Käsien tie on eteenpäin

Tarja "Tippa" Teräväisen kahden päivän valmennuksen jälkeen olo oli hieman kuin pikkutytöllä ratsastusleirillä. Ihania aurinkoisia päiviä hauskojen ja innostavien ihmisten parissa. Ratsastelua, grillausta, hevosten siirtelyä paikasta a paikkaan b, valmentautumista, iloa ja naurua. Kyllä se niin on, että vaikka ratsastaminen ja valmentautuminen olisi kuinka hauskaa vain hevosen seurassa, niin kyllä se jaettu ilo on seitsenkertainen ilo. 

Ajelimme Päivin, Lissun ja Thorin kanssa molempina päivinä Inkoosta Siuntioon pienempiä kyläteitä pitkin ilman kiireen häivää ja saavuimme paikan päälle hyvissä ajoin seuraamaan muiden tunteja ja syömään lounasta. Saimme pari ihanaa tarhaa käyttöömme. Suurissa tarhoissa oli hiekkaa, ruohoa ja iso katos, jossa hevoset pystyivät lepäämään huonon sään yllättäessä. Tarhoja ja kenttiä kiersivät kauniit punaiset aidat ja itse talli oli tilava ja ilmava. Suuri kenttä sijaitsi keskellä tallinpihaa.

Upeat tarhat

Hevoset saivat tarhailla vierekkäin

Olen aina aikaisemmin ratsastanut Thorilla uusissa paikoissa maneesissa, joten mietin hieman miten meillä sujuu ulkokentällä, mutta päätin että tämä jos mikä oli hyvä paikka harjoitella ja aikahan se on totutella ratsastamaan paikassa kun paikassa nyt kun yhteinen luottamuksemme on kasvanut.

Myös punaiseksi aidattu pyöröaitaus löytyi tallin vierestä

Ilmava ja avara talli

Tykkäsin kovasti vesikarsinasta ja tilavuudesta.

Päätin, että viikonlopun valmennus uudessa paikassa olisi oiva tapa harjoitella lastaamista, kuljetusta ja treenaamista ulkokentällä Thorin kanssa. Ensimmäisenä päivänä Thor oli vielä alussa hieman hermostunut ja juoksenteli tarhassa Lissun perässä. Alkuhölkän jälkeen Thor kuitenkin rauhoittui ja käyttytyi todella hyvin. Pientä lastausvastustusta oli ensimmäisenä päivänä, mutta tokana päivänä Thor käveli upeasti vaunuun ja ulos ja käyttytyi erityisen mallikkaasti. Saimme myös tällä kertaa videon trailerissa toimimaan ja pystyimme seuraamaan hevosia matkojen ajan autosta käsin. Todella kätsää.

Päivin ja Lissun valmennuksen jälkeen oli meidän vuoro ja ensimmäinen asia, johon Tippa puuttui oli istuntani. Tippa halusi enemmän syvyttää istuntaan ja huomasi heti, että ratsastin liian vähän kropalla ja liikaa käsillä. Sitä lähdimme sitten korjaamaan ja sain kun sainkin miettiä käsillä eteenpäin molempien päivien ajan. Käsillä vatvominen tai taaksepäin vetäminen ei ollut vaihtoehto. Ainoa tie käsillä oli eteenpäin kuitenkin niin, että hyvä linjaus säilyi ja istuin kunnolla alas satulaan enkä lähtenyt keventämään istuntaa heti vaikean paikan tullen. Tippa huomautti pari kertaa, kun Thor jännittyi että nousin satulasta ylös sen sijaan, että istuisin vahvemmin alas, kun Thor nimenomaan haluaa saada painetta pois selästä.

Aivan ihana kenttä keskellä tallinpihaa

Tippa halusi Thorin koko ylälinjan pidemmäksi ja rennommaksi ja myös pidemmän kaulan. Thor kun jää helposti hieman "wc-ankka" -muotoon, niin nyt haettiin rentouden kautta "swingaavaa selkää", jonka jälkeen vasta tulee kokoaminen. 

Vaikka Thor on huomattavasti pidempi ylälinjasta kuin aikaisemmin teki todella hyvää jumpata Thoria kunnolla läpi ja jo lyhyen veryttelyn jälkeen Thor liikkui rennommin kuin alkutunnista. 

