmennuksista, opettamisesta jne.

Heidi osallistui espanjalaisen Alvaro Osbornen oppeihin ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten. Koska en itse ole käynyt klinikoilla pitkään aikaan kysyin, jos Heidi jaksaisi kertoa valmennuksesta Brion kanssa meille kaikille. Saisi taas näin virtuaalisesti lisää oppeja ja pääsee ihailemaan Heidin mukautuvaa ja upeaa istuntaa kuvien ja videoiden kautta.

Ensimmäinen treeni uuden valmentajan kanssa on aina jännittävä. Ja kun kyseessä on itselle melko tuore tuttavuus ratsuna, täysin uusi ulkomainen valmentaja ja valmennuskielenä englanti, on jännityskerroin moninkertainen.

Todellisuudessa Saksassa asuva espanjalainen kouluratsastaja ja valmentaja Alvaro Osborne osoittautui kahden päivän kokemuksella miellyttäväksi ja hienosti eritasoisten ratsukoiden kanssa työskentelyyn muuntautuvaksi huippuammattilaiseksi. Unskin jäähdytellessä kisakauden jälkeen, ratsunani tällä kertaa oli 6-vuotias oldenburg-ruuna ”Brio”. Sen kanssa olen tehnyt töitä tasaisella keskimäärin kerran viikossa puolen vuoden ajan. Brio on hyvin oppivainen, mutta hieman hidas sekä avuille että omassa liikkeessään. 

Jos olet kiireinen, niin tässäpä alkupalana minulle jääneet opit Alvaro Osbornen valmennuksesta:

• Hitaan hevosen täytyy olla rehellisesti jalan edessä. Liikkua pehmeästi ja energisesti eteenpäin, kantaen kroppaansa omin jaloin. Toisaalta hieman kuuman tai nopean hevosen tulee hyväksyä vakaa jalka lähellä, juoksematta sitä karkuun.

• Hevonen ei liiku rehellisesti ja työskentele oikein, jos se on liian lyhyt ylälinjastaan. Uskalla ”leikitellä” kaulan pituudella kaikissa askellajeissa.

• Jotta voit vaikuttaa kaulan pituuteen, tulee sinulla olla hyvä vakaa tuntuma hevosen suuhun. Muista, tuntuma ja veto ovat eri asia! Kätesi ei saa vaikuttaa hevoseen hidastavasti eli ”ratsastaa taaksepäin”.

• Työskentele myös välikäynnissä kohti päivän tavoitetta.

• Tee siirtymisiä, paljon siirtymisiä. Tee niitä sekä askellajin sisällä että askellajista toiseen. Ole huolellinen siitä, että hevonen kantaa itsensä rehellisesti siirtymisen läpi, säilyttää tahdin ja askelpituuden.
  

Treenipäivä 1. Eteenpäin pyrkimystä etsimässä

Kerron tässä alla seikkaperäisemmin mistä nämä opit ammensin…

Olin edellisen kerran ratsastanut Brion viikkoa aikaisemmin, joten lähtökohta ensimmäiseen valmennuspäivään ei ollut aivan optimaalinen, mutta jokainen tekee parhaansa niillä eväillä mitä on annettu – vai mitä?!

Aluksi keskityimme ratsastamaan Brion eteen ja nopeammaksi jalalle. Niin kauan, kun hevonen ei rehellisesti reagoi jalasta eteen, se ei myöskään työnnä takaa eli tuo takajalkaa pidemmälle alle ponnistaakseen kroppaa ylös ja eteenpäin, nosta selkää ja kanna itseään ylälinjan lihaksilla, vaan sen sijaan jättää selän alas, takajalat taakse ja kantaa kaulaansa herkästi alalinjan lihaksistolla, ollen kaulasta liian lyhyenä ja niska jännittyneesti korkealla.

Eteenpäin pyrkimyksen lisäksi tavoitteena oli saada Brion ”kaula auki”. Toisin sanoen, ratsastaa liian lyhyenä ja hieman jalan takana liikkuva hevonen jalalla kohti kättä ja saada sitä avaamaan kaulaa pidemmälle eteen, ei niinkään alas. Helpommin sanottu kuin tehty. Niin miten se sitten tehdään? 

Hieman hitaan hevosen kanssa käytän nopean jalan melko edessä ja jään jalalla pehmeästi ja kevyesti omalle paikalleen. Samaan aikaan tarjoan hevoselle tasaisen tuntuman molemmilla ohjilla ja kun tunnen, että hevonen hyväksyy pehmeän kontaktin ja tuntuman pyrin antamaan juuri sen verran tilaa kädellä kun hevonen on valmis ottamaan. En pidentämällä ohjaa vaan viemällä aavistuksen kättä eteen, kuitenkin tuntuman säilyttäen. Kun hevosta halutaan pidemmälle kaulalle on tärkeää ymmärtää ja tuntea ero, koska hevonen pidentää rehellisesti ”raamia” eli sitä tavoiteltua ylälinjaa, ja koska taas ”roikkuu kädellä” eli valahtaa omalla painollaan ryntäille ja etujalkojen päälle, jolloin takajalat potkivat taakse ja selkä jää alas. Usein kaulan pituutta ja ylälinjaa on helpompi työstää isolla ympyrällä tai muulla kaarevalla uralla, jolloin voit myös hyödyntää ristikkäisiä apuja, eli sisäjalkaa ja ulko-ohjaa. Kun työnnät hevosta sisäjalalla kohti ulko-ohjaa ja suljet ulkojalan hevonen ei lähde ajautumaan ulos linjalta tai työnnä lapaa ulos. Tuolloin hevonen usein luontevasti hakeutuu hyvälle tuntumalle ja sen on helpompi venyttää kroppaa koska sisätakajalka työskentelee jo valmiiksi ahkerammin alle, kuin suoralla uralla.

