Qute Clydesdale

Paras ystävä ja kummitäti

Tältä näytti päivämme tänään Ellan, koirien Fridan ja Minkan ja kummitäti Tiinan kanssa. Kävimme jäällä kävelemässä ja vaikka tuuli aika paljon, niin aurinko oikein hiveli hieman väsynyttä mieltä. Yhdessä paikassa jää petti ja Tiina plumsahti puoliksi makaamaan veteen. Onneksi olimme lähellä rantaa ja pääsimme nopeasti kotiin vaihtamaan vaatteita. Kivoja kuvamuistoja jäi kuitenkin tästä päivästä.

Kaikkea muuta kuin rentouttavaa

Ellan laskettelutunti alkoi jo yhdeltätoista, joten lähdimme varhain matkaan ja laskettelu sujui mukavasti. Olemme lähdössä Italiaan parin viikon päästä, joten olen iloinen, että Ella saa hieman harjoitella ennen reissua.

Laskettelun jälkeen oli vuorossa Muumi Jääsatu Baroona Areenalla ja vaikka en itse oikein innostunut, niin lapset nauttivat. Lähdin kesken sadun ratsastamaan ja Ella jäi äitini ja ystävien kanssa jatkamaan. Olin suunnitellut maaneesitouhuja, sillä Klönttiä on liikutettu niin vähän tällä viikolla ja se osaa olla aika hankala, kun sillä on liikaa energiaa. Kun Maarit ja Viksu sitten kyselivät maastoseuraa ja Johanna ja Grande vielä liittyivät seuraan, niin en vain mitenkään voinut vastustaa.

Sitten mentiin ylös, alas, ja taas toisesta päästä ylös ja alas ja jos me ei noustu pystyyn tai heitetty takapäätä kaksi metriä ilmaan, niin sitten me rynnättiin ihan täyttä vauhtia eteenpäin. Eli voin vain todeta, että vaikka mietin pari kertaa, että käännynkö takaisin kun Klöntti käveli alkumetrit takajaloillaan, niin olen todella iloinen, että menimme koko matkan. Klöntti ei ole maailman tottunein maastoilija, ei näe melkein mitään toisella silmällä ja sitten kun on vielä liikaa energiaa, niin maasto oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Mutta tulipa ainakin hikoiltua, kun yritin kaikin voimin pysyä selässä. Onneksi oli Maarit ekana, joka vain tuhisi ja ajatteli, että onpa hassu tyyppi kun pelkää noin paljon. Tämä reissu meni kuitenkin tonne top 5 hulluimmista hevoskokemuksista!

Mikään ei ole niin mustavalkoista

"Kia, mä ostan hevosen keväällä", tyttö 15-vuotias.

"Ihanaa, oletko jo käynyt katsomassa hevosia"?

"Joo, löysin ihanan tamman. Ostan luultavasti sen."

Näin meidän keskustelu suurin piirtein alkoi, jonka jälkeen juttelimme pitkän tovin autossa matkalla kotiin tallilta hevosista, tammasta ja hevosen ostamisesta ylipäänsä.

"Laita mulle FB- friend request, niin mä käyn katsomassa miltä tamma näyttää."

Parin päivän päästä...

"Hei, katsoin kuvia tammasta ja näyttää siltä, että se ei käytä kokonaisvaltaisesti itseään ja uskaltaisin melkein sanoa, että sinulla tulee olemaan selkäongelmia tamman kanssa."

"Joo, en voinut käydä katsomassa tammaa silloin kun oli tarkoitus, sillä tamman selkä oli niin kipeä. Kävin sitten yhtenä toisena päivänä ja omistajat sanoivat, että tammalla ei vain ole ollut sopivaa satulaa."

"Käy katsomassa vielä muita hevosia. Ihan oikeasti. Kokemuksesta vain puhun. Osta hevonen, jonka kanssa voit edetä ja valmentautua ja kilpailla. Tamman kanssa et voi tehdä mitään, jos sillä on kipeä selkä. Ei hevosista tietenkään koskaan tiedä, mutta miksi ostaa valmiiksi kipeä hevonen?"

Tyttö on hiljaa.....

"Voi ei, onko kaikki hyvin? En tarkoittanut mitenkään puuttua asiaan."

"Mutta ajattelin, että jos se saa lihaksia, niin sitten sen selkäkin voi paremmin....."

