Sain viime viikolla kokeiluun uuden kypärän Back on Track:ilta. Kypärä on aivan ihana ja käytin sitä ensimmäistä kertaa viikonlopun Working Equitation kurssilla. Ruskea kypärä sopii erinomaisesti Equestrian Stockholmin Burgundy -värimaailman kanssa ja on super nätti. Ensisijaisesti se on kuitenkin todella mukava ja tuntuu turvalliselta ja kiinteältä.
Mips Microfiber Back on Track -kypärässä on MIPS -järjestelmä, josta kerrotaan näin Hööksin sivulla:
"Ratsastuskypärä MIPS-järjestelmällä, joka imitoi ihmisen pään omaa turvajärjestelmää. Kun päähän kohdistuu vino isku, aivot voivat liikkua aivo-selkäydinnesteessä, joka vaimentaa aivoihin kohdistuvia voimia. Kypärä perustuu MIPSiin, integroituun pienikitkaiseen kerrokseen, joka voi tietyissä tapauksissa absorboida osan energiasta, joka voisi muuten aiheuttaa aivovaurion. Ratsastuskypärä on suunniteltu ja hyväksytty kaikkeen ratsastukseen."
Ikäänkuin testatakseni kypärän toimivuutta tehtiin sitten oikea kunnon ilmalento tänään Antin estetunnilla. Thor oli todella hyvän tuntuinen ja uskalsin ratsastaa kunnolla eteen nauttien täysin siemauksin. Matkalla suoralla linjalla esteiden yli kohti ovea Thor päätti hypätä viimeisen okserin jälkeen suoraan maahan tullessaan kaksi metriä oikealle enkä ehtinyt kuin hieman katsoa mihin laskeudun. Kunnollinen tälli tuli ja niska jämähti kunnolla taaksepäin. Onneksi oli kuitenkin kypärä suojaamassa ja oli taas hyvä muistutus siitä miksi kypärän käyttäminen on niin ensisijaisen tärkeää. Ei se haittaa vaikka hieman kroppaa särkee, niin kauan kun pää pysyy ehjänä.
Yksi toinen asia jota olen usein miettinyt on miten tärkeätä on oppia tippumaan hevosen selästä. En usko, että ikinä pystyy tippumaan täysin oikein, mutta mitä enemmän tippuu sitä enemmän siihen tottuu ja oppii. Oppii hieman katsomaan mihin lentää ja arvioimaan tippumispaikan.
Välillä mietin miten ratsastajat, jotka aloittavat ratsastuksen nykyään oppivat tippumaan. Kun aloitimme Tiinan kanssa ratsastuksen tipuimme usein ja hartaasti ja nauroimme enimmäkseen kaiken maailman kommelluksille. Nykyään tuntuu, että varotaan loukkaantumisia kaikin tavoin vaikka selästä irtaantuminen vaan on osa hevosten kanssa tekemistä ja toimimista. Kun oppii nuorena tippumaan ei se tunnu yhtä pahalta vanhempanakaan. Se, että tippuminen sattuu paljon enemmän nyt ja olen varmaan jäykkä monta viikkoa tämän jälkeen tuntuu hieman turhalta, mutta en halua hypätä ja koko ajan pelätä. Haluan nauttia siitä ja niin kauan kun antaa mennä ja on melko reaktiivinen hevonen välillä sitä vaan tulee kotiin peppu täynnä hiekkaa.
Ja aina kun näitä tapahtuu olen todella kiitollinen siitä, että onneksi ei käynyt pahemmin.
Postaus on tehty yhteistyössä Back on Track:in kanssa.
I hear you, sis!
ReplyDeleteKiitos Kia - taas kerran hyvä postaus tärkeästä aiheesta. Ihan samaa mieltä: kypärä on syystä ratsastajan tärkein varuste. Allekirjoitan myös tuon, että kun on nuorempana tippunut useammankin kerran, ei putoaminen näin varttuneempanakaan hirvitä.
Ja vaikka olisi miten tuttu hevonen, ja itse hereillä satulassa, niin joskus yllätyksiä tulee. Oma putoaminen marraskuussa tapahtui niin nopeasti että vaikka osin toimin vaistomaisesti, niin en ehtinyt tehdä muuta kuin yrittää vaimentaa maahan osumisen vauhtia ja voimaa. Suojelusenkeli oli minullakin matkassa eikä pahemmin käynyt. Viimeinen ajatus ennen maahan osumista oli toive siitä että hevonen juoksisi talliin... Hiekassa ja vesilätäkössä ensimmäinen ajatus oli että onneksi en lyönyt kypärän suojaamaa päätäni. Toinen oli hämmästys siitä että hevonen jäi viereeni seisomaan vaikka oli sekunteja aiemmin nähnyt sen pelottavan mörön puskissa... ;-)
Turvallisia ratsastuksia!