Ensimmäisen päivän jälkeen valmentaja totesi, että ”your horse has a lovely walk, the best of today. But there’s a lot of work to be done in trot and canter”.

Treenipäivä 2. Uusi päivä, uusi hevonen

Sunnuntaiaamuna vastassani oli hyvin nukkunut ja innokas treenikaveri. Aloittaessani työskentelyn Brio tuntui huomattavasti paremmalta, liikkui paremmin alusta asti omilla jaloillaan ja tuntui kropasta rennolta. Alvaro totesikin: ”Well, we have a completely new horse today!”  Alkuveryttelyn jälkeen pääsimme jatkamaan siitä mihin edellisenä iltana jäätiin, eli raamin pidentämisestä. Alvaro pyysi minua ratsastamaan paljon temponlisäyksiä pitkillä sivuilla ja pääty-ympyröillä tasapainottamaan ja kiinnittämään huomiota raamiin. Pitkälle sivulle hevoselle piti saada tunne ”this line is for me” ja imemään itse eteen. 

Harvoin tulee kiinnitettyä huomiota välikäyntiin, mutta Alvaro pyysi siinäkin työstämään raamia eli varmistamaan, että hevonen kävelee rennoin, mutta aktiivisin ja pitkin askelin koko kroppansa kanssa kohti tasaista tuntumaa ja venyttää kaulaa eteen, ei niinkään alas.

Ravin jälkeen jatkoimme samaa harjoitusta laukassa. Laukassa ratsastin varmasti ainakin 30 pitkää sivua keskilaukassa. Jälleen tarkoituksena oli saada hevonen imemään pitkälle sivulle isossa laukassa, pyöreällä raamilla ja todella työskentelemään takaa. Alvaro pyysi toistuvasti, että ratsastan Brioa enemmän ”avaamaan isosti takaa”. Tässä tapauksessa hän halusi isompaa ja ponnistavampaa takajalan liikettä ja pidempiä laukka-askelia. Laukassa Brio tuntui jo oikeinkin hyvältä ja tunsin, kuinka se käytti ristiselkäänsä ja ponnisti laukka-askeleeseen koko takaosalla.

Laukan jälkeen työstimme ravissa muutaman kerran pitkiä pitkänsivun suuntaisia väistöjä sekä laukka-ravi-siirtymisiä ympyrällä. Siirtymissä huomio kiinnittyi taas raamiin, eli siihen, että se säilyttää tasapainon siirtymän läpi avoimella kaulalla, eikä jää hieman lyhyeksi ja pikkusieväksi. Laukannostoissa tavoitteena oli saada raviaskeleet ja tahti säilymään aina nostoon saakka ja laukassa ensimmäisestä askeleesta isolla tasapainoisella laukalla eteen. Brion kanssa, kuten usein vähän hitailla nuorilla hevosilla, haasteena on toisinaan, että se menettää tahdin ja ottaa muutaman nopeamman raviaskeleen juuri ennen nostoa ja ensimmäiset laukka askeleet jäävät hieman jalan taakse. Tämän harjoittelu ja korjaaminen vie satoja siirtymisiä ja toistoja, joista yhtäkään ei saa katsoa sormien läpi puolihuolimattomasti vaan tehdä jokainen siirtyminen systemaattisesti asiaa korjaten. 

Toisen päivän yhteenvedossa Alvaro oli jo positiivisempi ja tyytyväinen näkemäänsä kehitykseen edellisestä päivästä. Hän edelleen kehui Brion hienoa käyntiä ja totesi: ”This horse can turn out from hobby horse into a very nice sport horse. But you have a lot of work to do. His muscles are soft, fluffy. He needs to get way more muscle power to carry himself better.” 

Haaste vastaanotettu! Kotiläksynä siis johdonmukaista treeniä ja lihaskuntoharjoittelua. Seuraavat kuukaudet tulemme työstämään eteenpäin pyrkimystä ja raamia. Suomen talvi on pitkä ja pimeä. Sehän tarkoittaa, että meillä on hyvin aikaa treenata kohti vuoden 2018 kisakautta ja onnistumisia!

Treeniiloa ja intoa kaikille!

Teksti: Heidi Haila

Kuvat: Annika Mäki, Photoma Gallery
Kuvat on otettu Heidin ja Brion yhteisistä kisoista Lounais-Suomen aluemestaruuksista. Tuloksena nuorten hevosten aluemestaruuskultamitali. 

Mitä piditte vieraskirjoituksesta? Olisiko tällaisia mukava lukea jatkossa?