Check them out!

Omat hevos- ja valokuva-aiheiset nettisivuni ovat valmistuneet. Ystäväni, tai oikeastaan ex-poikaystäväni Italiasta, joka asuu nykyään Thaimaassa toteutti lay-outin sekä teknisen toteutuksen. Ja mahtavinta on, että heppablogini päivittyy suoraan nettisivuille. Käykää tutustumassa www.kiaherold.com.

Design Against Fur - julistenäyttely

Eläinsuojeluliitto Animalia järjestää Design Against Fur - julistenäyttelyn Lasipalatsin Akkuna-näyttelytilassa 1.-7.2-2010. Lisätietoa näyttelystä löydätte Animalian kotisivuilta.

Tänään olen liikuttanut Tesellon kevyesti, kun ulkona oli aika raaka pakkanen aamulla. Ilokseni sain juoksutusapua tallin Rottweilerilta. En tosin ole ihan varma, että se oli Tesellon mielestä kovinkaan hauskaa. Sen jälkeen menin ruokkimaan Masin ja tallin muut hevoset, mutta Masilla olikin jalka täynnä verta ja aika iso haava jalassa. Sattuu ja tapahtuu..... Hokit.... Grrrrrr.... Sen jälkeen kävin ihanassa lämmitetyssä maneesissa ratsastamassa yhdellä tammalla (en ole tottunut lämmitettyihin maneeseihin muutoin kuin Australiassa, mutta se oli hieman eri asia). Tamma on myynnissä, mutta olemme sopineet omistajan kanssa, että minä ratsastan tammalla ainakin väliaikaisesti. Tamma voisi olla oiva hevonen minulle jossain vaiheessa, mutta tämänhetkinen elämäntilanne ei salli toisen hevosen ostamista. Mutta eihän sitä koskaan tiedä..... Aijoo ja ajakaa varovasti. Olin jo toinen etupyörä melkein ojassa tänään.

Kuunteluoppilaana

Kävimme tänään katsomassa ystäväni ratsastustuntia Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa. Oli ihan kamalan kylmä, mutta ystäväni koirat toimivat lämpöpattereina. Seurasimme estetuntia ja tallilla oli leppoisa tunnelma. Mielestäni on ihana seurata muiden tunteja. Siitä saa aina ideoita omaan ratsastukseen ja myös omaan opetukseen.

Ei ole ihan hirveän inspiroitunut olo. Jotenkin tämä kylmyys tekee sen, että ei oikein jaksa samalla tavalla. Ihan kuin kroppa menisi johonkin säästä lämpöä -tilaan. Mutta kohta se kevät onkin jo täällä!

Kaunis talvisää

Voisiko ihminen olla onnellisempi, kun saa nauttia näin kauniista talvisäästä hevosen selässä. Kävin tämän kuuman ja mukavan tamman kanssa pellolla työskentelemässä.

Jos sinulla on hevonen, niin muistathan pitää hevostasi muiden hevosten seurassa. On ihan tieteellisesti tutkittua, että hevoselle ei riitä vain toisen hevosen näkeminen, vaan sen täytyy pystyä tuntemaan, rapsuttamaan ja kokemaan toisen hevosen läheisyys. Hevosten hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä asioista voit lukea lisää täältä.

Lukemisen autuas ihanuus

Ostin pari päivää sitten uusimman Ratsastus-lehden. Rakastan lukemista ja sattuneista syistä hevosaiheiset kirjat ja lehdet kuuluvat parhaimmistoon. Ostan aika usein ruotsin- ja englanninkielisiä lehtiä, sillä ne ovat mielestäni usein todella kattavat ja niistä löytyy melkein aina kiinnostavia uusia aiheita tai artikkelit ovat muuten vain kiinnostavia. Aika usein saa lukea ammattiratsastajien elämästä ulkomailla, joka ainakin minua kiinnostaa.

