Hevosen selkärangan rotaatio

Jos googlaat hevosen selkä tai hevosen selkäranka päädyt mitä luultavimmin blogiini. Yksi suurimmista mielenkiinnon kohteistani on nimenomaan hevosen selkä ja selkäranka ja olen kirjoittanut lukuisia blogikirjoituksia aiheesta.

"Kuten muukin tuki-ja liikuntaelimistö, selkään pitää kehittää voimaa, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihasten ketteryyttä ja joustavuutta. Koska selkärangan erittäin suuri tehtävä on suojella sen sisällä kulkevaa hermostoa, sen stabiliteetti on ensisijaisen tärkeää." - Laura Laakso, ELL

Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että hevosen selkää ei ole tehty ratsastamiseen ja sen takia sitä pitäisi vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Hevosen selkää voi miettiä kuin pitkää siltaa, joka liiallisen painovoiman alla taipuu alaspäin (notkolle) eikä säilytä kaunista neutraalia asentoaan. Hevosen selän on rakenne on todella herkkä ja monimutkainen ja ratsastajan on tärkeä opetella hevosen fysiikasta mahdollisimman paljon. Myös hevosen liikemekaniikka kannattaa tehdä tutuksi, koska me emme halua hevosia, jotka liikuttavat vain jalkojaan eikä selkäänsä.

Ok, hieman yliammuttua, but you get the point (ja oikea hevonen tämäkin on).

"First of all, let’s clarify how a horse is built: The horse’s back is a bridge between his forehand and his hindquarters, which is made up of a certain number of vertebrae. This is why in German it’s called Wirbelsaeule, meaning something like “bridge of vertebrae”. This bridge consists of 18 thoracic (chest) vertebrae and, typically, of six lumbar (loin) vertebrae. These vertebrae are strapped together by numerous little joints as well as strong ligaments and muscles, which make this part of the spine extremely stable but give it only a little flexibility.

In contrast, the seven cervical (neck) vertebrae are highly flexible and comparable to the human spine. Attached to the lumbar vertebrae is the sacrum, which is formed by the fusion of five sacral vertebrae and the coccygeal vertebrae (the horse’s tailbone), about 20 in number.
The sacrum is connected with the pelvis through its flat transverse processes and a strong ligament, creating the so-called sacroiliac joint. Through this joint, the thrust from the horse’s hindquarters is transmitted over the “bridge of vertebrae” to the horse’s mouth. 


This balance logically is lost as soon as a rider sits on the horse’s back. As a result of the unaccustomed burden, the young horse who feels the rider for the first time, contracts his back muscles and tenses up. The long back muscle is not designed to take vertical pressure; it tires soon and then begins to hurt. After a while, the horse can’t keep up the tension in his back – the result is that his back sags.

When this happens, the horse carries the rider’s weight more or less only with his skeleton, without muscular support. Then, riders often say, “my horse drops his back,” or “my horse hollows his back. A horse with a tense or sagged back is impeded in his ability to move. He “falls apart” – is disconnected, or moves insecurely or with tension, and his hind legs are not able to move freely and unconstrained. Unfortunately, not everybody is able to recognize a truly swinging back."

- Dr. Gerd Heuschmann

Painovoimalaki on jotenkin aika helppo sisäistää, mutta ennen kuin tapasin Jean Luc Cornillen  vuonna 2012 en ollut ajatellut asiaa siltä kantilta, että hevonen saattaa suojella selkäänsä nikamien rotaatiolla.

Kuva lainattu Eläinlääkäri Laura Laaksolta. 

"Selän stabiliteetti, eli voima vastustaa liikettä, on paras ylä-alasuuntaan mutta huono sivusuuntaan. Jos selkälihakset eivät ole riittävästi selkärangan tukena sen taipuessa, hevonen saattaa suojella selkäänsä rotaatiolla. Rotaatio lisää selän jämäkkyyttä sen taipuessa." 

