Totilaksen tarina

Bee and the horse -blogissa kerrataan Totilaksen uskomaton tarina tähän päivään asti. Totilas. How a Magnificent Stallion Became a Poor Creature. Mielenkiintoista luettavaa ja ajatuksia herättävä kirjoitus.

"Totilas hollows his back instead of arching it, the movements of his forelegs are unnaturally exalted, whereas the hintquarters are almost left behind. Totilas develops his ‘speciality’, the showy front legs with their horizontal movements that remind us more of a Tennessee walker than a Dutch warmblood."

12 000 omenapuuta

12 000 omenapuuta on tarkoitus istuttaa omenatilalle Paraisiin. Tai kyse ei oikeastaan ole omenatilasta, vaan suuresta sukutilasta, josta on nyt tehty omenatila. Jos ei halua ryhtyä maanviljelijäksi, voihan sitä aina perustaa Suomen suurimman luomuomenatarhan.

Vietimme tiluksilla torstai ja perjantai päivät täyden työn touhussa palkkana ystävyyttä, ruokaa, juotavaa ja yösija. Olin jotenkin kuvitellut, että seisomme lapiot kädessä päivät pitkät, mutta saimmekin ajan kulumaan puita hakiessa, nostellessa ja sitoessa kiinni kuminauhoilla.

Pidän kovasti aina kun opin jotain uutta ja oli todella kiehtovaa nähdä mikä järjetön työ on saada omenapuut ylipäänsä maahan ja kukkimaan. Jokaisen suuremman omenatiluksen ympärillä on aitaa aidan perään, jotta jyrsijät eivät pääse puihin käsiksi. Jokainen puu tarvitsee myös vettä joka päivä, joten kaikki vesisysteemit on mietitty tarkkaan ja vesiletkut on vedetty jokaisen puuston rivistöön.

Puut maahantuodaan ja pidetään kylmässä, jotta ne ovat ikäänkuin talviunessa. Pitää olla sekä tyttö - että poikapuita ja jopa mehiläisiä, jotka tuodaan parillisissa "kenkälaatikon kokoisissa" bokseissa ja asetetaan puiden keskelle. Siis luitte oikein. Ihka oikeita belgialaisia mehiläisiä, koska suomalaiset mehiläiset ovat kuulemma niin laiskoja.



Noin muuten, niin on juhlittu koulujen päättäjäisiä ja rakas serkkuni sai valkoisen lakin päähänsä. Flunssa on myös tarttunut meihin eikä allergia tunnu helpottavan. Oli kuitenkin upeata seurata oman lapsen ensimmäisen kouluvuoden päättymistä. Olen niin ylpeä Ellasta.

Erityisen iloinen olin, kun huomasin tallilla mitä Ella kirjoitti pähkinäpurkkiin jonka toimme mukanamme. 

Keskiviikkona olin Johannan tunnilla ja Heidi ratsasti Thorilla torstaina. Perjantaina Rannvi kraniosakraleerasi Thorin, joten tänään Thor sai olla vapaalla. Huomenna maastoillaan ja ensi viikolla on sitten vuorossa parina päivänä Johannan valmennukset ja sen jälkeen suunnataan kohti Brobyn tallia ja Marin kurssia. Todella hauska nähdä mitä mieltä Mari on Ecan ja Thorin edistyksestä.

Pitkän talli-illan jälkeen oli hauska viettää toissa perjantaina aikaa sukulaisten kanssa. 

Näitä kuvia on kiva saada omalta Äidiltä ja Ellalta, kun istun hevosen selässä. 

Kolea päivä päätyi kauniiseen auringonvalotäyteiseen iltaan. 

Voita liput Hippolan esteklinikkaan!

Nyt olisi mahdollisuus voittaa kahden hengen lippupaketti Peikin talilla sunnuntaina järjestettävään Hippolan esteklinikaan. Klinikka alkaa kello 11 ja kestää nelisen tuntia.