Suomalaisissa hevoslehdissä on mielestäni todella paljon parannettavaa. Niissä toistetaan paljon samoja asioita ja kaipaisin niihin kansainvälisempää otetta ja muutenkin kiinnostavimpia artikkeleita. Nå, mutta siis asiaan. Ratsastus-lehti yllätti minut positiivisesti. Siinä oli teemana valmennusextra ja siinä oli artikkeleita muun muassa Stephen Clarken -kurssilta ja Cian O'Connorin ja Ulf Möllerin klinikoista Suomessa. Myös suomalaiset valmentajat, kuten Sanna Backlund ovat hienosti edustettuina lehdessä. Oikein mukava ja toimiva kokonaisuuus kaikenkaikkiaan. Jos vielä olisi saanut tietää hieman lisää kaikkien henkilöiden tai vaikka yhden henkilön taustasta ja tilasta missä asuvat jne, niin lehteä lukisi mielellään aina. Esimerkkejä hyvistä hevoslehdistä ovat muun muassa: Hippson, Stallmagasinet, Hästmagazinet, Horse and Rider.

Monet lehdet yhdistävät myös hyvin Internetin ja lehden. Katsokaa esimerkki Hippson-lehden kotisivulta.

Lapset ja ratsastus

Ella oli tänään mukana tallilla, kun pidin ratsastustunnin kahdelle oppilaalle. Kävellytin samalla Tesello-hevosen ja Ella sai taluttaa ja istua Tesellon selässä. Hauskaa nähdä, miten Ellan hevostelu sujuu luonnollisemmin koko ajan ja hän selvästi innostuu enemmän joka kerta. Kiinnostavaa nähdä tuleeko hänestä ratsastajatyttö jonain päivänä.... Tapaamieni tallinomistajien lapset eivät aina innostu ratsastuksesta. Onko se vain sattumaa, tai johtuuko se siitä, että vanhemmat haluavat lasten osallistuvan heti pienestä iästä, jolloin mielenkiinto lopahtaa. Olen ajatellut, että Ella saa itse päättää jos haluaa osallistaa hevoset elämäänsä. Ihanaa olisi jos hevosista saisi yhteisen harrastuksen, mutta tärkeintä on tietenkin, että Ella tekee juuri sitä mitä hän rakastaa.

The monk who sold his Ferrari - kirja kertoo juuri siitä, että tulisi seurata unelmiaan ja tehdä sitä mikä tuntuu oikealta, vaikka unelmien luokse kulkiessa joskus saattaisikin tuntua rankalta. Kun tietää mitä haluaa, ajattelee positiivisesti ja laittaa energiansa rakastamiinsa asioihin, niin vain taivas on rajana. Kuva on Ellasta ja ystäväni Piccolo-ponista.

Hevoslainsäädäntö ja eläinrääkkäys

Hevosia on pidetty todella huonossa kunnossa isolla tallilla. Tallin omistajille on annettu varoituksia aikaisemmin, mutta kuitenkin hevostenpito on sallittu. Lainsäädäntöön pitäisi ehdottomasti saada muutoksia ja ihmisten tulisi rohkeasti kertoa eteenpäin mikäli hevosten hoitoa laiminlyödään talleilla.

Esimerkiksi hevostallissa juomakupin korkeudesta on selkeät määräykset, mutta juotavan määrästä ei. Myös viranomaisvalvonta on jakautunut monelle eri taholle.
Vakavissakin tapauksissa rikossyytteeseen joutumiseen ja eläintenpitokieltoon on usein pitkä matka. Huonosti eläimiä kohtelevat voivat päästä pälkähästä mitättömillä sakoilla.

Katso 20.1. lähetetty 45-minuuttia ohjelma täältä.

Lähde ja kuvat: MTV 3

Cuba, Habana

Matkamme Kuubaan oli todella mahtava kokemus. Erilainen sellainen ja todella innostava. On sellainen olo, että on nähnyt jotain sellaista mikä kohta saattaa jäädä historiaan.

Matkan tarkoituksenahan oli opetella salsaamaan. Salsaa opittiin pari tuntia aamuisin ja illat vietettiin erilaisissa Casa della Musicoissa salsan ja reggaetonin tahdissa. Meillä oli kaikilla omat tanssiparit ja parin viikon aikana tuli opittua Dame Una, Dile que si, Setenta y complicate, Vacilala, Sombrero ja Enchufla Doblet. Ruedaa harjoiteltiin myös paljon. Todella hauskaa, kun parien vaihtoi sujui hyvin ja alkoi pikku hiljaa ymmärtämään mitä mikäkin asia tarkoittaa tanssillisesti.

