Kivat jutut tapahtuu elämässä

Ella oli mukana töissä ja auttoi Mikkoa TV:n asentamisen kanssa takaisin paikoilleen. 

Yhtenä päivänä Ella totesi: "Mamma, Kivat jutut tapahtuu elämässä". Se on mielestäni hieno motto 7-vuotiaalta lapselta, joten olen kerännyt hieman kivoja hetkiä blogikirjoitukseen. Suurin osa kuvista on otettu kännykällä, joten laadulla eivät ole poispilattuja, mutta tunnelmalla sitäkin enemmän. 

Olen myös laittamassa kuvia viime kesän Islannin reissusta ja kesätunnelmia saaristosta, mutta en vain kerta kaikkiaan ole ehtinyt. Tänä vuonna jäi ensimmäistä kertaa joulukalenteritkin tekemättä. 

Heräsimme uskomattoman kauniiseen aamuun maalla. 

Äiti toi upean uuden ratsastusvaatekokonaisuuden Kiinasta. Minä sain parit uudet sukat:) 

Vietimme myös Nallen synttäreitä

Koulussa on myös tullut vietettyä aikaa ja joulupuurosta nautittiin kovasti. 

Ella on aloittanut koriksen Hongassa ja viihtyy hyvin

Ystävien koiriakin on ulkoilutettu. Tässä upea Washingtonilainen löytökoira Nanook.

Piparkakkuja on myös leivottu

Ensimmäinen kunnon korispeli.

Mitali tuli oikein kotiin. 

Ellan ensimmäinen talangjakt koulussa. Boom Kah ja Robin biisivalintana. 

Note to self: Hevonen ei huvikseen mukeltele

Kuva Vermo / marraskuu 2013

Seuraavan kerran kun Thor mukeltelee ja on hieman kiinni vasemmalle soitan heti (ei kahden viikon jälkeen) Hannan tai Tiinan katsomaan Thorin hampaat. Seuraavan kerran kun Rannvi sanoo, että Thor oli todella hyvän tuntuinen kraniosakraalihoidossa, mutta ratsastaessa Thor mukeltelee, soitan jonkun katsomaan Thorin hampaat. Onhan marraskuun Juti-reissusta kuitenkin jo tooooosi pitkä aika ja on varmaan ihaaaaan normaalia, että hevosella on jälleen piikkejä kahden kuukauden jälkeen.

Olo on kyllä nyt hieman kuin kuvan ilmeet. Thor on mukellellut suulla jo pidempään ratsastaessa, mutta parin viikon ajan Thor on ollut myös hieman juntturassa vasemmalle. Ja arvatkaa mistä Hanna löysi piikkejä tänään? Ylhäältä vasemmalta. Mielenkiintoistahan on, että Vermossa pahempia piikkejä ja haavaumaa löytyi oikeasta yläkulmasta.

Olen hieman äimänkäkenä Thorin suusta koska se todellakin oireilee koko ajan. Toivoisin niin, että tilanne rauhoittuu, mutta nyt ei voi muuta kuin ottaa eläinlääkäri katsomaan suu aina kun oireita ilmenee. Puolen vuoden välein käymme Vermossa ja harmittaa todella paljon, että ei ole kuulunut mitään Helsingin Yliopistollisen eläinsairaalan kuolaintutkimuksesta. Sieltä olisi varmaan saanut paljon apua ja ajatuksia koska en enää oikein itse tiedä mitä ajatella. Kai sen voi nyt tässä vaiheessa ainakin todeta, että 1. Kohta voisin itse ryhtyä hevoshammaslääkäriksi ja 2. Olen jo oppinut tunnistamaan oireet melko hyvin 3. Terveys lähtee vatsasta

Ja käykäähän ihmeessä lukemassa Hippolan uusi juttusarja: Hevoset työllistävät monin tavoin

Asiasta kukkaruukkuun

Copyright Reins For Renewal

Luin eilen Katri Syvärisen Missä mielesi rajat kulkevat -kirjoituksen ja mietin miten paljon oma mieli todella vaikuttaa siihen mitä omassa elämässään saavuttaa. Olin itse todella pahasti koulukiusattu, joten oma itsetuntemus ja -luottamus murskattiin melko nuoressa iässä. Koulukiusaaminen on jättänyt arvet ja vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan ja tekemiseen joskus jopa liiaksikin.

Rakkaan tyttäreni syntymän jälkeen, perheen ja ystävien kannustuksesta, joogaharjoitusten avulla ja hevosten kautta olen kuitenkin oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Olen oppinut, että minussa(kin) on paljon hyvää ja kaikki on ihan okei.

Kuten Katri kirjoittaa, niin kannustetaan toisiamme ja annetaan toisillemme tilaa kasvaa ja kehittyä. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ja voisimme ottaa esimerkkiä tallikoira Benistä, joka on antanut tilaa kodin uudelle asukkaalle (joka tuntuu kasvavan hieman liikaakin Benin sängynkokoon nähden:)). Annetaan tilaa kasvaa kuten Beni, mutta opetellaan myös ottamaan kuten kissa.