Säännöt ovat simppelit. Arvontaan osallistut kommentoimalla kommentiosioon:

• Oma nimi ja sähköpostiosoite
• Millainen on sinusta hyvä klinikka?
• Lisäksi tykkää Hippolan Facebook ja Instagram -sivuista (mikäli olet jo likettänyt, unohda tämä kohta).

Arvonta käynnistyy heti ja päättyy tänään keskiviikkona 28.5. iltaan mennessä.

Lisäinfoa klinikasta löydät tapahtuman Facebook -sivulta.

Ja miksi klinikalle kannattaa tulla? En voisi sitä Ruuhkavuosiratsastajaa paremmin sanoa.

Hurja tapaaminen

Kuten ehkä olette blogistani huomanneet on minulle hevosenomistajana tärkeätä, että hevosillani on kaveri. Olen aina pitänyt hevosia muiden seurassa enkä ole koskaan joustanut siitä vaikka välillä on ollut hieman hurjan näköistä touhua.

Thor on useimmiten tullut hyvin toimeen muiden kanssa, mitä nyt Butrik-ponin potkua lukuunottamatta. Parin vuoden ajan Thorilla on ollut melkein 30-vuotias Obelix-herra tarhakaverina ja lauma nuoria naisia viereisellä laitumella kesäisin. Tai karanneita naisia samalla laitumella kesäisin:)

Koska Thor täyttää vasta kahdeksan olen toivonut myös nuorempaa seuraa pojille ja viime kesänä tallille saapunut urhea ja hauska Aaron-poni tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta.

Yritin kyllä hihkua, että en usko, että on hyvä idea laittaa Aaronia Thorin ja Obelixin kanssa laitumelle, kun tammat ovat ulkona, mutta yleensähän hevosilla on tapana setviä asiat itsekseen.

Ja niin ne tekivät. Setvivät tosiaan tilannetta ja Thor hyökkäsi Aaronin kimppuun niin pahan näköisesti ja niin monta kertaa, että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin erottaa hevoset toisistaan. Aaron, kipakkana nuorena miehenä jatkoi vain tammojen jahtaamista eikä piitannut Thorin varoitteluista ja tilanne yltyi todella pahaksi. Thor oli pari päivää sen jälkeen ihan juntturassa koska oli niin jumissa koko kropasta kaiken uhittelun ja hyökkäämisen seurauksena. Onneksi Aaron oli nopea ja väisti pahimmat iskut.

Viime vuodesta viisastuneena päätimme siis kokeilla suomenhevosherra Topia yhteen poikien kanssa ennen kuin tammat päästetään viereisille laitumille. Koska Thor käyttäytyi viime vuonna niin hurjasti oli Topin omistaja hieman huolestunut ja oli myös saanut kuulla varoituksen sanoja.

Mietin kyllä itse onko hevosestani kehkeytynyt hirmu, mutta luotin siihen että pojat tulevat toimeen koska olin nähnyt Thorin aikaisemmin käyttäytyvän hyvin.

Ja kyllä tapaaminen oli hurja. Oikein videosta näkee miten hevoset villiintyivät ensitapaamisella:)

Muistan ikuisesti lämmöllä, kun Masi joutui olemaan yksin hetken Gunssanilla koska emme olleet varmoja kolmen hevosen kombosta. Jotkut hevoset pärjäävät paremmin yksikseen, mutta Masi lakkasi olemasta. Seisoi vaan yhdessä kulmassa, ei syönyt ruohoa eikä tehnyt muuta kuin köhnötti. Totesimme Tiinan kanssa, että ihan hevosen oma vika, kun ei ymmärrä nauttia vihreästä, mutta jotenkin oli todella tylsä fiilis kaikilla. Kun hevonen ei viihdy seuraa se jotenkin mukaan kotiin ja ahdistaa kummasti. 