Koska olin itse hieman hermostunut uudesta tilanteesta uudessa paikassa ja ulkokentällä (tiedän myös millä nopeudella Thor tekee hullunkurisia asioita), Tippa keskittyi paljon siihen, että antaisin Thorille myöden ja antaisin Thorin liikkua koko rungosta läpi. Tippa  pyysi minua asettamaan Thoria niskasta sisäänpäin ja sitä sain käyttää hyväkseni heti kun Thor katseli asioita kentän laidalla. 

Tippa oli täpäkkä valmentaja ja jaksoi huomautella siitä, että käsien tulee vain liikkua eteenpäin ja minun on pakko uskaltaa ratsastaa Thorilla kunnolla. Tippa sanoi myös, että Thor ei enää tästä lähtien saa katsoa sinne sun tänne, kun mieli tekee vaan aina kun tulee sellainen tilanne tulisi minun ratsastaa eteenpäin ja asettaa hieman sisälle.

Kun hevosia ratsastettiin rennoksi piti koko ajan myödätä ulko-ohjalla ja välillä molemmilla ohjilla. Tärkeätä oli, että hevonen löytää oman tasapainon eikä roiku ratsastajan kädellä missään vaiheessa. 

Olin erityisen tyytyväinen siihen, että sain Thorin todellakin läpiratsastettua ja tuntui siltä, että Thorille tuli luottavainen olo, kun kerrankin olin hieman täpäkämpi ratsastajana. En millään tavalla ikävällä tavalla täpäkkä, mutta ehkä hieman "auktoritäärisempi" eikä Thorin tarvinnut miettiä niin kovasti mitä tuo tyyppi tuolla selässä nyt oikein minusta haluaa.

Masin kanssa minulla oli aina Tiina, joka oli se täpäkämpi osapuoli ja kompensoimme toisiamme todella hyvin. Joudun kuitenkin Thorin kanssa tekemään töitä sen eteen, että en ole liian lepsu. Ei niin, että uskoisin että pitää olla jotenkin yliankara tai täytyy osoittaa että on pomo, mutta uskon siihen, että hevosilla kuten myös lapsilla on turvallisempi olo kun ei itse mieti ja katsele minne on suuntaamassa seuraavaksi. Tippa sanoi, että se ei todellakaan auta tilannetta, että minä katson jo ongelmakohdat ennen Thoria ja sitten me molemmat tuijotetaan asiaa joka ei oikeasti ole mikään ongelma. Pyrin siis ratsastajana siihen, että Thor osaisi luottaa ja uskoisi minuun ja nykyään yritän suunnata katseeni vahvasti eteenpäin (kokeilkaa muuten joskus ihan kävellessä missä teidän katseenne on. Olen ainakin itse huomannut, että katson helposti alaspäin ja jään hieman huonoryhtiseksi sen sijaan, että kantaisin itseäni ylpeänä ja ryhdikkäänä). 

Kahden päivän ajan Tippa teki mielestäni siinä upean työn, että pääsin jälleen vahvistamaan luottamusta välillämme ja vaikka tilanne oli meille uusi ja hieman haastava saimme yhdessä homman maaliin ja pääsimme todellakin nauttimaan ratsastuksesta. 

Luin myös tämän lapsiin liittyvän artikkelin Tipan valmennuksen jälkeen: 5 Reasons Modern-Day Parenting Is in Crisis, According to a British Nanny ja kyllä osui ja upposi. Mielestäni todella hyviä ajatuksia Emma Jenneriltä.

Upeat laitumet löytyivät myös tallin vierestä

Olimme tyytyväisiä viikonlopun antiin ja treenaaminen poissa kotoa oli jälleen todella hyvää harjoittelua meille kaikille. Oli mukava huomata, että Thor oli tokana päivänä kuin kynttilä eikä keksinyt mitään tyhmyyksiä vaikka Lissu välillä katosi näkyvistä. Thor käveli myös suoraan perässäni traileriin ja seisoi nätisti Lissu-kaverin kanssa koko matkan kotiin (viimeksi Thor poukkoili koko matkan Brobysta kotiin ja se ei todellakaan ole mukavaa, kun hevonen ei käyttäydy trailerissa). 

