Kaikki alkoi viime keväänä, kun ystäväni mainitsi, että hän haluaisi ostaa hevosen. Hän on ratsastanut ja kilpaillut aktiivisesti nuorempana ja koki nyt olevansa valmis uuteen elämänvaiheeseen hevostelun parissa. Hän halusi harmaan, ison hevosen, joten mikä sen parempi paikka sellaisen etsimiseen kuin Portugali ja Lusitanot.
Koska olen itse melko noviisi mitä tulee PRE ja Lusitanoihin sain hyviä vinkkejä
Passion for Riding -blogin Elina Parpalalta. Elina jos kuka on oikea rodun hallitsija, joten tutustuin hänen kautta hieman tarkemmin hevosrotuun ja sain Elinalta hyviä vinkkejä.
"Projekti" hiljeni hieman alkusyksystä, mutta lähti käyntiin jälleen ennen joulua ja tammikuussa istuimme lentokoneessa matkalla Lissaboniin.
Olin jutellut meitä jo vuosia valmentaneen
Mari Faria di Carvalhon kanssa hevosenostoaikeista jo aiemmin, mutta syksyn mittaan lähetimme tarkempia ajatuksia ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että "briiffi" oli aika hyvin kasassa. Marilla on hyvät kontaktit, joten hän lähti sitten etsimään sopivaa hevosta ystävälleni.
Cinyalla oli selkeät ajatukset siitä mitä hän etsi. Hän halusi ison, harmaan hevosen (ori tai ruuna, ei tammaa). Hyviä, isoja ja harmaita hevosia ei kuitenkaan löydy ihan noin vain ja reissun aikana selvisi, että hyvin koulutetut, hieman vanhemmat, ladies ride (8-12 -vuotiaat) -hevoset viedään käsistä tällä hetkellä. Nuorempia, hieman "raaempia" hevosia taas olisi ollut enemmän tarjolla.
Asia, josta emme olleet valmiita joustamaan oli hevosen luonne. Koska olemme jo tällaisia tätiratsastajia halusi Cinya löytää varman ja rauhallisen hevosen, jota on helppo käsitellä ja on rauhallinen maastossa.
Mitä tuli hevosen ikään, haimme 4-7 -vuotiasta oria/ruunaa, mutta päätimme käydä katsomassa myös noin 10-vuotiaita hieman oppineempia hevosia. Kävime myös läpi Cinyan ikää, pituutta ja painoa sekä ratsastuksellista taustaa ja Cinyan lyhyen ja pidemmän aikavälin tavoitteet.
Määrittelimme tietenkin myös hintahaarukan.
Lensimme Lissaboniin Tukholman kautta ja saavuimme perille torstai-iltana. Vuokrasimme auton (autovuokrafirmoilla oli selkeitä hintaeroja), säädimme navigaattoria hetken (ei muuten toiminut) ja löysimme hotellin henkilökunnan ohjeilla perille Alchocheten kylään. Tarkoituksena oli yöpyä kaksi yötä
Quinta Da Praia Das Fontesissa (noin puoli tuntia Marin ja Ginin tilalta) ja viimeinen yö Lissabonissa. Pieni Alchochete löytyi aivan meren ääreltä ja taisimme olla ainoita asiakkaita tuossa kauniissa Quintassa. Asetuimme taloksi, laitoimme kamiinan lämpiämään (ainoa lämmitys kera pienen patterin ja lämpölampun) ja kävelimme lähimpään
Parti d'Amore -ravintolaan.
Perjantaina heräsimme varhain, nautimme pikaisen aamiaisen ja ajomatka neuvottiin portugalin kielellä. Koska puhun italiaa, ranskaa ja hieman espanjaa saimme jotain selville, mutta onneksemme ihana hotellimamma piirsi meille ajokartan myös paperille.
Mari ja Gini olivat meitä vastassa ja tarkoitus oli ensin ratsastaa Marin hevosilla, jotta Mari näkisi miten Cinya ratsastaa ja sen jälkeen jatkaisimme katsomaan hevosia. Sää oli aivan karmaiseva (ainakin Marin mielestä; meille melko normi Suomisää) ja Portugalissa oli annettu myrskyvaroitus ja kehotettu ihmisiä jäämään sisälle. Sade laantui hieman Cinyan valmennuksen aikana, mutta meillä ei mennyt kauan, kun sade yltyi ja taivaalla salamoi. Hevoseni sai lievän sätkyn ja juuri kun Mari oli sanomassa, että "käännä hevonen tänne", lähdimme sitten melko kovaa vauhtia ympäri maneesia. Ilmassa oli oikein sähköä ja ilma oli kyllä omastakin mielestä hieman ahdistava.
Onneksi olen tottunut melko vauhdikkaisiin polleihin ja kaikenlaisiin tilanteisiin, joten laskin melko nopeasti yksi yhteen ja totesin, että hevonen ei rauhottuisi millään. Eli ainoa vaihtoehto oli ohjata hevonen seinää kohti ja hypätä nopeasti alas, jonka jälkeen päätimme yhteistuumin Marin kanssa, että jätetään ratsastelut Marin hevosilla siltä päivältä sikseen.
Mari kertoi, että huonolla kelillä ei ratsasteta. Ajatelkaa..... Silloinhan me ei ratsastettaisi ollenkaan Suomessa:)
Ensimmäinen myyntitalli, jonne ajelimme parin tunnin ajomatkan päähän, oli Hugo Pereiran myyntitalli. Siellä meitä odotti 8-vuotias oripoika Azukar, 10-vuotias ori Zorro ja pari nuorempaa hevosta.