Parastahan on, että joskus hevoset ottavat ohjat omiin käsiin ja Gunssanin vanhempi hevonen Sharon karkasi omalta laitumelta Masin luokse. Gunssan palasi kotiin ja siinä hevoset seisoivat parhaimpina kaveruksina eikä Masin tarvinnut sen päivän jälkeen enää ikinä seisoa yksin laitumella. 

Ihana Eça ja ensimmäinen yhteinen maasto

Voi vitsi mikä hevonen. Aivan upeaa maastoseuraa ja hyviä maastoja silmän kantamattomiin. 

Tapasimme myös mukavia uusia tuttuja ja kävimme vielä kentällä treenaamassa. Keskityin pelkästään perusasioihin. Suoruuteen, tahtiin ja rentouteen.

Istu moottorin, älä ratin päällä

Olemme sopineet Päivin ja Johannan kanssa tehotreeneistä touko- ja kesäkuulle. Johanna tulee pari kertaa viikossa valmentamaan meitä ja pääsemme nauttimaan ratsastuksesta Johannan valvovan silmän alla enemmän kuin vain kerran viikossa.

Mari on myös tulossa Suomeen kesäkuussa Stall Brobyhyn valmentamaan meitä Thorin ja Ecan kanssa, joten tämä alkukesä tarjoaa aivan mahtavat valmennustilaisuudet. Aiomme majoittua samassa paikassa Marin kanssa, joten ehdimme viettää hieman laatuaikaa yhdessä.

Thor ja Obelix ovat jo päässeet laitumelle ja nauttivat niin vihreästä. Pojat olivat todella tyytyväisen oloisia kun saavuimme Ellan kanssa tallille.

Tänään teimme jälleen paljon hyviä harjoituksia ja aloitimme käynnissä. Ensin tarkistimme, että hevoset kävelivät mahdollisimman suorina ja sen jälkeen taivutimme hevosia sisäänpäin ja yritimme saada maksimaalista venytystä hevosten ulkokylkiin. Kun hevoset taipuivat lähdimme taas hakemaan suoruuttaa. Asetimme hieman ulospäin ja piti olla tarkkana, että ulkokylki tuli mukaan liikkeeseen ja vasta sen jälkeen vaihdoimme asetusta sisäänpäin. Oikeassa kierroksessa Thor tuo helposti takaosaa hieman uran sisäpuolelle, joten siinä piti olla erityisen tarkka suoruuden kanssa. Harjoituksen oli taas tarkoitus auttaa meitä hahmottamaan eroja taivutuksien välillä ja miten hevosta voi hyvin taivuttaa niin, että ulkokylki venyy, mutta se on täysin eri asia kuin esimerkiksi asettaminen ja taivuttaminen suoralla hevosella.

Jatkoimme sitten asettelua ja taivuttelua ravissa ja teimme paljon siirtymisiä. Heti jos hevonen ei kuunnellut tai tuli raskaaksi tein siirtymisen ja jossain vaiheessa Thor keveni kivasti myös edestä. Johanna sanoi, että muista istua moottorin, älä ratin päällä (moottori tarkoittaen takaosaa ja ratti lapoja ja etuosaa) ja mielikuva auttoi jotenkin parantamaan omaa istuntaa ja löysin siihen enemmän syvyyttä. Johanna muistutti myös kuten monet muut kerrat, että "älä Kia mene hevosen luokse vaan anna hevosen tulla sun luokse" (lähden helposti nojaamaan hieman eteenpäin).

Oikeassa kierroksessa sain jälleen keskittyä siihen, että käännyn myös itse oikealle. Käynnissä ja ravissa Johanna pyysi jopa ylikääntämään navasta oikealle ja iiks, siinä se mun ongelma on. Olen melko kiinni oikealle ja se todellakin tuntuu. Heti kun saan oman vartalon oikealle raiteille myös Thorin on helpompi liikkua oikeinpäin. Sain myös miettiä volteilla sisäpuolen lantiota hieman taaksepäin ja lantiota ulkoa hieman eteenpäin.

