Eilen kilpailimme Thorin kanssa. Aktiiviratsastajat, ART, järjesti kisat meidän kotitallilla, joten päätimme osallistua ihan vaan huvin vuoksi. En ole pitkään aikaan saanut tuomarilta mitään palautetta tai kehittämisideoita, joten oli todella mahtava kuulla missä mennään jälleen kerran.
Viimeksi kilpailimme Stall Silverbackassa marraskuussa 2016 ja sitä edellisellä kerralla Peuramaalla keväällä 2015.
Alva Karlsson auttoi meitä koko aamupäivän ja saimme Thorin oikein upean näköiseksi. Letitin jopa itse Thorin harjan (josta olen kyllä kovin ylpeä) ja lähdimme alas kentälle veryttelemään.
Thor on ollut todella mukava ratsastaa ja ollaan Tiina Rikkosen kanssa ehditty harjoitella rataa pari kertaa. Perjantaina oli tosin hieman haastavampi harjoitus, kun meidän rakas koira Jack päätti purra itsensä vapaaksi maneesilla kaikista liinoista eikä ratsastuksesta meinannut tulla yhtikäs mitään. Jack kulkee mukavasti ylhäällä tallin luona vapaana ja olen pystynyt hyvin ratsastamaan kentällä. Olen kuitenkin jättänyt Jackin autoon aina kun ratsastan maneesissa, mutta nyt oli sen verran kuuma iltapäivä, joten en uskaltanut sitä tehdä. Eli siellä sitten jahdattiin oikein onnellista ja tyytyväistä koiraa ja just kun tilanne oli jotenkin hallinnassa (Jack treenasi rataa juoksien meidän vieressä) tulivat jo viereisen tallin opettaja ja oppilaat harjoittelemaan estekisoihin. Nå siinä päästiin sitten hetken harjoittelemaan, kun Jackille tuli koirakaveri jonka kanssa hän pääsi leikkimään. Totesin vaan Tiinalle, että jos pystyn tässä mielentilassa tämän radan ratsastamaan, niin mikä tahansa muu tuntuu melko helpolta sen jälkeen.
Lauantaina veryttelimme kentällä tovin, jonka jälkeen pääsimme melko nopeasti sisään maneesiin veryttelemään. Keskityin enimmäkseen pysähdyksiin ja peruutuksiin, jotta sain Thorin kuulolle ja seurasin samalla toisella silmällä muiden ratoja. Olen kilpaillut niin vähän, joten halusin hieman seurata miten muut menevät.
Kun tuli meidän vuoro lähteä radalle meni ensimmäiset sekunnit hyvin, mutta sen jälkeen mulla tuli täysblokki ja ratsastin voltin väärään kohtaan. Siitä ratsastin sitten tuomarin luokse ja kysyin, jos voisin mennä radan uudestaan. Luulin, että minut oli heitetty pois kilpailuista, mutta selvisikin, että sain iloksemme jatkaa rataa (hyvin tunnen kouluratsastussäännöt). Hieman tuomari naureskeli meille ja siitä jatkoimme sitten radan ratsastamista.
Thor tuntui hyvältä koko radan ajan. Peuramaan kilpailuissa Thor meni tasaisemmin, mutta tällä kertaa Thorilla oli super vahva energia, joka tuntui menevän juuri oikeaan tarkoitukseen. Alussa ajattelin jo, että en saa Thoria lähellekään tuomareiden pöytää kun siinä oli liina päällä. Thor teki täysstopin kun tultiin radalle. Hetken päästä Thor kuitenkin unohti pöydän kokonaan ja käyttäytyi erinomaisesti. Olin NIIN ylpeä. Olisin vaan voinut jatkaa radalta toiselle. Nautin todella paljon ja tuli oikein himo päästä kilpailemaan uudestaan. Thor tuntuu myös nauttivan kilpailemisesta ja oikein loistaa aina kun pääsee ihmisten eteen esiintymään.
Radan jälkeen läksimme Thorin ja Jackin kanssa tallille. Ajattelin, että en voisi sijoittua kun unohdin radan, mutta saavuttuamme takaisin maneesille oltiinkin tokana vielä pitkän tovin. Vasta viimeisen ratsukon jälkeen sijoituimme 3. sijalle koska he menivät meidän ohi pisteissä. Ihan uskomatonta. Oli niin mahtava tunne ja olin onnesta soikeana. Tuntuu vaan niin mukavalta, kun huomaa, että kehitystä oikeasti tapahtuu ja saa siitä myös osoituksen tuomarilta. Löysin tänään vanhat pisteet meidän ensimmäisestä kilpailusta vuodelta 2011 (en edes muista missä me kilpailtiin) ja kyllä edistystä on selvästi havaittavissa.
Thor on unelmieni täyttymys ja olen niin super kiitollinen, että saan viettää aikaa hänen seurassa. En ikinä olisi uskonut, että minulle siunautuu näin hieno ja fantastinen hevonen ja pääsen nauttimaan ihan jokaisesta hetkestä. Nyt varsinkin kun on ollut pidempi kausi, kun Thor on pysynyt terveenä ja voi muutenkin niin hyvin. Thor viihtyy edelleen erinomaisesti Inkoossa ja on jo päässyt laitumelle ensimmäisiä kertoja Pojun ja Snuffen kanssa.
Tänään Alva hyppäsi Thorilla 80cm ja 90 cm radat ja ratsukko meni upeasti. 80 cm radalla ei mitään pudotuksia ja toinen sija. 90 cm radalla he olivat ainoita kilpailijoita ja mietin kyllä miten paljon potentiaalia Thorilla olisi esteillä. Sääli, että en itse enää samalla tavalla uskalla hypätä kuten ennen. Onneksi löytyy näitä nuoria ja upeita ratsastajia, jotka voivat välillä hypätä selkään ja näyttää mihin hevonen pystyy.
Nyt lähden hakemaan Ellaa kotiin ja vielä ristiäisiin illaksi. Odotan kovasti, että rakas veljeni tulisi kotiin Filippiineiltä. Kim on mukana selviytyjissä ja on aika pitkä aika, kun ei kuulu mitään moneen viikkoon. Eli paljon tsemppiajatuksia sinne suuntaan.
Koko viikonlopun tallilla viettäneenä Let Your Daughters Grow Up To Be Horse Girls - artikkeli osui ja upposi:
”Parents, let your daughters grow up to be horse girls, because they will learn quickly and repeatedly that life isn’t fair, that hard work is often trumped by Lady Luck, and that every defeat, no matter how terrible, is temporary. Let them dream big and kick on. Let them learn confidence, grace and grit. Let them build big muscles and strong backs, and learn that a little blood and a little sweat are good things, because they show you you’re living.
Onneksi olkoon!
ReplyDeleteMaarit L. ��