Kuuntelin Cornillen ajatuksia selkärangan rotaatiosta, mutta vasta Thorin vinouden kautta sekä Johannan ja Mian avulla olen osannut paikallistaa ja havainnollistaa mistä on kyse kun puhutaan selkärangan rotaatiosta.

Selkärangan nikamat voivat joko kääntyä vasemmalle tai oikealle. Eli selkäranka rotatoi
jompaankumpaan suuntaan, jolloin hevonen on vino.

Kuvissa näkyvät selkärangan nikamat, jotka voivat olla rotaatiossa joko oikealle tai vasemmalle riippuen siitä mihin suuntaan hevonen on vino. "Hevosen selkärangassa on kaulaosa, rintaranka, lanneranka, ristiselkä ja häntä. Lantio liittyy ristiselkäliitoksen kautta kokonaisuuteen. Hevosen selkänikamat liikkuvat kolmessa eri suunnassa: ylä-alasuunnassa, sivuttain taipumalla sekä kiertymällä akselinsa ympäri. Ylä-alasuunnan liike aiheuttaa selän ojennuksen (ekstensio, ”selkä alas”) ja selän koukistamisen (fleksio ”selkä ylös)). Sivusuunnassa liikkuminen tarkoittaa samaa kuin taipuminen vasemmalle tai oikeaan. Kiertyminen akselin ympäri on nimeltään rotaatio. Rotaatio auttaa selkärankaa ottamaan tukevasti vastaan jalkojen aiheuttaman työntövoiman. Selkärangan eri osilla on eri liikkeen vaiheessa erilainen toimintamalli. Kun hevosen selkä on kipeä, se yleensä vähentää selän ylä-alaliikettä ja lisää selän sivuttaisliikettä rinta-, ja lannerangasta ja rotaatiota jompaankumpaan suuntaan. Selän ylä-ala-joustavuuden väheneminen siis johtaa sivuttaisliikkeen lisääntymiseen ja nikama-asennon muuttumiseen. Hevonen kulkee vinossa. Vaikka etujalat ja takajalat olisivat samalla uralla, nikamat voiva silti olla rotaation vuoksi vinossa, ja siten ranka ei ole suora."

Olen itse ajatellut sen niin, että kun hevonen ei ole suora en lähde ratsastamaan hevosta kovaa eteenpäin tai asettamaan tai taivuttamaan. Vasta kun hevonen tuntuu siltä, että selkärangan nikamat ovat ikäänkuin suoraan ylöspäin voin tehdä taivutuksia ja ratsastaa eteenpäin. Ennen sitä teen vain selkärankaa suoristavia liikkeitä ja yritän saada rangan mahdollisimman suoraksi. Olen myös alkanut miettimään ystäväni kanssa keskusteltuamme hevosen rankaa energisenä kenttänä, joka kohtaa oman energiakentän. Mitä jäykempänä ratsastamme ja jos olemme itse henkisesti ja fyysisesti jumissa, johtaa se suoraan siihen, että myös hevosen ranka jäykistyy. Olen myös huomannut, että satula tukkii meidän yhteistä liikettä ja olen saanut paljon apua karvasatulalla ja ilman satulaa ratsastamisesta suoruuden havinnollistamiseen ja selkärangan rotaation korjaamiseen.

Rangan rotaatio vaikuttaa moneen asiaan ja eläinlääkäri Laura Laakson mukaan selkäongelmat voivat usein olla syy sille, että hevonen tahdittaa kaarteissa, käyttää itseään epäsymmetrisesti ja muuttaa jalkojen liikerataa. Pitempään jatkuessa tämä voi johtaa ontumaan, joka taas johtaa siihen, että selkä kipeytyy entisestään.

Mia Kainulainen, Rampe ja Coco ja upea Equestrian Stockholmin Burgundy koulusatulahuopa.