Laukassa menin ilman jalustimia ja Thorin laukka oli taas aivan super hyvä. Saimme tehdä omassa tahdissa töitä laukassa ja tärkeätä oli tehdä paljon kiemuroita, ratsastaa avotaivutusta jne. Ratsastin Thorin kanssa paljon vastalaukkaa ja etenkin oikea laukka oli kevyt ja tasainen.

Haluaisin usein vain olla kuunteluoppilaana Johannan tunneilla, jotta saisin kirjoitettua ylös Johannan mahtavat lauseet. Tässä yksi niistä:

"Idea on, että hevosen jousto tulee niskasta ja takajaloista ja ratsastajalla kyynär- ja olkanivelistä ja vastaavasti lonkkanivelestä. Molemmilla on vahva core (vatsa), jossa balanssi ja stabiliteetti."

Tunnin jälkeen Ella hyppäsi Thorin selkään ja ravasi ensimmäistä kertaa. Ella totesi, että onpa iso askel, mutta oli todella innostunut. Jossain vaiheessa tuntia Ella kysyi, jos hän saisi antaa Thorille pusun. On niin hienoa seurata näitä kahta nuorukaista yhdessä. Uskon, että he rakentavat elinikäisen siteen toisiinsa. 

Huomenna on taas vuorossa Ecan ja Thorin liikutusta ja lauantaina maastoillaan ja kokeillaan Topia yhteen laitumelle Thorin ja Obelixin kanssa. Sunnuntaina on sitten taas vuorossa Johannan tunti. Aivan ihana viikonloppu siis luvassa.

Vad brinner du för?

Katastrofin ainekset ilmassa

Eilen oli kyllä oikein katastrofin ainekset ilmassa, kun päätin lähteä Thorin kanssa juoksulenkille ohjasajostyle. Thor on nyt ollut hyvinkin rento ja hyväkäytöksinen ja ohjasajo on ollut oikea nautinto. Ensimmäiset puoli vuotta ohjasajaessa kun tuntui, että kaikki aika ja ajatukset menivät pidättämiseen, niin nyt mennään täysin takana juoksevan tanttaran tahdissa ja viikottaisesta juoksulenkistä on tullut yhteinen hauska ajanviete, jossa molemmat saavat kuntoiltua tarpeeksi.

Tällä kertaa kävimme hiekkakuopalla kiipeämässä ja vedimme kunnon intervallitreenit ja tästä kaikesta innostuneena päätin myös juosta polkua pitkin suurimman osan metsäosuudesta. Koska olin varmaan jo niin omissa ajatuksissani, kuuntelin luonnon ääniä ja nautin auringonpaisteesta kasvoillani, huomasin yhtäkkiä makavani mukkelis makkelis maassa yksi ohja enää kädessä. Samalla kun katsoin ylös ja yritin pitää kiinni, Thor katsoi alas, totesi varmaan omassa mielessään, että nyt tapahtuu kamalia kun toi tyyppi tolleen läjähtää maahan ja lähti täyttää vauhtia kotiinpäin.

Koska olen jo melko veteraani karkailevien hevosten kanssa (lue Masi ja Klöntti) en stressannut sen koommin tilanteesta (Thor ei taas ole karkailevaa sorttia ja tämä oli täysin mun moka). Mitä nyt mietin, että toivottavasti Thor ei revi itseään verille Monty Robertsin riimu päässä tai kompastu kaiken maailman vermeisiin. En kuitenkaan ollut laskenut sen mukaan, että matkan varrella seisoo kaksi henkilöä hevosiaan syöttelemässä keskellä tietä ja toinen hevonen vetää omistajansa kumoon ja kun tulen täyttä vauhtia metsästä ulos näen mieshenkilön kömpimässä ojasta ylös. Huheijaa.... Sillon sydän löi kyllä kovaa koska pelkäsin Thorin juosseen miestä päin. Onneksemme mies kuitenkin selvisi säikähdyksellä ja Thor seisoi kahden tallikaverin kiinniottamana tallin pihalla hengästyneenä.

