I lived, studied and worked at Bondi Beach in Sydney 18 years ago. I lost my heart to Australia and have always had a longing to that continent.
Last spring I was driving toward the stables when I saw a picture on my friends Instagram of Icebergs at Bondi Beach. There and then I made the decision to take my daughter with me to Australia. I talked to my best friend over there and got our living sorted and went back home and booked plane tickets pretty much straight away.
Since Australia is so far away I knew that a few weeks is not enough to settle Down Under. So we decided to do a longer trip that would last almost a month. I really didn't have anything special in mind. All I wanted to do was show my Daughter Australia and sit at Bondi Beach and watch the sunset.
During the planning of our trip my brother and his girlfriend decided to join us for most of the time so we were definitely heading to the other side of the world in great company. These posts are from our trip to Australia. I will mostly be talking through the pictures and the feeling that they portray. If you however want to know more or if there is anything that you wonder about, I am more than happy to help. Australia is definitely worth a visit for anyone with an open heart and an excitement for what life has to offer.
On our way with my little chicken.
Dinner at Helsinki Airport
Stopover in Singapore. Also read the book 'Crazy Rich Asians'.
It sure felt like coming home!
First stopover Jamberoo at our friends place with all the animals and the horse Captain.
Beautiful Jamberoo
Hello Sweetheart!
My Brother Kim and Captain.
First thing after a long flight we headed of to an auction in the countryside. What a fun experience.
And a lovely French dinner.
Amazing Jamberoo
Meeting Flee for the first time.
We also found a skatepark in Jamberoo
After a few days spent in the countryside we headed to Bondi Beach where I lived as a stundent, and the place that I had longed for so much.
The best walk in the world. Bondi to Coogee. I absolutely love this scenery and the walk and then having a swim at Bronte.
So many dogs at Bondi
Flee swimming (probably the first time in her life)
We took little Flee with us from the countryside to the city.
Australia is full of the nicest animals. Cockatoos next to where we lived and the coolest snaketurtle at our friends place.
Catching up with the rest of the family at North Bondi RSL Club
Ella loves skating so she totally fell in love with surfing in Australia. She said it is the best thing since it combines two hobbies that she loves: swimming and skating.
One of the highlights of the trip was definitely the dinner we had at our friend James place. James was paralyzed in 2008. You can read more about James amazing story here.
We met James sister Penny and her friend for the first time. Such lovely people.
After a few days in Sydney we headed to our friends place at Blueys Beach. On the way to the beach house our friend had organized a visit to the Australian Reptile Park. The visit was very interesting because we had a tour guide and after seeing all the kangaroos and koalas we were able to visit behind the scenes and learn more about the worlds most dangerous snakes and spiders.
In the next post more on Blueys Beach and Seal Rock.
Ilmastonmuutos aiheena on todella lähellä sydäntäni. Sain mahdollisuuden tavata löytöretkeilijä Patrick Degermanin uudessa työssäni ja kirjoitin Patasta ja ilmastonmuutoksesta artikkelin. Halusin vielä jakaa sen kanssanne, sillä tämä tieto ja kuvamateriaali on aivan omaa laatuaan.
Ilmasto muuttuu koko ajan, mutta harva on nähnyt ilmaston muutoksen yhtä läheltä kuin löytöretkeilijä Pata Degerman. Viimeisen 25 vuoden aikana Degerman on käynyt Arktiksella 45 kertaa ja Etelämantereella 7 kertaa. Pata on käynyt alueilla, joissa kukaan ihminen ei ole aikaisemmin käynyt. Hän on viettänyt aikaa niin Amazonaksen kuin Borneon viidakoissa sekä lukuisilla autioilla saarilla. Hän on myös käynyt Madagaskarilla, sukeltanut Palaulla ja Tahitilla ja viettää osan kesästä mökkeillen perheensä kanssa Grönlannin itärannikolla.
Pata Grönlannissa
Patan intohimoja on seikkaileminen kaukaisiin kohteisiin, mutta hän on viimeisten vuosien aikana huomannut miten radikaalisti ja nopeasti ilmasto muuttuu. Ilmasto muuttuu niin Amazonaksella kuin Etelämantereella, ja alueilla jossa kukaan ihminen ei aikaisemmin ole käynyt näkyy ihmisen kädenjälki. Esimerkiksi eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevalla Tongan saaristovaltiolla löytyi rannalla jätteitä Kiinasta ja Amerikasta. Käydessään viimeksi Huippuvuorilla, rannat olivat roskien peitossa.
”Tiesitkö, että jäätiköt kutistuvat kolme metriä päivässä ja 116 lajia häviää keskimäärin päivässä? Joka minuutti kaadetaan viidakoissa metsää joka vastaa 27 jalkapallokenttää," Pata kertoo huolestuneena.
Pata kertoo myös miten esimerkiksi Grönlannin vuonoihin ei enää tule jäitä talvisin, joka vaikeuttaa Inuiittien hylkeenmetsästystä koska vuonoilla ei enää pääse liikkumaan koiravaljakolla saatikka moottorikelkoilla. ”Kelkat ruostuvat, koirat kuolevat ja ihmiset menettävät elämän merkityksen.”
Patan kuvaama jääkarhu
Pata on nähnyt 34 jääkarhua ja kohdannut pari kasvotusten. Vuosien varrella hän on oppinut Grönlannin alkuperäiskansalta, Inuiiteilta miten karhuja luetaan. Hän sanoo, että jääkarhujen kanssa ei koskaan kannata olla liian itsevarma ja aina tulee olla valmiustilassa.