Kuubassa kaikki on hyvin kontrolloitua ja poliisit saattavat tarkistaa Kuubalaisten papereita jopa viisikin kertaa päivässä. Usein etenkin jos Kuubalainen mies liikkuu länsimaalaisen seurassa, sillä heitä saatetaan luulla miesprostituoiduiksi.

Kuubassa ei saa omistaa mitään, joten asunnot ja kauniit vanhat rakennukset ovat suurimmaksi osaksi todella ränsistyneitä. Ihmisille jaetaan viikottain muonatarvikkeita (riisiä, perunaa jne.) ja kuukausipalkat ovat todella matalat. Jopa ammattitanssijat tienaavat vain noin 10 pesoa kuukaudessa (noin 7 euroa.) Kuubassa on kahta eri valuuttaa: CUP ja CUC. Monet perheet asuvat koko elämänsa saman katon alla. Yleisimmät ruoat ravintoloissa on kana tai possu, mutta hummeriakin onnistuu saamaan monessa paikassa. Riisi mustine papuineen on herkkua, joten vaikka olisi kasvissyöjä niin pärjää ihan hyvin. Saimme myös tuoretta salaattia ja tapaamamme ruotsalaiset kertoivat, että Kuubassa on todella paljon luomutuotantoa. Minä kun olen täysin luomuruoan kannattaja.

Kuuba on täynnä elämää, hymyä, itkua ja naurua. Tanssia ja musiikkia kuulee joka kadunkulmassa ja vaikka monet Kuubalaiset haaveilevat elämästä muualla ja vapaudesta matkustaa, niin he osaavat elää hetkessä ja ottaa ilon irti arjen pienistäkin asioista. Myös perheiden yhteisöllisyys oli ihailtavaa. Lapset jäivät harvoin syleilyä paitsi.

Sitten päästään tietenkin hevosiin. Habanassa näkee paljon hevosia kärryjen edessä. Etenkin jos menee maaseudulle, niin laihannäköisiä pieniä hevosia näkee usein ravaamassa asfalttiteillä. Sinänsä näin myös pari kertaa, kun hevosia syöteltiin pelloilla. En tiedä onko se Kuubalaisten tapa ruokkia hevoset tai onko se niille lisärehu kotirehun päälle. En tajunnut kysyä asiasta siellä. Tapasin kuitenkin Campari-nimisen hevosen kadulla ja Campari oli niin hellyydenkipeä, joten en voinut vastustaa pitkää rapsutustuokiota. Camparin omistaja sanoi, että hevonen tekee 7-9 tuntisen päivän, on kolme päivää vapaana ja jälleen yksi työpäivä. Ja hevonen asuu tallissa. Campari olikin ihan iloisen näköinen kaveri ja muutenkin kohtuullisen muhevassa kunnossa moneen muuhun hevoseen verrattuna.

Mikäli haluat lisätietoa Kuubareissusta tai haluat tietää miten pääset mukaan salsareissulle, niin ole ihmeessä yhteydessä. Kuva Camparin ja minun hellyydentuokiosta.

Caty ja Obelix

Toivottavasti uusi vuosi on alkanut upeasti. Meidän Kuuba-reissu oli mitä mahtavin. Kerron siitä lisää joku toinen päivä. Kävimme tänään yhden oppilaani kanssa katsomassa orivarsaa. Hän harkitseen varsan ostoa. Voisin seurata varsan kehitystä blogissa mikäli kauppa toteutuu.

Kuvassa on Caty ja Obelix-ruuna. Caty päätti muuttaa Inkooseen tallin viereiseen rakennukseen asumaan. Caty järjesti työasiat niin, että hänen ei tarvitse ajaa päivittäin Helsinkiin ja hän auttaa tallinomistajaa tallitöiden kanssa. Caty saa olla enemmän Obelixin seurassa ja nauttia luonnon kauneudesta joka aamu. Caty sanoi myös, että hän voi paljon paremmin fyysisesti kun työ ei ole pelkkää istumatyötä ja olin kyllä hieman kateellinen, kun maastosta palatessamme Caty poimi postit postiluukusta: hevosen selässä!