Ei muuta kuin uudelle lenkille, jotta Thor ei oppisi huonoille tavoille ja seuraavalla kerralla katson tarkemmin minne nuo omat jalat laitan. Olisihan se kiva, että Thorin ensimmäinen reaktio ei aina olisi juosta pois ihmisten luota ja jotain säälipisteitä olisin kyllä ansainnut. Sen verran huonosti on kyllä tuo ihmisen luotto Thoriin sisäänrakennettu, että paras on vain pitää jalat polulla ja pää kylmänä.

Ja tällä kertaa voin vain todeta, että it was me, not the horse.

Hengitinkö minäkin ensimmäistä kertaa?

Kuvassa joogaa ystäväni Emilia. Copyright Kia Herold.

Olin ajatellut kirjoittaa kuolaintutkimuksesta syvällisemmin tällä viikolla, mutta anonyymin lukijan kommentti mielen tutkimisesta herätti paljon ajatuksia ja tuli oikein pakottava tarve kirjoittaa aiheesta ja omista kokemuksista lisää. Henkisen puolen pohdintoja ei voi kiteyttää kommenttikenttään tai edes elämänpituiseen blogiin, mutta ajattelin nyt kirjoittaa miten itse päädyin pohtimaan näitä asioita omassa elämässäni.

"Anonymous said...

Hei!
Blogisi on tosi hyvä ja sain siitä vinkkejä oman hevosen kanssa toimimiseen :) Se on hyvin samanlainen kuin Thor. Itse kärsin kilpailujännityksestä ja normaalissa ratsastuksessa myös. Osaatko suositella jotain hyvää kirjaa josta voisi aloittaa omaan mieleen tutkimisen?:) Se on minulle uusi asia ja sen vaikutus ratsastukseen varsinkin mutta kun se vaikuttaa hevoseen :)Mukavaa kesänjatkoa!:)"

En usko, että tulee vain päivä jolloin havahdut siihen, että nå niin, nyt olen parempi ihminen tai nyt olen kehittynyt henkisesti vaan mielen tutkiminen ja omiin tunteisiin tutustuminen on elinikäinen (ehkä jopa monen elämän) prosessi. Mieleeni tulee kuitenkin hetkiä, jotka ovat viime vuosina avartaneet omaa itsetutkiskelua ja tuoneet ahaa-elämyksiä omaan arkeen.

Yksi asia on vaikeat asiat ja muutokset. Ainahan kirjoitetaan miten muutoksia ei tulisi pelätä ja miten vaikeat asiat vahvistavat. En ole siitä niinkään varma. Välillä tuntuu, että mitä suurempia muutoksia elämä eteen tuo, niin ehkä niihin tottuu, mutta se ei tarkoita, että muutoksen luoma pelko hälventyy. Se mitä muutokset kuitenkin tuovat eteen on useimmiten pysähtyminen ja oman elämän tarkisteleminen. Muutokset tuovat myös usein eteen uusia, mielenkiintoisia polkuja joita kohti ihminen voi jatkaa matkaansa.

Toinen asia on tunne. Jotta asioita ymmärtää pitää ne myös tuntea. Luin vuosia sitten The Tao of Equus: A Woman's Journey of Healing and Transformation through the Way of the Horse -kirjan. Kirjailija Linda Kohanov pohtii kirjassa ihmisen (etenkin naisten) ja hevosten läheistä sidettä ja ihmisen mielen vaikutusta hevoseen. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta en vielä tuolloin osannut tai ehkä ollut edes valmis ymmärtämään miten paljon oma sielunelämämme vaikuttaa hevosiin (enkä usko, että pystyn ikinä ymmärtämään kuinka paljon se vaikuttaa).