Lisää ratsastajien henkisestä valmennuksesta à la Katri Syvärinen löydät Riding Flow -sivustolta.

Olen myös lisännyt blogini oikeaan palkkiin Ratsastajan hyvinvointi -osion, johon ajattelin koota ratsastajan hyvinvointia käsittelevien artikkeleiden lisäksi hyviä vinkkejä ystävieni suosittelemille fysioterapeuteille, osteopaateille jne. Eli kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita.

Ja lopuksi vielä Helsingin Sanomien artikkeli: Tutkija: Sinnikäs ihminen selättää vaikeatkin traumat

Ylempi kuva: Katri Syvärisen FB-sivustolta napattu Reins for Renewalin kuva.

Itsensä ylittämistä

Voi kuulkaas rakkaat lukijat. Nyt mä kuulostan varmaan teidän mielestä todella nysvältä koska suurimmalle osalle hyppääminen ja etenkin korkeiden esteiden ylittäminen on ihan arkipäivää. Mutta koska olen jo 36-vuotias nainen ja äiti ja olen lentänyt satoja kertoja hevosten selästä, minusta on tullut varovainen. Joskus jopa liian varovainen.

Tänään ylitin ja yllätin kuitenkin itseni täysin. Ok, täytyy myöntää, että Gunssan sai tehdä hieman töitä asian eteen, mutta ensinnäkin hyppäsimme parin "todella pelottavan" muovineliön yli ja lopuksi ylitimme melkein metrin korkuisen okserin.

Ja kuulkaas, tuntui siltä että lensimme. Mikä fiilis, mikä adrenaliini ja mitkä hypyt. Mun pikkuruisesta kouluratsusta kehkeytyy vielä vuosisatojen estetykki. Thor hyppää niin upeasti ja rakastan sitä tunnetta, kun hevonen oikein ponnistaa ratsastajan alla.

Kujan ratsastaminen on niin hyvää harjoitusta sekä ratsastajalle että hevoselle ja oli kiva huomata, että Thor oli tyytyväinen ja hyvä ratsastaa vaikka olen ollut huonosti itse tallilla viimeisten viikkojen ajan. Ah mikä nautinto. On mulla vaan niin maailman makein poni.

Ellan kanssa olen ehtinyt viettää paljon aikaa tällä viikolla ja viikonloppuna olen ajanut Ellan ja Emelien syntymäpäiväjuhlille ja tänään oli vielä vuorossa toiset syntymäpäiväjuhlat. Ollaan luisteltu, syöty epäterveellisesti, pukeuduttu hassuihin vaatteisiin ja lopulta tytöt nukahtivat pienelle patjalle vierekkäin.

Torstaina kävin Bodycombatissa ja lauantaina salilla. Otan tosissani oman kunnon kasvattamisen koska sillä on niin merkittävä vaikutus ratsastukseen. Juttelin pitkään Hollantilaisen ratsuttajan kanssa Portugalissa ja vaikka hän ratsastaa 8-9 hevosta päivässä hän käy 5-5 kertaa viikossa punttisalilla. Siinä onkin jo hieman tavoittelemista. Ja sanoi, että huomaa suuren eron omassa ratsastuksessa sen jälkeen, kun hän aloitti säännöllisen lihaskunnon voimistamisen.

Kuukauden blogi

Nyt myös sinulla on mahdollisuus päästä bloggaamaan Hippolaan. Vuonna 2014 Hippola valitsee kilpailuun osallistuneiden joukosta joka kuukausi blogin, joka pääsee mukaan Hippolaan kuukauden ajaksi. Tänä vuonna Hippolassa bloggaa siis kymmenen vierailevaa bloggaajaa! Ensimmäinen kuukauden blogi ilmestyy Hippolassa maaliskuun alusta alkaen. 

Lisätietoa osallistumisesta löydät täältä!

Finding Lusitanos Part I

Kun ystäväni ensimmäisen kerran mainitsi minulle haaveilevansa omasta hevosesta viime keväänä en osannut kuvitella, että istuisin tammikuussa lentokoneessa matkalla Lissaboniin.

Koska toivehevonen oli iso ja harmaa Lusitano sain kallisarvioista apua Passion for Riding -blogia ylläpitävältä Elinalta. Lusitano on rotuna minulle hyvin tuntematon, joten halusin tietää hieman lisää ennen kuin uskaltaisin ehdottaa yhtään mitään reissusta maailmalle. Kun syksy saapui suunnitelmat konkretisoituivat pikku hiljaa ja yhtäkkiä istuin nämä ohjeet Mari Faria di Carvalhota sähköpostissani:

"Laita gpsään Santo Estevao, Santarem tielle vasemmalle Santo Estevao Benabente............kun kylä alkaa valkoinen muuri jossa sininen rautaportti."

