Artikkelit ja Animalia

Minulta kysyttiin juuri jos voisin kirjoittaa artikkelin yhdestä tallista. Teen sen todella mielelläni. Pidän kovasti kirjoittamisesta ja etenkin kun saa kirjoittaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Julkaisen sitten tietenkin tekstin myös täällä. Tein töitä Animalian tiedottajana parisen vuotta ja silloin toimitin myös Animalian lehteä. Tässä on myös linkki toimittamaani kasviskeittokirjaan ja kuva ystävästäni, joka osallistui Animalian Ink not Mink -kampanjaan.

Ilmoittauduin tänään Centered Riding -ohjaajakurssille. Olen jo pitkään halunnut kouluttautua Centered Riding -ohjaajaksi ja nyt tuntuu siltä, että olisi oikea hetki siihen. Kurssi järjestetään Ursula Turtiaisen Scanarab Millcreek Ranchilla ja ohjaajakurssia edeltävä pakollinen Open-kurssi Equstomissa (joka muuten voitti vuoden talli -maininnan). Talli onkin mielestäni loistava ratsastuskoulu. Pienet ryhmät, hyvät opettajat, hienot puitteet ja hevosten hyvinvoinnista pidetään huolta. Talli sijaitsee Nurmijärvellä, joten jos se on juuri sinulle hieman kaukana, niin kannattaa kuitenkin kokeilla esimerkiksi Sanna Siekkisen tai Kikko Kalliokosken istunta- tai kouluratsastusvalmennuksen lyhyt kursseja.

Synkästäkin voi tehdä kaunista

"Oletko menossa maastoon? Siellä on metsästäjiä ja tilsakeli." "Oletko ihan varmasti menossa maastoon? Maneesimatkalla tulee jo tilsoja ja tuollahan on pimeää." Hmmmm.... keskityn hevoseen ja ihmettelen miksi heti syksyn tultua maneesi tuntuu niin houkuttelevalta ja unohdetaan miten tärkeätä hevosen on, etenkin synkän sään aikaan, päästä luontoon liikkumaan.

Maastoilu on mitä ihanin tapa seurata luonnon muutosta kesästä syksyyn. Se on mainio tapa liikuttaa hevosta, sillä laiskakin hevonen nauttii yleensä maastossa ja pirteä hevonen saa ajatukset välillä muualle. Se on hevosen lihaksistolle ehdotonta. Hevonen, joka on tarkoitettu liikkumaan, mutta seisoo nykyään useimmiten päivät pitkät tarhattuna tai sisällä tarvitsee monipuolista liikuntaa ja maastoilu on parasta antia siihen. Maastossa voi treenata ihan kunnolla. Siellä voi harjoitella koulupuolen asioita, hypätä kaatuneiden puunrunkojen yli tai kiipeillä mäkiä ylös/alas (parasta liikuntaa hevosen takaosalle). Siellä voi myös nauttia hiljaisuudesta ja hevosen kanssa yhdessä olemisesta.

Tiistai iltana lähdin ystäväni tamman kanssa maastoon. Hevonen on todella pirteä ja mahtava tamma. Sellainen pieni kipakka tapaus, joka on todella kevyt ratsastaa ja kaikin puolin mukava. Olin päättänyt maastoilla, joten ei auttanut muu kuin lainata tallikaverin otsalamppua, heijastimet kaulaan ja menoksi pimeyteen. Oli rauhallinen ilta ja me käveltiin, laukattiin ja ravattiin pitkiä pätkiä. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä. Maaginen hetki, kun hevosen laukka jylisi taskulampun loisteessa. Tähdenlento.... rauhallisuus. Kaunista.....

Ajatuksia aloittelijoille

Ystäväni on juuri aloittanut ratsastusharrastuksen. Vuosien hiljaiselon jälkeen hän on löytänyt takaisin hevosten pariin ja puhkuu intoa. Hän on, kuten monet muut aikuisratsastajat päättänyt aloittaa alkeiskurssilla ja on nopeasti huomannut, että harrastus vie mennessään. Pää on kuitenkin täynnä kysymyksiä eikä vastauksia tahdo heti löytyä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ihminen joka aloittaa ratsastuksen on "tabula rasa". Hän  voi oppia kaiken alusta ja oikein. Hän voi oppia kohtelemaan hevosta kuin elävää olentoa ja käyttämään mahdollisimman kevyitä apuja käsitellessä ja ratsastaessa hevosella. Hänellä on koko hevosmaailma edessään ja se on täynnä mahdollisuuksia.

