Monday, June 5, 2017

Mitäs meille kuuluu?

 
Kävin torstaina katsomassa todella mutaista hevostani Inkoossa. Thor katsoi minua hetken, tuli kyllä moikkaamaan ja lähti railakkaasti toiseen suuntaan kavereiden kanssa laiduntamaan. Totesin, että nyt Thor saa vaan nauttia pari viikkoa ja aloitetaan sitten taas maastoilut ja muut hauskat kesäpuuhastelut.
 
Hevoset ovat nyt pari kesää laiduntaneet hieman pidemmällä ja vaikka laitumelle käveleminen /ratsastaminen on ollut todella mukavaa, on se vienyt aika paljon aikaa ja joskus yksin kolmen hevosen kanssa on tuntunut hieman hurjalta, kun näkee, että rekka tai traktori on juuri tulossa seuraavan mutkan takaa. Tänä vuonna saimme laitumet ihan tallin vierestä eikä kyllä voi millään tasolla valittaa. Laitumet ovat aika huikeassa kunnossa ja hevoset nauttivat sydämen kyllyydestä. Myös kenttää on kunnostettu ja siinä voi hyvin juoksuttaa ja jopa ratsastaa pienesti.
 
 
Ajattelin asettaa tämän kesän tavoitteeksi etuosan ja alakaulan kantamisen. Ollaan jo harjoiteltu sitä maastoillessa niin, että kun kävelen Thorin vieressä ja Thor vetää, en vedä ohjista vaan koputan joko ohjien päillä tai raipalla tai yleensä jollain puskalla, jonka olen matkan varrelta poiminut rintarangan kohdalta. Jos Thor ei kuuntele lisään hieman painetta, pysähdymme ja peruutamme ja sen jälkeen jatkamme taas matkaa. Thor joutuu tällä tavalla kävelemään samassa tahdissa, mutta myös nostamaan itseään hieman edestä ja hidastus ei tule suusta ohjasotteella vaan sillä, että Thor kantaa itseään edestä ja nostaa hieman lapoja ja kaulaa.
 
Ratsastukseen ajattelin nyt ottaa käyttöön kaulanarun. Luin kaulanarusta Jillan blogista. Kyra Kyrklund oli käyttänyt narua ratsukolla klinikalla nimenomaan muistuttamaan hevosta siitä, että alakaulaa pitää kantaa:
 
"Alakaula aiheutti ongelmia jos hevoset lyhenivät vain ylä- muttei alalinjastaan. Hevosta ei tulisi, missään muodossa, ratsastaa pitkällä alakaulalla vaan lyhyellä kaulalla ylälinja pidempänä. Jos alakaulaa ei lyhennä, koko hevosen kroppa kulkee pitkänä eikä takajalat työskentele oikein. Ida-Lotte Peltoniemi kuumalla Poirot ratsullaan sai avukseen alakaulan ongelmaan kaulanarun. Kyra neuvoi ratsastajaa pitämään toisella kädellä kiinni kaulanarusta ja hevosen vetäessä ratsastajaa, pysyisi hänen käsi paikallaan ja puolipidäte otettaisiinkin kaulanarulla, muistutuksena siitä että alakaula pitää kantaa. Naru auttaa myös ratsastajaa, sillä kädellä ei saa fiksata ja oikoa."
 
Laitoin eilen viestiä Mia Kainulaiselle koska en ollut varma mitä narua voin käyttää. Kuulemma ihan riimunnarukin käy. Mia lupasi myös ohjeistaa tarkemmin narun käytössä, jotta saadaan homma toimimaan alusta asti oikein. Onko joku teistä käyttänyt kaulanarua tai olette kokeilemassa lähiaikoina? 
 
Hyvä, että pikku Piff the pony pitää muista vahtia.

Lauantaina kävimme katsomassa ystävien Labradoodle -pentuja ja varsaa (voi että mitä ihania tapauksia) ja sen jälkeen ajoimme Inkooseen Thoria moikkaamaan ja vielä syömään ravinola Scolaan sukulaisten ja meidän Amerikkalaisten ystävien kanssa. Sää oli melko kolea, mutta auringossa oli suoraan sanottuna lämmin. Söimme ulkona ilta-auringossa maailman parasta ruokaa ja juttelimme maailman menosta. Sen jälkeen suuntasimme veneellä takaisin kotiin ja ajoimme vielä illaksi kaupunkiin Ellan kanssa.