Mia Kainulainen ratsastaa videossa fwb ruuna Laramia ja kuten videoista näkyy parin vuoden sisällä ero hevosessa on todella suuri. Mia sanoo itse, että Jean Luc Cornillen menetelmä on ollut 'lifechanger' ja sen sijaan, että hän aina aikaisemmin vain korjasi kaiken ohjilla ja pohkeilla hän korjaa nykyään asiat miettimäällä hevosen selkää ja selän rakennetta. Kainulainen saa tällä tavalla aivan eri tunteen hevosesta ja hevosen suoruudesta ja totesi näin:

"Jag rider nuförtiden med tanken att bromsa istället för att pusha hästen och då börjar bakbenen komma under."

Jos sinua kiinnostaa hevosen liikemekaniikka ja haluat päästä oppimaan ja keskustelemaan aiheesta hevosen hyvinvointi alan ammattilaisten kanssa, suosittelen osallistumaan Horse in Motion -tapahtumaan Ratsastuskeskus Ainossa 10.-12.3. Paikalla on Jean Luc Cornillen lisäksi muun muassa eläinlääkäri René van Weere, joka on tutkinut hevosen liikuntaelimistöä jo vuosia sekä meidän kaikkien ihailema fysioterapeutti, tohtori Heli Hyytiäinen.

Horse in Motion -tapahtumasta saat lisätietoa täältä ja tästä löydät tapahtuman FB-sivulle sekä blogiin. Suosittelen hankkimaan liput pian sillä perjantaipäivä on melkein loppuunmyyty. Olen itse paikan päällä ainakin osan ajasta, joten tule ihmeessä moikkaamaan.

Lisää hevosen selkää käsitteleviä artikkeleita blogissani löydät täältä!

Suomenkieliset lainaukset ovat Eläinlääkäri Laura Laakson kirjoituksesta Hevosen etujalan liikkeeseen saa enemmän voimaa, ... noh, ponnistamalla etujaloilla.

Working Equitation

Olen tutustunut klassiseen ratsastukseen Mari Faria di Carvalhon kanssa ja pääsin ilokseni mukaan hevosenhakureissuun Portugaliin pari vuotta sitten. Olen aina pitänyt kevyestä ratsastustyylistä ja olen kokenut, että Mari on pystynyt auttamaan minua todella paljon sen hakemisessa.

Kun kuulin, että Miguel da Fonseca oli tulossa Suomeen valmentamaan Working Equitationia innostuin ideasta heti. Sain myös Thorin tarhakaverin Romeon houkuteltua mukaan ja sovimme yhteisestä valmennuksesta portugaliguru Tiina Tanskan avulla.

Halusin tutustua Working Equitationiin ensisijaisesti sen takia, että haluan kokeilla aina uusia kivoja juttuja ja olin melko varma, että laji on Thorille mieluinen. Thorilla on lyhyt ja laadukas laukka, jonka saa helposti lyhennettyä ja Thorin on helppo kääntyä nopeasti (kuten tuli myös edellisellä estetunnilla huomattua hiekkaa syödessä). 

Working Equitation on syntynyt karjanjahtaustarpeesta ja on sitten viety muualle pikkuhiljaa. Sen enempää historiaa tai muuta en selvittänyt, mutta onneksi Katja Ståhl on kirjoittanut Working Equitationista kattavamman kuvaksen. 



Aloitimme veryttelemällä hevoset. Veryttelystä lähdimme suoraan suorittamaan tehtäviä.

1. Kahdeksikon ratsastaminen
Ehdoton lempitehtäväni oli ensimmäinen tehtävä, jossa ratsastettiin kahdeksikkoa puomin ympäri. Ajatus oli tehdä samankokoiset ympyrät laukassa molempien puomien ympäri, suoristaa hevonen keskellä ja vaihtaa käynnin tai laukanvaihdon kautta suuntaa. Harjoitella voi tietenkin myös ihan vain käynnissä tai ravissa, mutta tärkeintä on, että hevonen kääntyy ulkoapujen avulla ja suoristuu kunnolla puomien välissä ennen kuin suuntaa vaihdetaan. Tässä tehtävässä on todella tärkeätä, että hevonen on herkkä ja pystyy hyvin kantamaan itseään laukassa.