Hevoset seisoivat valmiiksi harjattuina tallin käytävällä ja Hugo esitteli ensin kaikki hevoset maastakäsin. Hugo oli itse ollut flunssassa, joten nuorempi "oppipoika" esitteli sen jälkeen hevoset ratsain (videoissa ratsastava poika). Portugalissa on ratsastajilla selkeä arvojärjestys ja nuori poika oli kuulemma ihan hyvä ratsastaja muiden mielestä, kun taas omaan silmään istunta oli aika napakymppi. Ehkä yksi suurimmista eroista kun Mari tai muut todella kokeneet ja kunnioitetut ratsastajat kokeilivat hevosia oli hevosen rentoudessa. Nuoremmat yrittivät ehkä hieman liikaa. Ja tietenkin se istunta. Kyllä se Mari vain osaa ja sitä mieltä olivat myös kaikki muut Portugalilaiset huippuratsastajat. Ja Marin mielestä hänen oma istunta on hieman ruosteessa.
Aloitimme Azucarilla ja seurasimme hetken ratsastusta, jonka jälkeen Cinya hyppäsi selkään. Hevosta ratsastettiin aika miehisin ja kovin ottein, joten Cinyan ja Azucarin yhteistyöstä ei oikein tullut mitään koska hevonen ei halunnut liikkua eteenpäin ja lopetimme kokeilun siihen.
Siitä siirryimme sitten Zorro-hevoseen, joka oli 10-vuotias oripoika. Aivan ihana hevonen kaikin tavoin, mutta kiinnitin heti huomiota siihen, että takajalkojen liike oli alussa heikko (joka on kuulemma aika normaalia Lusitanoilla). Zorroa oli kuitenkin mukava katsella ja sovimme sitten, että hyppään "väliratsastajana" Zorron selkään. Zorrossa oli hieman liikaa painetta, joten keskityin vain siihen, että sain hevosen hieman paremmin kuuntelemaan ja rentoutumaan. Kaikkiin hevosiin oli ratsastettu melko paljon painetta, sillä liikkeet ovat tuolloin näyttävämmät päällisin puolin ja stressaantuneesta hevosesta saa ehkä enemmän kuvitteellisesti irti.
Zorro rauhoittui kuitenkin nopeasti ja Cinya ja Zorro tulivat todella hyvin toimeen. Mari kävi myös Zorron selässä ja molemmat pitivät kovasti upeasta herrasmiehestä.
Koska hevoset olivat melko kipakoita tulimme siihen tulokseen, että emme kokeilisi nuorempia hevosia ollenkaan. Myös Hugo oli sitä mieltä, että Zorro olisi sopivin hevonen Cinyalle ja muilla hevosilla olisi liikaa virtaa. Siellä oli paljon aivan ihania hevosia, joista olisin mielelläni tuonut suurimman osan mukaani Suomeen.
Hugon tilalta lähdimme kotimatkalle toisen tallin kautta. Ajomatkat paikasta toiseen ovat melko pitkät Portugalissa, joten olimme päättäneet, että satsaamme ennemminkin laatuun eikä määrään hevosia katsellessa.
Poikkesimme isolla tilalla, josta minulla ei valitettavasti ole kuvia. Siellä omistaja esitteli noin viisi eri-ikäistä harmaata hevosta, mutta yksikään ei ollut mieleemme. Kuvankaunis tumma ori seisoi tallinkäytävällä ja yritin sanoa, että tuo hevonen otetaan lennosta, mutta se ei ollut myynnissä. Harvemmin olen niin kaunista hevosta nähnyt ja piti taas muistuttaa, että nyt ei tultu katsomaan hevosta minulle. Oli kuitenkin hauskaa hieman pelleillä asian kanssa, koska hän taisi ihan oikeasti luulla, että olin tosissani ja totesi vielä pari kertaa, että hevonen ei ollut myynnissä.
Kotiin tultuamme oli jo melko myöhä, joten kävelimme kantaravintola Parti d'Amoreen, nautimme GT:t ja maailman parasta punaviiniä (Portugalissa on muuten maailman ihaninta ja pehmeintä punaviiniä) ja menimme aikaisin nukkumaan koska seuraavana aamuna oli taas varihainen herätys. Katselimme myös kuvia ja videoita ja olimme kaikki sitä mieltä, että Zorro olisi hyvä hevonen Cinyalle, mutta olin varma, että juuri se oikea hevonen tulisi vielä eteemme. Olimme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että hevonen voisi olla hieman vanhempi, joten Mari pohti vielä samana iltana uusia ehdokkaita lauantaille. Hyvä opetus siitä, että matkan aikana se mitä ihan oikeasti hakee tarkentuu ja vahvistuu. Onneksi olimme lähteneet reissuun sillä ajatuksella, että hevosta ei ollut pakko löytää ensimmäisellä kerralla vaan olimme valmiita palamaan Portugallin useampiakin kertoja. Jatkoa seuraa.....
Tässä vielä myyntikuvat, jotka saimme ennen kuin lähdimme Portugaliin Akazumista ja Zorrosta ja video Estandarte-orista, johon ihastuimme toden teolla. Estandartelta löydettiin kuitenkin liikapala ja hevonen ontui kun saavuimme Portugaliin, joten emme käyneet katsomassa hevosta. Olisimme vain ihastuneet siihen entistä enemmän.
Portugalin reissun muut postaukset löydät
täältä.
"