 
Bruce on ollut isovanhempieni luona vaihto-oppilaana 50 vuotta sitten ja tuli nyt takaisin tervehtimään kaikkia.
 
Näkymä Scolan terassilta.
 

Perjantaina ja lauantaina vietettiin koulun päättäjäisjuhlia ja ihana opettaja vaihtuu nyt syksyllä uuteen miespuoliseen henkilöön. Paljon halailtiin ja kiiteltiin ja ilottiin kesäloman alkamisesta. Käytiin vielä jätskillä Lauttiksessa naapureiden ja Ellan isän ja siskon kanssa.
 
Add caption
Ella on tosiaan täyttänyt vuosia ja kaverisynttärit vietettiin, kun minä olin Unkarissa ja eilen vietimme sitten sankoin joukoin synttäreitä meillä kotona Lauttasaaressa. Nyt kun on vihdoinkin uusi koti, jossa on tilaa on ilo kutsua ihmisiä kylään. Olimme ensin aamupäivän Espossa ystäviemme syntymäpäivillä ja jatkoimme sitten koko illan meillä pienen purtavan ja hyvän juoman kera.
 

Ella on myös esiintynyt koulun Talangjakt päivässä. Ella on aikaisemmin soittanut rumpuja, mutta päätti tänä vuonna soittaa kitaraa ja laulaa. Parasta tässä on kyllä se, että Ella on itse sanoittanut laulun ja on aivan ihanaa huomata, kun oma lapsi löytää intohimoisia asioita joita haluaa viedä eteenpäin. Taidamme molemmat olla aika sellaisia full-on tyyppejä kun jostain tykkäämme. Nyt Ella on viikon skeittileirillä ja siitä jatkuu sitten uinnit Hyvinkäällä. Sitten alkaa kesäloma ja muutamme Thorin seuraksi maalle.


Tässä vielä tähän aiheeseen liittyvä mainio Ted Talkin puhe Why some of us don't have one true calling

Tuesday, May 30, 2017

Hello countryside and summer 2017

Hello countryside!
 
Thor moved to the countryside for the summer today. Ella turned 11 years old yesterday so I really want to focus on Ella's birthday, the school ending, eating good food and ice cream and hopefully some swimming this week.
 
We borrowed this fantastic iforWilliams trailer. Absolutely love it!
 
We went to the stables early morning with Tiina, loaded Thor for a little while and drove off. I would say this was the best loading ever (here you can find some more information on our loading problems) because even if Thor was a bit unsure and did not go straight into the trailer we remained calm and it went really well. We tried for a while outside the stable and then moved the trailer closer to one of the paddocs so he was not able to go around on both sides. That helped a lot and we will definitely use that trick the next time again.
 
Hello dearest little friends. We are here again.
 
Thor, Marelda and Piff were all excited to see each other again and after some running and saying hello to each other Thor and Marelda walked off to the further part of the field. Piff stayed put and enjoyed all the attention from us. He was posing in different directions and enjoying every hug he could get. What a fantastic little pony.
  

 
I am so happy to have Thor out in Inkoo again. He gets to move around all day and night and there is nothing better than I could ever offer my horse. A few weeks will be pretty busy now but then I will again head off for long trail rides and for Jannika's lessons at Aktiivitalli. Can't wait.
 
Wuhuu, I am here.....
 
Handsome little fellow!
 
I also had to take a few pictures of Thor's hooves today. They look and feel amazing and even if it has taken more than a year to get them into such a good shape again I am more than happy. Now I just hope that they stay this way until we take Thor to Kirkkonummi for Thomas von Troils shoeing in July. He is a pure magician when it comes to hooves. I have also been feeding Thor Chia de Gracia's Check my hooves and I really think that it has helped. Here you can read about Thor's hooves and horse hooves and shoeing in general.



The best of them all. Family and friends since I was a little girl. Always make us feel so warmly welcome.



 
  




They don't get that I will get all the attention now.





 
And the pictures of the hooves. Just to keep track.
 

Monday, May 29, 2017

The day I met a "Golden Horse"

 
We spent an amazing weekend in Hungary at El Bronco Ranch. I will give a full story on my blog soon but I just had to put up pictures of this beautiful Golden Ahalteke horse.
 