Mietin silloin, että olisinko itse miettinyt Masin ottamista noin kahdeksan vuotta sitten, jos joku olisi tullut sanomaan, että mieti nyt pari kertaa. En varmaan. Olisin ottanut Masin ja tehnyt kaiken juuri niinkuin teinkin. Monta itkua on väännetty ja naurua naurettu, mutta ilman Masia en tietäisi läheskään yhtä paljon hevosista kuin tiedän tänään.

Jos kaikki ostaisivat vain 'täydellisiä' hevosia, niin kuka huolehtisi tämän maailman Maseista (joka on nuorena saanut niskanikamavamman, niin että hermo on jumissa ja Masin on vaikeata koordinoida takajalkojaan.) Kuka antaisi tällaisille hevosille mahdollisuuden ja hyvän kodin?

Rella-poni (kuvassa) Knaperbacka-tallilta siirtyy osa-aikaeläkkeelle ja ihana oppilaani Sofia tulee pitämään huolta Rellasta. Olen niin onnellinen Sofian ja Rellan puolesta ja pidän todellakin siitä, että tallin omistaja Maria yrittää ensisijaisesti löytää hevosille hyvän eläkekodin. Marian sanoja lainaten:

"Rella on siirtynyt osa-aikaeläkkeelle uuden omistajansa Sofian huomaan. Rellaa onni potkaisi! Harva poni löytää omaksi ihmisekseen huolehtivaisempaa tyttöä ja tämän lisäksi Rella saa jäädä asumaan kotitalliin tutun kaverilauman luokse."

Uutisia:

Irlantilainen Jessica Kürten menettää parhaimmat kilpahevosensa, kun Lady Georgina Forbes ei enää halua kilpailuttaa hevosiaan.

Kyran klinikka tammikuu 2011 osa II

Kyran klinikan toisessa osassa yritän avata teille mitä Kyra kertoi teorialuento-osion jälkeen Ruskeasuon maneesissa. Samaa tunnelmaa ja hienoja ratsukoita en valitettavasti saa luotua blogiin, mutta yritän kaikin tavoin kertoa mielestäni olennaisimmat asiat ratsastavien oppilaiden osuudesta.

Kikko Kalliokosken ja Sambiston sekä poniratsukko Sara Lehtilän ja Corinnan kanssa Kyra keskittyi ratsastajien istuntaan ja painotti, että ratsastaessa lantionivelen pitää olla molemminpuolin hevosen selkää ja vatsalihasten kovat (keskiosa kiinteä). Paineen tulisi mennä kyynärpäähän. Ratsastajan tulisi antaa hevosen liikkua allaan (mieti, että hevosen selkä ja vatsa ovat kuin pallo, joka pomppaa), sormet rentoina ja pehmeinä, ohjia puristamatta. Istuinluut ja häpylyyt voivat "pompata" vartalon sisällä. Anna hevosen työntää sinua ylös. Älä yritä puristaa itseäsi alas satulaan, silloin pohje puristuu helposti. Pidä jalat rentoina ja säilytä sama tuki vaikka ratsastaisit ilman pohjetta. Painoapu on ratsastajan tärkein apu, ja alapohkeen avulla selkälihakset alkavat liikkua nopeammin. Ratsastaja avustaa ja tasapainottaa hevosta, kun hevonen oppii uutta.

Hevosen selän tulisi olla kuin silta etu- ja takapään välillä. "Jos selkä ei toimi, ei toimi muukaan." Pomppu on hevosen askeleen pituus. Vaikka askel lyhenee, energisyys säilyy. Ratsastajan täytyy hallita mihin hevonen laittaa jalat maahan. Sen tulee kantaa itse itseään ja ratsastajaansa.

Seuraavana ratsukkona oli vuorossa Janne Bergh ja Conquistador ja aiheena kokoaminen. Myös Kyra itse ratsasti hevosella Top Score. En valitettavasti saanut kaikkea kirjoitettua, sillä olin itse niin innostunut ja välillä jäin vain katsomaan upeita suorituksia. Kyra kertoi miten lihasten tulisi työskennellä pareittain. Kun hevonen kokoaa itseään, sen säkä nousee ylös lapojen välistä. Hevonen kantaa 70 prosenttia painostaan etuosalla ja noin 30 prosenttia takaosallaan. Kun ratsastaja on hevosen selässä, niin etuosalle tulee entistä enemmän painoa, joten kokoamisessa siirretään enemmän painoa takaosalle (nuorella hevosella painopiste on kuitenkin alussa enemmän edessä.) "Pyöreä selkä, joka nousee ylöspäin, vatsalihakset lyhenee ja rinta nousee ylöspäin (kun hevonen käyttää selkää oikein, tuntuu, että hevonen tulee paksummaksi, sillä kylkiluut painuvat ulospäin). Jos hevosen selkä on alhaalla, niin takajalat eivät pysty liikkumaan hevosen alle. Ratsastajan pitää tuntea, että selkä liikkuu. Center of gravity (painopiste) - löytyy hieman ratsastajan polven takaa.