Tippa on tulossa Suomeen jälleen elokuussa, joten tuolloin lastataan jälleen hevoset traileriin ja käydään valmentautumassa Siuntiossa (ensi kerralla laitan kuitenkin punaiset housut, niin maastoudun pihan väreihin:). Lokakuussa ja marraskuussa olisi vuorossa Marin valmennukset, joten ratsastuksen osalta on aivan ihana syksy luvassa.

Pidin Tipan tyylistä valmentaa. Juuri sopiva sekoitus täpäkkyyttä ja rentoutta. Pääsin oikein kunnolla rentouttamaan ja notkistamaan Thoria ja sain paljon hyviä neuvoja omaan ratsastukseen. Kuten Cecilia Löfgren kirjoittaa kirjassa Den inre ryttaren uusien asioiden oppiminen vaatii kuitenkin aikaa ja ratsukon täytyy päästä kokeilemaan ja analysoimaan uusia asioita myös arjessa. Koska olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen omien valmentajien kanssa yritän ottaa Tipan valmennuksesta parhaimmat palat ja yhdistää niistä meille sopivat osat meidän omaan palapeliin. 

"Vi vill ofta tro att vi kan ta in och tillgodogöra oss alla instruktioner som tränare och instruktörer ger oss. Och visst tar vi till oss väldigt mycket, både medvetet och omedvetet, men vår hjärna kan bli stressad av all information, och mycket av kunskapen lär vi oss ytligt eller bara intellektuellt och inte praktiskt. Vi behöver tid att få pröva kunskapen, att reflektera över den, analysera och sortera den. Så småningom tar vi till oss vissa utvalda delar och integrerar dem med oss själva."

Tippa halusi myös hieman reippaamman tahdin koko tunnin ajaksi kuin missä olemme viime aikoina totutelleet ratsastamaan Thorin kanssa. Juttelimme ja pohdimme Päivin kanssa kotimatkalla tahdin merkitystä ja mikä on meidän hevosille sopiva tahti, vauhti jne. Koska Jilla oli selvästi lukenut ajatuksemme ja myös pohtinut samankaltaisia asioita kopioin suoran lainauksen Jillan blogista tänne ja linkin kirjoitukseen Monta polkua:

"Helposti ajatellaan, että hitaammassa tahdissa ratsastettu hevonen olisi hidas ratsastajan avuille, erityisesti eteenpäin ajaville, mutta asia ei ole niin. Omassa treenissä hitaammat pätkät ovat ehdottomasti parasta ratsun herkistämistä, jonka avulla saan Torstenin pohkeen eteen ilman jatkuvaa pohkeilla rummutusta. Lihaksiston kannalta, kun hevonen joutuu astumaan jokaisen askeleen oikealla liikeradalla ilman vauhdin mahdollisesti tarjoamaa fuskaamista, syntyy toistojen kautta itsensä oikein kantava, pohkeen edessä oleva hevonen. Ilman takapään aktiivisuutta, ei hevonen voi keventyä ja nousta edestä, ilman lapojen kontrollia, sinulla ei ole suoraa hevosta. Ja vasta suora hevonen voi asettua ja taipua rehellisesti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Koska kukaan meistä ei tee salilla (allekirjoittanut ei tee siellä mitään) pelkästään lihasharjoittelua suurimmilla vastuksilla, ei se ole myöskään ratsastuksessakaan tarkoitus. Torsten saa aina jumpata sekä ennen että lihastreenin jälkeen vaihtelevassa muodossa sekä tempossa."

Kun Tippa kyseli meidän tavoittesta ratsastuksen osalta totesin vain, että meidän tavoite on kehittyä ratsukkona. Haluan kehittää Thoria lisää ja haluan itse kehittyä ratsastajana. Rakastan valmentautumista ja olen onnellinen, kun minulla on vihdoinkin oma hevonen jonka kanssa voin ajaa viikonlopuksi Siuntioon valmentautumaan. Se on vain niin super super ihanaa ja olen niin kiitollinen. Nautin täysin siemauksin jokaisesta hetkestä.