Vasta Thorin saavuttua elämääni olen saanut hevosen, joka peilaa ajatuksiani välillä liiankin hyvin ja olen konkreettisesti huomannut miten paljon oma mielentilani vaikuttaa hevoseeni. Kirjoista tai henkisestä valmennuksesta saa paljon irti, mutta asioita sisäistääkseen on myös tärkeätä tunnistaa ja tuntea nämä asiat muuta kuin kirjojen kansien sisällä.

Omassa elämässäni pari asiaa ovat vaikuttaneet vahvasti omaan kehitykseen ja kehittämiseen. Yksi tärkeä ja nykyään rakas harrastus on jooga. Jooga on saanut minut tuntemaan ja tunnistamaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja olen saanut tuntea pilkahduksen siitä milloin fyysinen harjoite muuttuu myös henkiseksi. Olen lähestynyt omaa henkisyyttä ja saanut sitä kautta siirrettyä hyvänolon ja tasapainon tunnetta myös muihin elämän osa-alueisiin. Pystyn paremmin kontrolloimaan omaa fysiikkaa, olen oppinut hengittämään oikein ja jännittäessä saan paremmin kuin aikaisemmin mieleni rauhoitettua.

Toinen asia on ratsastuksen kautta herännyt kiinnostus ihmisen ja hevosen fysiikkaa kohtaan. Olen etsinyt vastauksia ja käynyt kaikenmaailman hoidoissa, mutta vasta tavattuani jäsenkorjaaja Annikan tapahtui isompi oivallus. Ei siinä, että en olisi saanut kuulla, että monet ongelmani ovat henkisiä enkä ole tasapainossa jne., mutta usein ihmiset jotka ovat sanoneet näin minulle ovat vain todenneet nämä asiat. Olen ymmärtänyt enkä ole kyseenalaistanut näitä väitteitä,  mutta vasta kun Annika pystyi auttamaan minua oivaltamaan mistä on kyse pääsin mielestäni omassa elämässäni eteenpäin.

Olen jo kertonut Annikan tapaamisesta aikaisemmin blogissani, mutta haluan vielä lyhyesti kertoa miksi uskon juuri tuon päivän saaneen aikaan niin ison tunnemyrskyn sisälläni. Ensinnäkin Annika pyysi minua astumaan alas Thorin selästä ja kohtaamaan omat sekaiset ajatukseni ja harhailevan katseeni. Sen jälkeen hän pyysi minua vain istumaan satulassa ja ainoa mihin minun piti keskittyä oli oma hengitys ja oman mielen rauhoittaminen. Kun olin istunut "kyydissä" jo pidemmän aikaa Annika tokaisi yhtäkkiä, että "Kuulitko, Thor hengitti ensimmäistä kertaa tänään". Ja nuo sanat sekä Annikan toteama: "Hevonen kestää vaikka mitä, mutta hevonen ei kestä jos et ole rehellinen itseäsi kohtaan" saivat aikaan ison muutosprosessin, jonka seurauksena uskalsin muuttaa asioita ja uskoa vahvemmin omaan intuitioon.

Ja niinhän se on. Vain muuttamalla omaa käyttäytymistäni ja kohtaamalla omat hyvät ja huonot puoleni pystyn vaikuttamaan ja parantamaan ympärillä olevien ihmisten ja eläinten elämänlaatua. Ei se aina ole helppoa ja kuten joogaopettajani totesi kerran: "Ensin jooga on fyysistä ja kun siitä tulee henkistä, monet lopettavat." Onneksi meillä on lapsia ja eläimiä, jotka joskus pakottavat katsomaan myös omaa napaa pidemmälle ja tutustumaan oman mielen kiemuroihin. Ja tässä uskon tuon hevosen ja ihmisen uskomattoman siteen sijaitsevan. Kyse ei ole vain siitä miten paljon me vaikutamme hevosiin vaan enemminkin kuinka paljon hevoset antavat meille ja opettavat meitä omasta itsestämme.

