Keskivartalon hallinta

Kävin aamulla hot-joogassa. Yritän urheilla mahdollisimman paljon ratsastuksen ohella, sillä huomaan miten se vaikuttaa positiivisesti istuntaani. Kun oppii hallitsemaan vartaloaan oppii myös hallitsemaan apujaan hevosen selässä paremmin. Valitettavan usein keskitytään kuitenkin enimmäkseen hevosen liikuvuuteen ratsastajan istunnan sijasta. Sen sijaan, jos ratsastaja istuisi paremmin ja hallitsisi omaa vartaloaan paremmin, myös hevonen liikkuisi rennompana.

Oikea lonkkani on hieman jäykempi kuin vasen enkä saa sitä mitenkään avattua hevosen selässä. En edes huomaisi sitä ellen olisi käynyt Maria Fraserin tunneilla. Maria keskittyy todella paljon istuntaan ja on valmistunut Centered riding -opettajaksi. Mielestäni on ihailtavaa, miten Maria osaa sanoa minulle mitä minun tulisi korjata, jotta voisin ratsastajana kehittyä. Koska sitähän ratsastus on. Itsensä kehittämistä koko ajan...... Kuvassa tyttäreni Ella nautiskelee Cassiopeia-tamman selässä. 

Muistoja muistoja

Nyt on lokakuu, mutta kohta on jo joulu. Kamalasti aikaa menee joulukalentereiden ja valokuva-albumien tekoon. Se on ihan hauskaa puuhaa, mutta välillä tuntuu, että aika ei oikein tahdo riittää kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Toimin parisen vuotta lauantaituntilaisten ratsastuksenopettajana Knaperbacka- nimisessä tallissa Sipoossa. Tein sitä ensin äitiyslomani ohella ja sitten vielä töiden ohessa. Oli todella hauskaa opettaa myös Suomessa ratsastuskoulussa, sillä olen enimmäkseen pitänyt tunteja muissa maissa, kuten Australiassa Papillon Riding Stables -nimisessä tallissa (kannattaa muuten käydä siellä jos Sydneyssä tulisi piipahdettua).

Oppilaani olivat aivan mahtavia Knaperbackassa. Yhdestä oppilaasta on tullut oikein hyvä ystävä ja olemme jatkaneet ratsastusharrastusta yhdessä. Kaikista oppilaista on jäänyt todella lämmin mieli, mutta etenkin viimeinen alkeiskurssini on jäänyt vahvasti mieleeni. Ensimmäisellä tunnilla meitä haastateltiin radio Vegaan ja kevään viimeisenä ratsastustuntina kurssilaiset loivat mitä mahtavimman pique-niquen kauniissa kevätsäässä.

Apassionata jälleen Suomessa

Mikäli et vielä ole nähnyt Apassionataa, niin nyt on korkea aika varata liput Apassionatan nettisivuilta!

Masiseni

Tässä on Masi. Tapasin Masin seitsemän vuotta sitten Saunalahdessa. Olin pari vuotta sitten palannut Australiasta Suomeen ja etsin vuokrahevosta, jonka kanssa voisin valmentautua ja tehdä kaikkea hauskaa. Masi ei todellakaan ollut maailman kaunein näky varmaankaan ulkopuolisen silmin, mutta tykästyin Masin luonteeseen heti.

Masilla oli aivan liian pitkät kaviot, kipeä selkä ja liike oli muutenkin vanhan vamman takia melkein hieman epäpuhtaan oloinen. Päätin  kuitenkin aloittaa yhteistyön Masin kanssa, sillä Masia ei voinut taluttaa ilman että se karkasi eikä se muutenkaan oikein viihtynyt ihmisten ympärillä. Vihdoinkin löysin itselleni tarpeeksi "haasteellisen" projektin. Seitsemän vuoden aikana Masi on muuttunut hevosena täysin sekä fyysisesti ja mieleltään. Se on nykyään lempeä ruuna, joka rakastaa rapsutusta ja monenmuotoista liikuntaa. Masin muutos on kuitenkin monen vuoden tulos ja tulisikin aina muistaa, että oikotietä onneen ei ole.

Artikkeli Masista Animalia-lehdessä 4/2008:

Lue myös:

11 vuotta yhteistä elämää takana

Tack Masi!