Maastakäsin työskentelyä, yhteistä aikaa, rengaskengät ja oksan avulla alas satulasta

Eemil ihmettelee maailman menoa.

Viime viikolla emme pelkästään ehtineet maastoon nautiskelemaan aurinkoisesta talvipäivästä. Thor vietti pari rauhallisempaa päivää klinikkareissun jälkeen. Riikka juoksutti riimussa tiistaina ja keskiviikkona menimme kentälle lumen tyrskytessä ympärillä.

Olen aina pitänyt hevosia paljon vapaana ja mielestäni on ihana nähdä kun hevonen purkaa energiaa vapaana kentällä tai maneesissa. Etenkin talvella tuntuu, että energiaa on välillä yllin kyllin. Thor on alusta asti heti vapaaksi päästyään lähtenyt toiseen suuntaan. Thor ei ollenkaan hakeudu ihmisen luokse ja olen monista yrityksistäni huolimatta voinut todeta, että homma ei toimi ihan toivotulla tavalla. Viime viikolla koin siis todella voitonriemuisan ja onnellisen hetken, kun pikkuinen Thor yhtäkkiä kääntyi ympäri ja käveli minua kohti. Ei vain kerran vain kaksi.

Yleensä Thor on ampaissut kentän ympäri melko kovaa vauhtia, mutta tällä kertaa Thor oli paljon rauhallisempi kaikin tavoin. Käytin tietenkin häikäilemättä hyväkseni juuri maahan satanutta lunta sekä tuulista ja pyryttävää keliä. Thorin mielestä kentän toiselle laidalle juokseminen ei ollut yhtä houkuttelevaa pimeässä.

Ratsastuksellisesti Thor ei tuntunut hyvältä viime viikolla ja kokeilin eilen selkää, joka oli melko juntturassa. Pekka oli käymässä tänään, joten sovimme että yritän hoitaa Thorin ja jos en saa selkää avattua, niin Pekka hoitaa koko hevosen, kun olemme reissussa joulun yli.

Lauantain ratsastustunnin jälkeen teki vielä mieli lähteä rentoutumaan maastoon Masin kanssa. Vietimme ihanaa aikaa yhdessä ja Masi sai hyvää jumpaa lumihangessa. Takaisintulomatkalla Masi halusi mennä ison oksan alta. Totesin, että emme molemmat mahdu siitä, joten siirsin oksan sivuun ja Masi käveli oksaa päin. Makasin hekottaen maassa ja yritin mahdollisimman nopeasti nousta ylös, sillä Masihan ei meitä muita odottele. Onneksi Masin piti kuitenkin hieman hidastaa tahtia, sillä onhan metsä täynnä kaikenlaisia ääniä, joten ehdin napata ohjista kiinni ennen kuin pappa ehti kotiin asti.

Tänään oli sitten vuorossa kengitys viereisellä tallilla. Löysin meille täydellisen kengittäjän ja saimme rengaskengät etujalkoihin. Takajalat kengitetään myöhemmin ja parasta tässä on, että kengittäjä vaikutti todella luotettavalta ja käy viereisellä tallilla parin viikon välein. Meillä oli yksi suomen parhaimmista kengittäjistä Kirkkonummella ja nyt on on jälleen haettu meille sopivaa kengittäjää kesästä asti. Toinen vaihtoehto on, että ajan Thorin aina klinikalle kengitettäväksi, joten tämä tuntuu aika paljon paremmalta ratkaisulta. 

En valitettavasti ehtinyt saada ennen ja jälkeen kuvaa, mutta  alla oleva kuva osoittaa miten paljon uudet kengät tukevat kantaa. Thor sai selvästi isommat kengät ja ero oli huomattava. Thor tuli hyvin toimeen kengittäjän kanssa ja oli rauhallinen kuin viilipytty vaikka oltiin uudessa tallissa. Rengaskengät tippuvat tietenkin helpommin, mutta kuten kengittäjä sanoi; "You would prefer shoes falling off rather than having a lame horse soon." 

Tuhlasin myös veronpalautusrahani Hipposportin kanta-asiakaspäivään. Ostin uudet suitset, sisäloimen, fleeceloimen, suojat tarhaan ja ihanan lämpimät talviratsastushanskat. Sen jälkeen tuhlasin loputkin rippeet lasten kanssa ravintolassa, Stockalla jouluostoksilla ja todella herkullisiin jäätelöannoksiin. Kuten tyttäreni totesi: "saisinko mä nukkua sun vieressä, kun tänään on sellainen lyxis päivä."