 
I have seen pictures of golden horses but this is the first time I met one. This little gelding walked into the ranch on our last day there and I kindly asked the owner if we could go and visit him. He had been brought to the ranch for training with one of the ranch hands Robert, and I just had to stop and stare at this young beauty.
 
 
According to Wikipedia "the Akhal-Teke (/ˌækəlˈtɛk/ or /ˌækəlˈtɛki/; from Turkmen Ahalteke, [ahalˈteke]) is a horse breed from Turkmenistan, where they are a national emblem. The shiny coat of palominos and buckskins led to their nickname "Golden Horses".
 
The "Golden Horses" are mostly used for speed and endurance and are known for a distinctive metallic sheen. They are adapted to severe climatic conditions and are thought to be one of the oldest existing horse breeds. There are currently about 6,600 Akhal-Tekes in the world, mostly in Turkmenistan and Russia, although they are also found throughout Europe and North America. Akhal was the name of the line of oases along the north slope of the Kopet Dag mountains. It was inhabited by the Tekke tribe of Turkomans."
 
 
You could tell that this is a very alert horse with graceful movements. Tall limbs and I can just imagine the speed and endurance of a horse like this. Just can't wait to get to know this breed better someday. What a fantastic horse.
 

Tuesday, May 23, 2017

Tapahtui tallilla: nuoret tyylipoliisit

Kia melkein 18 v. "Kia, mitä sulla tänään on taas päällä? Minkä satulahuovan olit ajatellut laittaa?"

Kia, melkein 40-vuotias: "Ajattelin laittaa tän pistaasin tänään..... Nå ku täshän on harmaata."

Ulrika, melkein 14-vuotias: "Toi punainen sopii sulle paremmin tänään, kun sulla on toi Equestrian Stockholmin Burgundy-paita."

Vanhempi Kia: "Se on muuten ihan totta. Enpä tullut ajatelleeksi."

Molemmat tytöt melkein samaan aikaan: "Miksi sulla ei oo siniset ridahousut"?

Kia vanhempi: "Nå kun ne on aika kireet." 

Tytöt: "Laihduta!"

Vanhempi Kia: "Se ei oo tässä iässä enää yhtä helppoa."

Ulrika: "Niin, sähän oot mua joku 30-vuotta vanhempi." 

Hieno oli stailaus: Esteiden yli tuli liideltyä, Antti laittoi läskit palamaan haastavilla hypyillä ja antoi jopa kesähalin, kun siirrymme ensi vloppuna maalle. Varmaan hyvän stailauksen aikaansannosta. Kiitos tytöt! Saatte seuraavaksi katsoa mun vaatekaapin läpi.

Monday, May 22, 2017

Jos hevoseni olisi mieheni

 
Olin juuri lentänyt Thorin selästä ja ensimmäinen ajatukseni oli, että onhan Thorilla kaikki hyvin. En suuttunut rakkaalle hevoselleni vaan ajattelin, että tällaista se vaan on. Välillä käy näin ja onneksi ei käynyt pahemmin.

Myöhemmin samana iltana minuun iski koominen ajatus. Mitä jos kääntäisin homman miehiin. Mitä jos ajattelisin samalla tavalla miehistä ja käyttäisin samaa ajatusmaailmaa suhteessa miespuoliseen kansaan?

Maksaisin aina kaiken
Olisi itsestäänselvyys, että miehen ei tarvitse osallistua kulueriin. Maksaisin aina kaiken mukisematta ja vaikka kuukausimaksut nousisivat aina hieman liian korkeiksi (koska mies tarvitsee uudet kengät tai lisäruokaa) en valittaisi ikinä vaan olisin ikionnellinen siitä, että minulla on tämä upea mies elämässämme.

Suursyöjä
Meillä ei Ellan kanssa olisi enää varaa herkutella koska mies syö aina kaiken. Mies syö melkein 24 tuntia vuorokaudessa, mutta se ei haittaa. Kunhan miehellä on asiat hyvin ja extra Chia de Graciat kaapissa me pärjätään kyllä riispuurolla ja pastalla.

Puree ja potkii
Kun mies purisi tai potkisi antaisin ehkä kerran köniin ja sen jälkeen toteaisin, että voi kulta. En kai ollut sulle liian ankara. Sulla oli varmaan vaan hieman huono päivä.