Serkkuni vaimo kiteyttää mielestäni kauniisti asian Kentucky Fried Mom -blogissaan:

"Aamutoimissa hätäisesti kääräisty ponnari päässäni kiristyy. Siis eikö täällä kukaan kuuntele?! Kuin seinille puhuisi! Kymmenennen kerran: Laittakaa kengät jalkaan, nyt lähdetään kouluun! Okei, aivan sama, menkää vaikka kävellen… Grrr, argh!

Huoh. Mitä mielessäni tapahtuu? Minnekä tässä on kiire? Jarruta.

Sinähän olet siinä. Olenko unohtanut kuinka sinua syliini odotin? Kuinka sydämenlyöntien löytymistä jännitin? Kuinka hartaasti valmistauduimme perheellisiksi, siitä mitään ymmärtämättä. Miten pitkältä odotus tuntuikaan, kun syli vielä oli tyhjä.

Koko olemuksellasi pyydät nyt minua vain olemaan tässä.

Tule syliin. Opeta minua. Opeta minua vielä lisääkin, päivieni loppuun asti."

Ja vielä kysymykseen hyvistä kirjoista, niin suomeksi on ilmestynyt hyvin vähän kirjoja jotka yhdistävät ratsastuksen ja mielen kehittämisen.

Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia kirjaa markkinoidaan "ensimmäisenä suomalaisena ratsastajan mielikirjana, joka opettaa lukijansa rennon rohkeaksi ja selvittää, kuinka ratsastusongelmat syntyvät ihmisen ja hevosen eroista". Olen lukenut osia kirjasta ja pidän Häkkisen ja Viitasen letkeästä ja mukavasta tavasta kirjoittaa ja esimerkittää asiat hyvin ymmärrettävällä tavalla.

En itse ole osallistunut Katri Syvärisen kursseille, mutta hän järjestää Eroon kilpailujännityksestä kursseja ja verkkokursseja. Itsensä kehittämiseen ja kasvuun liittyen Syvärinen suosittelee näitä kirjoja ja tuohon listaan lisäisin vielä Eckhart Tollen kirjat kuten esimerkiksi Läsnäolon voima.

Anna Andersen on myös kirjoittanut Kuinka kesytän pelkoni -artikkelin, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Ystäväni kirjoitta parasta aikaa Ratsastajan henkiseen kehitykseen keskittyvää verkkokirja, josta kerron lisää heti kun kirja julkaistaan.

Muita kirjavinkkejä ja lisää henkiseen valmennukseen liittyviä kirjoituksia löydät täältä.

Lue myös: 
The Athletes Way, Christopher Bergland
Timothy Gallwey, The Inner game of Tennis: The Classic Guide to the Mental Side of Peak Performance
Cecilia Löfgren, Den inre ryttaren
Christopher McDougall, Born to Run (Amazon, 100 books to read in a lifetime)
10 Books everyone should read this summer
Andre Agassi: Open

Ruuhkavuosiratsastaja suosittelee myös luettavaksi elämäkerrat:
Mark Todd: The Second Chance
William Fox-Pitt: What Will Be
Mary King: The Autobiography

Melkein kahdeksanvuotias pikku prinsessa

Rakas tyttäreni täyttää kohta vuosia, mutta synttäreitä juhlittiin tänä vuonna hieman etukäteen. Perjantaina oli kaverisynttärit ja tänään vietimme upean päivän maalla ystävien ja sukulaisten parissa.

Thor on myös saanut nautiskella kesäsäästä. Saaga ratsasti tänään ja eilen kävimme rentouttavalla maastolenkillä Johannan ja Blondien kanssa.