Laukanvaihtoja harjoittelivat Elisabet Ehrnrooth hevosella Sauvignon sekä Mikaela Soratie todella upella hevosella Royal de Topaz.

Moni asia on tasapainosta kiinni. Esim. laukanvaihtoavun antaminen ei ole vaikeata, mutta se on ajoituksesta kiinni. Laukassa hevonen laskee jalkansa maahan:

1. ulkotakajalka

2. sisätakajalka ja ulko etujalka osuvat samanaikaisesti maahan

3. sisäetujalka

4. Hevosella on kaikki neljä jalkaa irti maasta.

Laukanvaihto lähtee takajalasta. Vaihto ulospäin on aina hieman vaikeampaa.

Laukanvaihdossa vasemmasta laukasta oikeaan laukkaan, ulkopohje ylläpitää energian.

1. Käytä ulkopohjetta.

2. Vedä vasen pohje taaksepäin (ulkopohje voi edelleen olla kiinni).

3. Pidätä lievästi vanhalla sisäohjalla (älä käytä liikaa ulko-ohjaa).

"Tunne on aisti. Aisteja ei tunnista, jos niitä ei koe. Kun tunteen on kerran tuntenut, tietää milloin on mennyt oikeaan suuntaan."

"Hevosen tulisi olla psyykkisessä peräänannossa. Sen täytyy luottaa ratsastajaan. Johtajuutta ei voi ottaa vaan sen saa. Rangaistus ja kiitos toimii myös hevosilla, kuten kaikessa eläinkoulutuksessa." Kyra jatkoi.

Alexandra Malmström ja MD Waterford olivat illan viimeisinä GP-liikkeitä esittävänä ratsukkona. Oli upeata seurata Alexandran ja Waterfordin yhteistyötä.

Mitä paremmassa tasapainossa hevonen on, sen vahvemmin se reagoi pieniin asioihin (esim. siihen, että käsi nousee tai pohje siirtyy taaksepäin.) Suoruus ei ole vain sitä, että etu- ja takajalat liikkuvat samaan suuntaan, vaan hevosen lapa ei saa työntyä ulos (asetus on vain pään ja kaulan liittymässä).

Muita Kyran vinkkejä:

Pohkeenväistö vahvistaa hevosta ja opettaa ratsastajaa koordinoimaan apujaan.

Vastalaukka on hyvä harjoitus hevoselle.

Luo itsellesi mielikuva hyvästä istunnasta katsomalla ratsastajaa, jolla on esimerkillinen istunta (esimerkkinä Kikko ja Sambisto)

Hevosen on oltava nopea ja kuunneltava ratsastajan apuja heti.

Passage ei ole kuin osa ravia. Ravin ilmavuuden ylin tikapuu.

Piruetti ei ole muuta kuin laukkaa paikallaan samanaikaisesti kääntäen.

Istuntaharjoituksia:

Kevyessä ravissa:

ylös 2 askelta, alas 1

ylös 1, alas 1 askel

Ratsasta raippa käsien välissä ja katso, että raippa pysyy suorana.

Lue myös: Kyran klinikka linkkejä

Kuvissa: Janne Bergh ja Conquistador ja Alexandra Malmström ja MD Waterford.

Aina kun ajattelee

Aina kun ajattelee, että ymmärtää jotain ratsastuksesta ja oman kehon hallinnasta, niin jokin asia palauttaa maan pinnalle ja tajuaa jälleen miten paljon opittavaa on. Tämä viikonloppu palautti minut jälleen maan pinnalle, mutta antoi myös paljon ajateltavaa ja sain pari upeata ahaa-elämystä.

Mian kurssi oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Kaverini Johanna oli mukana Granden kanssa ja kurssitoverit Ninni ja Manu. Lauantaina kävimme läpi perusasioita ja teimme istuntaan liittyviä harjoituksia. Saimme Johannan kanssa ratsastaa raippa käsien välissä ja muutenkin huomasin miten hyvää välillä tekee vain pysähtyä ja ajatella istuntaa, keskustella siitä ja tehdä istuntaharjoituksia.