Maarit L. :-)
Hei Maarit, ihana kuulla, että suojelusenkeli oli myös teidän matkassa. Mietin jälkeenpäin, että Thor on kyllä hevonen jolta olen lentänyt monta kertaa ja jonka kanssa muutenkin olen loukkaantunut enemmän kuin aikaisemmin. Sinänsä taas olen oppinut niin paljon ja oli ihana huomata Working Equitation -kurssilla miten luottavainen Thor oli minua kohtaan. Nyt tiputtuani Thor tuli myös seisomaan ihan ihmettyneenä viereeni. Eli vaikka sieltä välillä alas tulee, niin oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tällä kertaa olin todella rentoutunut ja luottavainen, eikä Thorin kanssa ikinä kannata ihan vain antaa mennä. Etenkin jos on hieman sellainen päivä, että mörköjä näkyy oven kohdalla. Sen verran nopea on tuo hevoseni, että jos ei hieman ole varuillaan ei todellakaan voi yhtään mitään kun hän päättää jonnekin loikata.:)
DeleteTurvallisia ratsastuksia myös sinne ja ihanaa viikonloppua!
Kia
Kypärä on todella tärkeä, vaikkei sekään aina pelasta. Ja tilanteet, ne voi olla mitä tahansa.
ReplyDeleteOlen kerran lyönyt pääni tallin oven yläkarmiin niin pahasti, että jaloista lähti tunto, kun mentiin vauhdilla sisälle erään kookkaamman suokin kanssa (minä selässä) ja toisaalta olen pudonnut käytännössä paikallaan olleelta hevoselta, lyöden pääni, koska taju lähti. Taju lähti, kun vieressä seissyt hevonen potkaisi jalkani poikki ja siitä seurasi kaiketi jonkinlainen shokki.
Kaikki tämä kuulostaa näin kerrottuna varsin päättömältä menolta, mutta tilanteet ovat olleet rauhallisia ja sitä kautta varsin petollisia. Eli kypärä päähän, vaikka kävisit vain istumassa paikallaan olevan hevosen kyydissä ;)
Aivan uskomattomia tarinoita. Sun pitäisi kirjoittaa näistä kirja.:) Miten hevonen potkaisi sun jalan poikki? Tapahtuiko karsinassa? Ja toi ovesta sisäänratsastaminen on myös niin vaarallista. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Tuon takia lukitsemme kaikki ovet kesäisin koska oven karmit ovat niin matalalla ja etenkin suokit kun päättävät lähteä kotiin ja talliin sisään, niin siitä ei hyvää seuraa.
DeleteToi taas on täysin totta. Aina ei tarvitse olla kovaa vauhtia ja draamaa. Tiina on tippunut myös monta kertaa, mutta kerran hän tuli ihan hiljaa alas Masin selästä ja nilkka meni rikki. Ei edes kovasta vauhdista, mutta sattui vaan osumaan väärään paikkaan. Tämän takia ei myöskään voi liikaa varoa. Aina välillä vaan tapahtuu ja sattuu ja aina saa olla yhtä kiitollinen kun / jos ei vaan käy pahemmin.
Ihanaa vloppua!
Näinhän se on. Kun jalkani napsahti poikki (avomurtuma kaiken lisäksi), olimme ratsailla. Vieressä seisonut hevonen potkaisi yhtäkkiä omaani, jalkani jäi väliin. Oli jännä, miten tilanteen näki hidastettuna kun se tapahtui, muttei ehtinyt tehdä mitään. Sitten pimeni.
DeleteAurinkoista kevättä ja turvallisia ratsastuksia!
Hu hu, vitsi miten inhottava tilanne. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin, jos vielä kaiken lisäksi pyörryit. Tuossa on kyllä ollut tuuria mukana koska omankin jalan viereen on pari kertaa toinen hevonen monottanut. Kaikkea sitä kyllä voi noiden hevosten kanssa sattua. Sen takia sanon kaikille jotka sanovat pelkäävänsä hevosia, että ei niitä tarvitse pelätä, mutta kunnioittaa kylläkin.
Delete