Hyppää päälle
Kun mies hyppää päälle tai astuisi varpaille suuttuisin varmaan hieman, mutta sen jälkeen toteaisin vaan, että se on petoeläin. Sillä on tollainen vahva vietti. Välillä pitää kokeilla hieman rajoja.

Oikeat varusteet
Ei väliä miltä koti näyttää saatikka oma vaatekaappi. Kunhan miehellä on uusimmat kengät, hienoimmat vaatteet ja upeimmat takit sekä kesään, kevääseen, syksyyn ja talveen. Ja tietenkin hyttysverkot kesällä ja extra kaulaliinat talveksi. Kunhan miehellä on kaikki aina todella hyvin, niin me kyllä pärjätään.

Ajankäyttö
Olisin aina läsnä miehelleni. Viettäisin aikaa hänen kanssa niin paljon kun vaan ehtisin. Syöttelisin keväällä, kun raikas ruoho kasvaa ja peittelisin petiin talvi-iltoina. Harjaisin hiukset monta kertaa päivässä ja pesisin intiimialueet noin kerran kuukaudessa (koska sitäkin ruunanomistajat pitää säännöllisesti tehdä).

Onneksi tämä kaikki on vaan hieman ihmeellisen naisen koomista ajatusmaailmaa. Sinänsä aika hassu vertauskuva.....

Thursday, May 18, 2017

Pääsiäinen Levillä

Matkustaessa yksin lapsen kanssa miettii aina miten saa kaiken kannettua.Sitä stressaa jo etukäteen.
Ja yhtäkkiä parhaan ystävän poika tulee kantamaan laukut ja huomaa, että elämä on ihmeitä ja prinssejä täynnä.
 
 




Vietimme pääsiäisen Levillä. Kukkaro itki ja mieli lepäsi. Oltiin nyt toista vuotta peräkkäin Ellan kanssa Lapissa ja pääsiäisen vietto pohjoisessa on kyllä mitä parasta. Muistan, kun nuorena uneksin näistä hetkistä ja nyt saan viettää niitä yhdessä tyttäreni kanssa. Laskettelua, murtsikointia, lisää murtsikointia, hyvää ruokaa, juomaa, saunomista ja yhdessäoloa. Taattu tapa rentoutua ja jaksaa taas arjen kiemuroissa. Tässä pientä kuvasaldoa reissusta.
 
Heti ensimmäisenä päivänä tapasimme Levin vahvimman nallen. Kun lapset laskettelivat
 Mammat murtsikoivat ja kävivät After Skillä.
 
Murstikkaselfie
 
Kaksi rämäpäätä ja parhaita kaveruksia.
 
 
Keskityin tällä reissulla enimmäkseen murtsikointiin. Ah että mikä upea laji. Voisin harrastaa sitä monta kertaa viikossa.

Kaverit meni hieman kovempaa kuin minä. Tokan päivän 38 kilometriä tuntui kyllä jaloissa.
Aina kun muut olivat jo levänneet saavuin vasta paikan päälle. Ja siitä sitten vaan menoksi taas.

Tiesitkö, että puun parta on merkki hyvinvoivasta luonnosta ja happirikkaasta ilmasta.


Eka stoppi Sammun tupa.
 
Toinen etappi Marja-Leena. Maailman ihanin paikka. Kun hiihdin tänne yksin viimeisenä päivänä 90-vuotias herrasmies saapui paikan päälle. Hän sanoi, että onpa täällä paljon muitakin hiihtoon hurahtneita.
 Luulevat voivansa juosta kuolemaa pakoon.

Sielu lepää näissä maisemissa. Täydellinen tapa ladata akkuja ja saada paljon uutta ja puhdasta energiaa.
 





 
Ehdin myös lasketella lasten kanssa, joka tarkoittaa metsäreittejä ja hyppyreitä.



Muitakin tuttuja löytyi rinneravintolasta.

Viimeisen päivän täydelliset kelit ja hieman isommat hyppyrit.

Vanhemmat pojat ovat harjoitelleet aika paljon ja tekevät jo ihan huikeita hyppyjä rinteessä. Ihailtavaa vartalon hallintaa.
 
Päivän vikat kaakaot.
 

Illaksi kotiin! #finnair