Tämä tehtävä oli todella hauska ja pidin siitä erityisen paljon koska Thorin on helppo kääntää nopeasti eikä pienemmät ympyrät tuota meille suurempia ongelmia.

2. Portin (liinan) avaus

Porttia (liinaa) piti lähestyä suoralla hevosella käynnissä tai ravissa, pysähtyä sen eteen ja sitten sujakasti avata portti toiselta puolelta, kulkea sen läpi ja peruuttaa hevonen niin, että portin sai jälleen suljettua. Hevosen piti sodottaa, kun ratsastaja sulki portin ja seisoa hetki paikoillaan rauhallisena ilman kiirettä mihinkään. Kaikissa harjoituksissa painotettiin muutenkin paljon kiireettömyyttä ja sitä, että ei missään vaiheessa kiirehditä tai hosuta.



Tässä harjoituksessa portin avaaminen sujui hyvin, mutta peruuttaminen ja paikallaan seisominen oli hieman haastavampaa. Parin harjoittelukerran jälkeen se sujui kuitenkin hyvin ja Thor oli jo ihan kotonaan portinavaajan jatkeena.

3. Pujottelu tötsien ympäri

Tässä tehtävässä ravasimme tötsien ympäri. Tehtävä oli todella helppo ja oli tehtävistä sellainen, jota voi hyvin harjoitella kotona, mutta josta en saanut mitään uutta elämystä tai oppimistunnetta omaan ratsastukseen.







4. Ravi-laukka-ravi -siirtymiset kiemurauralla



Ravi-laukka-ravi siirtymiset nopeaan tahtiin kiemurauralla olivat jälleen hauska tehtävä. Siinä nopeat kiemurat eivät tuottaneet ongelmia, mutta siirtymisissä oli välillä hieman haasteita. Kun Thor ei tahtonut kuunnella sain jatkaa ravia hieman pidempään ja nostaa laukan vasta, kun Thor kuunteli ja oli rauhoittunut hyvään ravin tahtiin. Jälleen painottaen kunnollisia siirtymisiä ilman turhaa
hosumista.

5. Bambutikun kuljettaminen

Huomasin heti bambutikun saavuttuamme maneesiin ja totesin nauraen, että tuosta tehtävästä ei sitten tule mitään. Thor pelkää raippoja kuollakseen ja jo pelkkä raippa kädessä saa Thorin hengittämään pinnallisemmin.





Nå, kas kummaa. Thorilla nyt oli ylipäänsä maailman rennoin ja herrasmiesmäisin päivä, mutta kun tuo iso tikku tuli viereemme ja Thor ei hetkauttanut luomeakaan ihmettelin kyllä hieman. Ei kun tikku käteen ja menoksi. Ajatuksena oli hakea tikku yhdestä kohtaa, ottaa tikulla rengas toisesta paikasta ja kuljettaa rengas piste a:sta piste ö:hön. Ainoa hieman stressaava elementti hevoselle saattaa olla, kun rengas tulee tikun päälle ja siitä kuuluu sellainen liukuva ääni. Muuten tehtävä oli aivan ihana ja oli melkein sellainen olo, että nyt ollaan siellä karjan keskellä hengailemassa tikkujen kanssa preerialla.

6. Ratsastaminen puomien väliin ja pysähdys

Yksi tehtävistä oli ratsastaa hevonen jälleen suorana puomien väliin ravissa, siirtää hevonen käyntiin ensimmäisten puomien kohdalla ja pysäyttää seuraavien puomien kohdalla. Pysähdyksestä ei jatketa eteenpäin vaan hevonen perutetaan suorana pois puomien välistä. 

Tehtävän voi myös tehdä laukassa, niin että hevonen tuodaan laukassa sisälle ja pysäytetään jälkimmäisten puomien kohdalle ja sen jälkeen peruutetaan ulos. 