Niin me lähdimme matkaan Finnairilla Tukholman kautta ja siitä Tapilla Lissaboniin. Saavuimme torstai-iltana Quinta da Praia Das Fontesiin Alcocheten kylään ja koleasta säästä ja melko hiljaisesta quintasta huolimatta olo oli heti kotoisa. Jätimme kamiinan lämmittämään quintan kylmiä kivilattioita ja söimme ihanan illallisen Alcocheten Parti d' Amore -ravintolassa.

Perjantaina ratsastimme ensin Marin hevosilla ja sen jälkeen lähdimme katsomaan mahdollisia hevosehdokkaita. Samaan malliin jatkoimme lauantaina ja illaksi majoituimme Hotel internacional Design Lisbon -hotelliin keskellä Lissabonin vilkasta kaupunkia.

Kirjoitan lisää tapaamistamme hevosista ja paikoista joissa kävimme, mutta tässä kuvia ja videoita ratsastamistani hevosista. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus kokeilla Marin Rico-ruunaa, mutta Rico ei kerta kaikkiaan kestänyt sadetta, ukkosta ja salamoita (koska siellä ei ratsasteta huonolla säällä..... siis täh, onko sellaista vaihtoehtoa? Mehän ei ratsastettais ollenkaan täällä:). Jossain vaiheessa sain kyllä tuntea sen omassa takamuksessani ja pääsin kuin pääsin pois ennen kuin Rico pelästyi oikein toden teolla sähköistä säätä.

Lauantaina pääsin sitten nauttimaan 10-vuotiaan Zorro-hevosen selkään ja jossain vaiheessa Marin piti muistuttaa, että minä en tullut hakemaan hevosta itselleni kun nautin niin paljon enkä olisi millään malttanut lopettaa tuota tasaista tuiverrusta. Kuten Mari sen sanoi. Upeilla ja turvallisen tuntuisilla Lusitanoilla ratsastaminen on oikein "aikuisen naisen laaturatsastusta".

Lauantaina Mari piti tunnin minulle hänen ihanan ystävän Ginin tammalla ja keskityimme vain perusasioihin. Istuntaan, rentouteen ja tunnin aikana Mari joutui varmasti kymmenern kertaa muistuttamaan rennosta oikeasta kädestä ja siitä että en vetäisi oikealla ohjalla vaan käyttäisin istuntaa ongelmien korjaamiseen.

Tässä taas Marin parhaimmistoa. Kaikkea en todellakaan kirjoittanut ylös koska olin niin innoissani koko reissusta, mutta jotkut asiat jäivät vahvasti mieleeni:

• Hevosen pitää olla yksi. Ei saa olla taka,- keski,- ja etuosaa. Tunteen pitäisi tulla takaa eteen. Takaosa ei tule alle, jos hevosen koko ylälinja ei toimi. Jos pidät hevosta edestä käsillä se ei voi myöskään tulla takaa eteen.
• Istu ryhdikkäästi. Kehota hevosta takaa eteen istunnalla.
• Hevonen kuuntelee istuinluita. Jos jalka/ kantapää nousee paino menee toiselle puolelle. Jos nostat esimerkiksi sisäjalkaa ylös oikeassa kierroksessa ja haluat ratsastaa oikealle paino siirtyy kuitenkin vasemmalle puolelle eli paine menee väärään paikkaan. 
• Jos hevonen tekee rennosti tasapainossa töitä lihakset kehittyy oikein. Istumalla oikein saat hevosen tasapainoon.
• Nosta laukka lantiosta ylämäkeen. Reidet ja vatsa ylläpitävät hevosen laukan. 

Lue myös: 
Upea matka takana
Juuri se oikea Eca
Valokuvaaminen on valon kuvaamista
Finding Lusitanos, Part II, Day I
Finding Lusitanos, Part III, Day II

Ecalta terveisiä (ennen kuin Eca muutti Suomeen Marin ja Ginin tilalta)

Terve pikkuinen (iso) Eca

Copyright: Roza Janssen

Jee, eläinlääkärin mukaan hevonen on terve kuin papuvarsi ja saadaan pikkuinen Eca Suomeen keväällä. Eca jää nyt kirjattavaksi, ruunattavaksi ja Marin ratsutukseen Portugaliin ainakin huhtikuuhun asti. 

Kuvassa Ecaa ulkoiluttaa ratsuttaja Roza Janssen ja luonteenpiirre johon kaikki ihastuimme hevosessa oli tuo kuvassa näkyvä hyväntuulisuus. Kuten Minna Tallberg kirjoittaa, hevosen ilmeet kertovat todella paljon:

"Kaikki, jotka ovat katselleet hevosia, tietävät miltä rento ja luottavainen hevonen näyttää. Hevosen pitää työskentelyn aikanakin olla rento ja luottavainen. Sen lisäksi se voi toki olla aktiivinen ja tehdä vaikka kuinka lennokkaita asioita."