Thor muutti jo parin päivän jälkeen takaisin kotiin Gunssanilta, koska satoi niin paljon ja Thor oli melko levoton laitumella. Thor ramppasi edestakaisin toisten hevosten laitumen vierustaa ja rauhoittui vain tallissa. Olisi tietenkin ollut parempi, jos kaikki olisivat voineet olla yhdessä laitumella, mutta en halunnut riskeerata yhden tamman ja kahden ruunan yhteenlaittoa kun kyseessä olisi ollut vain lyhyt kausi uudessa paikassa. Oli siis parempi viedä polle takaisin kotiin ja sinänsä kiva huomata miten tyytyväinen ja rauhallinen Thor on Ninan luona. Eipä tarvitse miettiä muuttamista sen koommin mihinkään, sillä parempi rauhallinen polle kotona kuin levoton polle laitumella. Ja parasta on tietenkin, että hevoset pääsevät myös Ninan luona laitumelle tällä viikolla. Nyt on jo avattu vihreä paikka totuttelua varten, joten olen niin iloinen Thorin ja Obelixin puolesta.

Ystävämme Emilia ja Lilia olivat yötä eilisestä ja kävimme heittämässä talviturkit mereen jo eilen ja nautimme sen jälkeen lohta, uusia perunoita ja parsaa. Tämän päivän lämpimän lasagnen tilasimme Adils Cateringista, sillä liha on luomua ja ostettu tilalta, jossa lehmät saavat juoksennella vapaana. 

En ole viime aikoina kuvannut ollenkaan ja olen melkein pelästynyt kameran vähäistä käyttöä. Tänään inspiraatio iski kuitenkin toden teolla ja oli oikein hauska päästä kotiin katselemaan päivän kuvia. 

 

 

 

 

Hippolan esteratsastusklinikka

Tervetuloa mukaan seuraamaan Hippolan esteratsastusklinikkaa 1.6. klo 11-15.00. Valmennettavina nähdään Hippolan bloggaajia ja valmentajina toimivat Johanna Mikkola ja Antti Jurvainen.

Muut alue- ja kansallisen tason ratsastajat paljastetaan ensi viikolla Hippolan Facebook -ryhmässä.

Aurinkoinen ja upea päivä

Ei voi valittaa, kun maastoseurana on kohta 30-vuotta täyttävä Obelix herra ja kohta 80-vuotta täyttävä Maj-Britt. Maasto kuljeskeltiin heidän ehdoilla ja tahdissa ja välillä laukattiin jopa laukkapolkua pitkin. 

Olen aina ihaillut vanhempia ihmisiä, jotka ovat mummini tavoin positiivisia ja elämäniloisia ja jaksavat edelleen olla aktiivisia. 

Maastolenkin jälkeen pesin Thorin ja jatkoin matkaa pikkuisen Ecan luokse. Eca nauttiskelee kesän alusta laitumella ja oli taas niin ihanaa seuraa.

Ratsastin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kentällä koska tuntuu siltä, että olen nyt hieman paremmin oppinut tuntemaan herraa. Keskityin tänään vain perusasioihin: suoruuteen, siirtymisiin ja rentoon liikkeeseen. Eca on todella erilainen kuin Thor, joten on hauska ratsastaa niin toisenlaista hevosta. Eca on myös paljon paremmin peruskoulutettu ja esimerkiksi siirtymiset sujuvat jo todella hyvin. Ravi on hieman kipittävää, joten yritin saada siihen hieman rentoutta ja pituutta askeleihin. Laukassa Eca rentoutui lopussa todella hyvin ja pystyin hieman pidentämään ja lyhentämään laukkaa. On kyllä häkellyttävää miten helppoa Ecan on lyhentää laukkaa verrattuna Thoriin ja miten rauhallinen ja tasapainoinen se on nuoresta iästään huolimatta.

Loppukäynnit kävelimme pihateillä ja sen jälkeen myös Eca pääsi viileään suihkuun.

En voi oikein sanoin kuvailla mikä nautinto on viettää näiden kahden herrasmiehen kanssa aikaa. Tunnen olevani täysin etuoikeutettu.