Tehtävä sujui muuten melko sutjakkaasti, mutta siirtymisissä on vielä niin paljon paranneltavaa ja niin myös peruutuksissa. Thor peruutti koko ajan takaosaa oikealle ja Miguel ja Tiina pyysivät minua katsomaan oikean olkapään yli, jotta sain sen avulla korjattua takaosaa hieman vasemmalle. 

7. Puomin yli ravaaminen sivusuunnassa

Tämä oli ainoa tehtävä joka ei onnistunut meiltä kuten kuvasta ehkä huomaa. Thor ei vaan mitenkään voinut ymmärtää, että puomien piti jäädä jalkojen väliin kun puomeja normaalisti aina ylitetään. Sen sijaan, että aloimme pakottaa hevosta tehtävästä läpi Miguel painotti jälleen rauhallisuutta ja pyysi minua vain väistämään Thoria puomin edessä ja väistämään pari viimeistä askelta niin, että puomi jää Thorin jalkojen väliin. 

8. Laukasta pysähdys pöydän viereen ja kannun nostaminen ilmaan

Tätä tehtävää ei ehditty edes suorittamaan, kun Thor yhtäkkiä hyppäsi metrin ilmaan. Thor ei selvästi ollut huomannut pelottavaa kannua, joten kesti noin sekunnin,  että Thor ymmärsi kannun vaarattomuuden ja pääsimme jälleen ratsastamaan ensin alun kahdeksikkoa, suoristus, pöydän ja kannun viereen pysähdys ja kannun nostaminen ilmaan voitonmerkkinä. 

Ok, nää kaikki muut jutut, mut tää kannu.....

Nå niin, se on ihan cool. Ei hätää.....

Tehtävä ei todellakaan sujunut hirveän hyvin, mutta siinä vaiheessa olin jo niin ylpeä Thorin käytöksestä ja muutenkin miten hienosti herra oli tunnin aikana suorittanut tehtävät, että homma meni vaan hymyn ja naurun puolelle. Ratsastimme kannun luokse, nostimme sen Tiinan avulla ilmaan ja kiitimme kovasti hauskasta kokemuksesta.

Working Equitationia suosittelen kaikille kokeiltavaksi. Todella hauska laji, joka sekä suoristaa ja notkistaa hevosta. Harjoitukset tekevät myös ratsastajasta herkemmän ja opettavat selkeiden apujen löytämisessä. Aina välillä Miguel sanoi, että lyhennät vaan näin ja teet vaan näin ja en voinut muuta kuin todeta, että vaikka Miguelin mielestä homma on juuri noin helppoa ei se todellakaan ole sitä meille muille. Ai että, jos saisi tämän elämän aikana edes nanosekunnin siitä tunteesta löydettyä mitä Miguel luultavimmin omassa vartalossaan ratsastaessaan tuntee.:)

Mä vaan niin RAKASTAN tätä hevosta. Olen niin kiitollinen!

Ihana Miguel da Fonseca ja Tiina Tanska.

Tässä vielä mielenkiintoisia artikkeleita luettavaksi:
Emphasizing activity and collection
The Basics of Dressage by Christian Thiess
Create a Brave Horse
What do you mean by soft feel?
Functional Anatomy of the Horse - The Back, Dr. Gerd Heuschmann
Read Before Riding: Horses Have Consciousness, National Geographic

Ratsasta runkoa

Thor on sitä mieltä, että nyt riittää nää kuvastelut. Et ihan kiva et sul on
joku blogi, mutta mua ei kyl vois vähempää kiinnostaa. 

Johanna kävi taas pitkästä aikaa pitämässä meille tuntia ja välillä tuntuu, että Johanna on jo tunnistanut meidän kehittämiskohteet matkalla tallille ja tietää heti mitä lähdemme yhdessä työstämään.