Tänään Mia ratsasti ensin Klöntillä ja näytti selästä käsin miltä näyttää, kun hevosen tahti muuttuu. Hevonen voi kävellä hitaammin ja pidemmin askelin tai tarmokkaammilla lyhyemmillä askelilla, jolloin hevonen liikuttaa jalkojaan aktiivisemmin, mutta ei kävele kovempaa tai nopeammin eteenpäin (ensi kerralla tallennan videolle tällaisen hetken. Ai että harmitti, että puhelin oli tallissa).

Mia näytti miten hän joustaa polvista ja käsistä ja miten hänen selkäranka liikkuu hevosen mukana. Hän näytti miten istunta muuttuu, kun selkäranka ei joustanut hevosen liikkeen mukana tai, kun hän päästi vatsalihakset löysiksi. Hän näytti miten liikkumalla hevosen liikkeen mukana ratsastaja näyttää 'liikkumattomalta'. Jos ratsastaja taas yrittää olla täysin paikallaan hevosen selässä, niin meno muuttuu tahdittomaksi.

Mian ratsutuksen jälkeen Klöntti liikkui todella kevyesti. Voisin varmaan jo vaatia hieman enemmän siltä ja muutenkin voisin olla hieman nopeampi omien apujen kanssa. Pääsin tänään paremmin mukaan Klöntin liikkeisiin ja sain syvyyttä omaan istuntaan. Mia pyysi minua ratsastamaan enemmän istunnalla eikä niin paljon käsillä ja jaloilla ja jotain loksahti paikoilleen. Ai että mikä fiilis. Tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni miltä pohkeenväistön oikeasti tulisi tuntua. Teimme harjoituksia, joissa tulimme käynnissä pitkälle sivulle, väistätimme käynnissä, siirsimme väistön aikana hevoset raviin ja takaisin käyntiin pitkällä sivulla. Sen jälkeen teimme vielä pohkeenväistöä laukassa pitkältä sivulta keskihalkaisijaa kohti ja keskellä hevonen suoristettiin ja jatkettiin suoraan eteenpäin. Onnistuimme väistöissä todella hyvin ja olin kyllä niin ylpeä. Pari kuukautta sitten väistöt olivat haastavia, ja nyt tuntui siltä, että sain vain istua ja nauttia Klöntin menosta.

Mian valmennuksen jälkeen ajoin suoraan Inkooseen ihanan Masini luokse ja kävimme maastoilemassa yhdessä (kesällä otin samasta kohdasta kuvan blogia varten). Kaveri oli tohkeissaan ja niin täynnä energiaa, että ei voinut muuta kuin nauraa kotiintulomatkalla kun vauhti yltyi yltymistään. Se on hauska tunne, kun hyvä kaveri lähtee kovaa vauhtia ja melkein tippuu kyydistä, kun on niin hauskaa. Sellaista kivaa yhteiseloa.

Keksin juuri päivän mietelauseen:

"Every time you think you know something about riding, something makes you realize you actually know nothing."

Ponnyakuten

Ponnyakuten on ruotsalainen tv-sarja, jossa kahdeksan 11-14 vuotiasta lasta viettävät kaksi viikkoa ratsastusleirillä hevostensa kanssa. Ratsastajat ovat tulleet leirille, sillä he eivät pärjää hevostensa kanssa ja tarvitsevat asiantuntija-apua.

Ohjelmaan on hakenut tuhansia nuoria, mutta vain kahdeksan on valittu mukaan ohjelmaan. Ruotsalainen Tobbe Larsson toimii ratsastusleirin valmentajana. Hän kommunikoi paljon hevosen kanssa maasta käsin ja käyttää hevosten valmentamiseen käsitettä "frihets dressyr" (hevosen käsittely maasta käsin). Uusimmat Ponnyakuten jaksot alkoivat 16.1.2011. Niihin voi tutustua täällä. Aion ainakin itse katsoa ensimmäisen jakson saman tien. Mukavaa viikonloppua!

Ensimmäinen jakso vielä kesken, mutta rakastan tätä kommenttia Tobbelta.....

"Suurimmalla osalla ratsastajista ongelmat tulevat maasta käsin. Nuorilla ei ole Liian monet unohtavat maasta käsin harjoittelun ja keskittyvät liikaa kouluratsastukseen, hyppäämiseen, kuljetukseen tai muuta. Unohdetaan team-building. Täytyy olla yksi. Ei kaksi."