Patan mukaan karhut eivät kuitenkaan useimmiten syö ihmistä heti alkuun vaan karhu voi kierrellä leirin ympäri jopa kolme päivää ennen kuin se tekee mitään strategisia liikkeitä. Mikäli karhu hyökkää heti ihmisen kimppuun on se jo haistanut ihmisen pidemmän aikaa kauempaa. Jääkarhujen häviämisestä maapallolta on puhuttu jo pidemmän aikaa, mutta jääkarhuilla on uskomaton tapa sopeutua muutoksiin. Tällä hetkellä on nähty karhujen siirtyvän merilevään ja merilintuihin muun ravinnon puuttuessa.
Madagaskarin sademetsä
Madagaskarin tuhottu sademetsä
Pata on johtanut monia retkikuntia viidakkoihin ympäri maailmaa. Käydessään Madagaskarilla viimeksi hän järkyttyi siitä miten paljon sademetsää on kaadettu. Tutkijoiden mukaan lähitulevaisuudessa esimerkiksi pohjois-Madagaskarilla on arvioitu olevan jäljellä vain pieni läntti sademetsää. Madagaskarilla löytyy endeemisiä (eliölaji tai -alalaji, joka esiintyy vain jollakin tietyllä, rajatulla ja suhteellisen suppealla maantieteellisellä alueella, jolla se on isolaation seurauksena kehittynyt ja jonka olosuhteisiin se on sopeutunut), lajeja jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon juuri tästä syystä.
Elävä koralli Palaussa
Tutustuessaan Palaun saaristoon, Pata sai kokea upean värikkään korallin. Pari vuotta myöhemmin Pata kävi samassa paikassa. Veden lämpötila oli noussut kahdella asteella ja koralli oli kuollut laajoilta alueilta. ”Koralli on elävänä värikästä ja todella kaunista. Jos nuorilta kysyy miltä koralli näyttää, monet luulevat, että koralli on valkoinen. Valkoinen koralli on kuitenkin kuollut koralli,” Pata opettaa.
Parin vuoden jälkeen samainen Palaun koralli on kuollut ja paikka näytti tältä.
Kyseinen koralli ei ole enää elävä koralli vaan valkoinen koralli on kuollutta korallia.
Palaamme jälleen hetkeksi Arktikselle ja Etelämanterelle. Patan mukaan Grönlannissa jää sulaa arvioitua nopeammin. Esimerkiksi Illulisat (yksi monesta jäätiköstä) syöttää mereen 20 miljoonaa tonnia jäätä päivässä, joka sulaa Atlanttiin. "Tämä on yhtä paljon kuin koko Suomi käyttää vettä kuukaudessa*", toteaa Pata. Pataa kiinnosti jään sulaminen, joten hän halusi lähteä tutkimaan miten vakava asia on kyseessä. Vuonna 2010 yksi retkikunta oli käynyt samassa paikassa ja vuonna 2017 Pata lähti retkikunnan kanssa Etelämantereelle kuvaamaan ja tutkimaan jään alla olevaa elämää. Kun tutkijat saapuivat Etelämantereelle he huomasivat nopeasti että oli normaalia lämpimämpi joka johti siihen, että jäätä suli lätäköiksi muun jään päälle (ensimmäistä kertaa jään päällä pystyi uimaan).
Etelämantere ja alue, jossa he sukelsivat meren alle
Kun tutkijat sukelsivat jään alapuolelle he huomasivat, että seitsemän vuoden aikana eläimet merenpohjassa olivat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Seitsemän vuotta aikaisemmin ei samassa paikassa oltu havaittu ollenkaan elämää. Nyt jään alta kirkkaasta vedestä (näkyvyys oli 300-500 metriä), löytyi kokonainen ”viidakko”: kaloja, valkoisia matoja, jäniksen näköisiä olioita, merihämähäkkejä ja meritähtiä. Tämä oli tutkijoille todellinen järkytys koska he luulivat, että Etelämanner muuttuu 100 vuoden sykleissä. Tämä muutos tapahtui kuitenkin seitsemässä vuodessa.
Jään alta näkyy valoa ja retkikunnan teltat
Jään alta löytyi muun muassa kaniinin näköinen valkoinen merenelävä
Mikäli Etelämanner sulaa kokonaan kaikkien valtamerien pinnat nousevat arviolta 58 metriä. Jos taas Grönlannin mannerjäätikkö sulaa nousee pinta vielä seitsemän metriä.** Kun Pata on jutellut ilmastoa tutkivien YK:n tutkijoiden kanssa he eivät enää tänä päivänä samalla tavalla keskity jäätiköiden sulamiseen vaan ovat jo siirtyneet miettimään sitä miten suuria ihmismassoja kuljetetaan paikasta A paikkaan B. Tutkijoiden arvion mukaan Suomen kokoiseen maahan mahtuisi heidän arvion mukaan noin 46 miljoonaa ihmistä.
Pata haluaa tuoda esille ilmastonmuutoksen uhat koko suomen kansalle. Hän mainitsee, että Suomi ja Israel ovat maita, joista muut maat ottavat mallia. ”Mikäli Suomi voi luoda mallin joka toimii, voidaan muihin maihin adaptoida ”ilmastonmuutosmalli,” toivoo Pata. Tällä hetkellä Pata kirjoittaa mm. Mato Valtosen kanssa lastenkirjaa aiheesta ilmastonmuutos ja hän toivoo saavansa ilmastonmuutoksen osaksi suomen oppimisjärjestelmää. Hän uskoo siihen, että nuoret pystyvät vielä omien tekojensa kanssa muuttamaan maailmaa. Hän on osana muutosta tuomalla esille maailman upeimpien paikkojen muutoksen kauniin visuaalisuuden ja upean tarinankerronnan kautta.
Jos haluat kuulla Patan keynote -puheen, 'The Uncomfortable Truth of Climate Change' voit tilata sen täältä.