Johanna aloitti sanomalla, että tänään keskitymme täysin Thorin rungon ratsastamiseen. Kädet pidetään paikoillaan ikäänkuin apuohjat, kädet eivät missään vaiheessa vedä taaksepäin ja kaikki korjaaminen tapahtuu rungon kautta istunnan ja jalkojen avulla.

Thor piti pitää täysin suorana enkä taivuttanut tai asettanut Thoria kumpaankaan suuntaan. Tärkeätä oli tuntea Thorin takajalat omien istuinluiden alla ja miettiä jalat ikäänkuin takaosan alle eikä niin, että ne jäävät laahamaan hevosen perässä. Tahti piti pitää tarmokkaana ja aina jos Thor painoi hieman kädelle korjasin tilanteen pohkeiden avulla enkä käsien avulla. Thor sai olla ihan missä vaan kaulan ja niskan kanssa kunhan sain oikean tunteen rungosta ja tunsin koko ajan, että takajalat polkevat ja tekevät töitä.

Teimme paljon siirtymisiä ja koko ajan piti miettiä siirtymiset istunnalla eikä ottaa kädellä ollenkaan. Jossain vaiheessa Thor kulki pää melko korkealla, mutta en välittänyt yhtään vaan halusin nimenomaan saada Thorin mahdollisimman suoraksi ja tasaiseksi, niin että Thor hakeutuu rehellisesti avuille.

Laukassa Thor on selvästi vinompi oikealle ja Johanna korjasi sitä ratsastamalla Thoria eteenpäin ja hakemaan hieman pomppivampaa  ja isompaa laukkaa. Sain miettiä rantapallolla istumista ja pomppimista ylös alas koko ajan keskittyen siihen, että oma ylävartalo pysyy suorassa. Koska lähden helposti etukenoon Johanna jaksoi muistuttaa siitä koko tunnin ajan ja lopputunnista Thor oli niin upean tuntuinen, että olisin voinut jatkaa ratsastamista koko illan. Tunnin loputtua tirautin pari kyyneltä, sen verran hyvin Thor kulki ja Johanna saa meistä aina parhaat piirteet esille. Olen niin kiitollinen, että pääsen oppimaan Johannalta näin paljon.

Jossain vaiheessa tuntia tänään päästimme Thorin hieman pidemmälle kaulalle. Sain päästää Thorin vain niin pitkälle kaulalle, että pysyin vielä itse pystyssä ja Thor jaksoi rehellisesti kantaa itseään. Johanna totesi, että mitä pidemmät ohjat annan hevoselle, sen enemmän hevonen tarvitsee moottoria ja lihaksia takaa. 

Juttelimme myös siitä, että hevosella on eri vahvuiset takajalat ja diagonaalijalat, esim. vasen takajalka ponnistaa vasemmalta oikealle etujalalle. Ratsastamalla takajalkoja ja tekemällä siirtymisiä vahvistamme takajalkoja. Siirtymisissä hevonen ponnistaa takaa ja ponnistuksilla (vähän kuin ihmisen jalkakyykyt punttiksella) pyrimme hakemaan voimaa takajalkoihin ja identtistä ponnistusvoimaa molempiin takajalkoihin. Kun hevonen taas siirtyy esimerkiksi ravista käyntiin, liike kulkee vasemmalta oikealle selän läpi ja hevonen joutuu venyttämään selkää siirtymisissä, joka taas vahvistaa selän lihaksistoa. Eli jälleen hyvä muistutus siitä miksi siirtymisiä kannattaa tehdä niin monta ja niin usein kuin vaan jaksaa.

Johanna on opettanut meille niin paljon ja koko ajan opimme lisää. Jotkut asiat tuntuvat jo jokseenkin iskostuneen meihin. Toivotaan, että jossain vaiheessa voin myös lisätä tuon ylävartalon suoruuden tähän listaan.

1. Lyhyet ohjat
2. Hevosen suoruus. Etenkin lapojen merkitys hevosen suoristamisessa.