On paljon vaikeampaa poistaa jo opittuja virheitä tai yrittää opettaa ratsastajalle joka jo luulee tietävänsä kaiken uusia asioita. Täytyy muistaa, että uusien asioiden oppiminen vie aikaa ja kannattaa panostaa perusasioihin, sillä ne ovat perusta kaikentasoiselle ratsastukselle.

Luin juuri hevosaiheisia blogeja ja tällainen sanonta osui tielleni:

"The challenge of Dressage is not necessarily in having the best moving horse, but rather to get every horse we ride to move as well as it possibly can."
                             - Egon von Neindorff

Keskivartalon hallinta

Kävin aamulla hot-joogassa. Yritän urheilla mahdollisimman paljon ratsastuksen ohella, sillä huomaan miten se vaikuttaa positiivisesti istuntaani. Kun oppii hallitsemaan vartaloaan oppii myös hallitsemaan apujaan hevosen selässä paremmin. Valitettavan usein keskitytään kuitenkin enimmäkseen hevosen liikuvuuteen ratsastajan istunnan sijasta. Sen sijaan, jos ratsastaja istuisi paremmin ja hallitsisi omaa vartaloaan paremmin, myös hevonen liikkuisi rennompana.

Oikea lonkkani on hieman jäykempi kuin vasen enkä saa sitä mitenkään avattua hevosen selässä. En edes huomaisi sitä ellen olisi käynyt Maria Fraserin tunneilla. Maria keskittyy todella paljon istuntaan ja on valmistunut Centered riding -opettajaksi. Mielestäni on ihailtavaa, miten Maria osaa sanoa minulle mitä minun tulisi korjata, jotta voisin ratsastajana kehittyä. Koska sitähän ratsastus on. Itsensä kehittämistä koko ajan...... Kuvassa tyttäreni Ella nautiskelee Cassiopeia-tamman selässä. 

Muistoja muistoja

Nyt on lokakuu, mutta kohta on jo joulu. Kamalasti aikaa menee joulukalentereiden ja valokuva-albumien tekoon. Se on ihan hauskaa puuhaa, mutta välillä tuntuu, että aika ei oikein tahdo riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Toimin parisen vuotta lauantaituntilaisten ratsastuksenopettajana Knaperbacka- nimisessä tallissa Sipoossa. Tein sitä ensin äitiyslomani ohella ja sitten vielä töiden ohessa. Oli todella hauskaa opettaa myös Suomessa ratsastuskoulussa, sillä olen enimmäkseen pitänyt tunteja muissa maissa, kuten Australiassa Papillon Riding Stables -nimisessä tallissa (kannattaa muuten käydä siellä jos Sydneyssä tulisi piipahdettua).

Oppilaani olivat aivan mahtavia Knaperbackassa. Yhdestä oppilaasta on tullut oikein hyvä ystävä ja olemme jatkaneet ratsastusharrastusta yhdessä. Kaikista oppilaista on jäänyt todella lämmin mieli, mutta etenkin viimeinen alkeiskurssini on jäänyt vahvasti mieleeni. Ensimmäisellä tunnilla meitä haastateltiin radio Vegaan ja kevään viimeisenä ratsastustuntina kurssilaiset loivat mitä mahtavimman pique-niquen kauniissa kevätsäässä.

Apassionata jälleen Suomessa

Mikäli et vielä ole nähnyt Apassionataa, niin nyt on korkea aika varata liput Apassionatan nettisivuilta!

Masiseni

Tässä on Masi. Tapasin Masin seitsemän vuotta sitten Saunalahdessa. Olin pari vuotta sitten palannut Australiasta Suomeen ja etsin vuokrahevosta, jonka kanssa voisin valmentautua ja tehdä kaikkea hauskaa. Masi ei todellakaan ollut maailman kaunein näky varmaankaan ulkopuolisen silmin, mutta tykästyin Masin luonteeseen heti.

Masilla oli aivan liian pitkät kaviot, kipeä selkä ja liike oli muutenkin vanhan vamman takia melkein hieman epäpuhtaan oloinen. Päätin  kuitenkin aloittaa yhteistyön Masin kanssa, sillä Masia ei voinut taluttaa ilman että se karkasi eikä se muutenkaan oikein viihtynyt ihmisten ympärillä. Vihdoinkin löysin itselleni tarpeeksi "haasteellisen" projektin. Seitsemän vuoden aikana Masi on muuttunut hevosena täysin sekä fyysisesti ja mieleltään. Se on nykyään lempeä ruuna, joka rakastaa rapsutusta ja monenmuotoista liikuntaa. Masin muutos on kuitenkin monen vuoden tulos ja tulisikin aina muistaa, että oikotietä onneen ei ole.

Artikkeli Masista Animalia-lehdessä 4/2008:

Lue myös:

11 vuotta yhteistä elämää takana

Tack Masi!