Tippa auttoi ratsastajia ja hevosia paljon maastakäsin ja pystyimme paremmin hahmottamaan ongelmakohdat tällä tavalla. 

Tippa ja tallin omistaja sekä Eestinhevonen

Tippa, Päivi ja Lissu keskustelevat niskan asetuksesta

Mun ihana pikku polle

Ihana sydän pepussa

Lue myös:

Voi että miten kiva päivä

Täydelliset kesäpäivät

Hetkiä meren äärellä, veneilyä, laineiden liplatusta, tuoretta, juuri pyydystettyä kalaa ja paikallista uuniperunaa. Salaattia omasta puutarhasta, kahvituokiot Inkoon kirjastossa, hauskat ja hulvattomat automatkat, pyöräilyretket, elämäniloiset ja onnelliset lapset, juttutuokiot isovanhempien sylissä ja tyytyväiset laiduntavat hevoset. Pitkät lounaat auringossa, musiikkia, tanssia, laulua, joogaa, pilatesta, perhe ja ystävät. Keskustelua elämästä ja kuolemasta ja ymmärrys siitä miten elämä toisinaan yllättää ja miten nauru ja ilo ja läheisten rakkaus auttaa jaksamaan vaikeimpienkin hetkien yli. 

Ratsastajan painopiste

On hauskaa saada kuvia ja videoita valmennuksista kotona ja muualla koska kuvien ja videoiden kautta hahmottaa paremmin sekä hyviä puolia että kehittämiskohteita. Kun koostin Tipan valmennuksen kuvia huomasin miten iso ero joissain kuvissa oli, kun istuin hieman edempänä satulassa, sain painopisteen oikein ja pituutta omaan istuntaan ihan eri tavalla. 

Mietin miten paljon Thorin lyhyt selkä ja omat pitkät jalat vaikuttavat istuntaan (alla olevasta kuvasta näkee miten paljon isompi hevonen Masi esimerkiksi on), mutta sitten muistin kuvan, jossa pidän kovasti omasta istunnasta ja ryhdistä (alla oikealla). Kuva on otettu Australiassa ja Luis-hevonen ei ollut kovinkaan paljoa Thoria suurempi. 

Tottakai kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta olen melko varma että vahvistamalla omaa keskivartalon hallintaa pääsen myös parempaan asentoon Thorin selässä. Tai mitä mieltä sinä olet? Onko sinulla ajatuksia tästä asiasta?

Lue myös:
Eroja istunnassa

Luontaistuotteita talliin kuljetettuna

Joskus sitä vain tykästyy johonkin tuotteeseen ja ilahdun aina yhtä paljon, kun löydän tallitoverini kotiinkuljettamana nämä kauniit Chia de Gracian pussukat kaapistani.

Tällä kertaa kyseessä oli tilaus äidilleni ja hevoselleni. Kuten olen aikaisemmin maininnut koko perheemme syö nykyään Chia de Gracian tuotteita hevonen mukaanlukien. Tai hevosesta kaikki alkoi, mutta nyt nautimme aamiaismurojen ja puuron kera Chia de Gracian jauhettua ruusunmarjaa ja inkivääriä. Ja tällä kertaa Thorille tuli lisänä Pirunkoura- (Dewils Claw) sekä MSM-jauhetta. Syksyllä ollaan niin huipputimmissä kunnossa, että pitäisi melkein päästä kisaamaan:)

Thor on saanut viettää leppoisia vapaapäiviä viikonlopun kurssin jälkeen ja päivisin tallin varjoisassa suojassa. Jotenkin en raaski pitää hevosia ulkona tällaisella helteellä päivisin ja yritän aina ottaa Thorin sisälle ainakin osan päivästä. Hevoset kun ovat ulkona 24 h vuorokaudesta, niin ei tunnu pahalta ottaa hevoset hetkeksi sisälle paahtavasta auringosta ja paarmojen hyökkäyksiltä.

Kävimme tänään tallilla Nicolen, Ellan ja Isabellen kanssa ja pidin tunnin Nicolelle ja Käpy-ponille kentällä. Käpy-poni on todella energinen ja hauska pakkaus ja Nicole pärjäsi oikein hyvin kaikesta energiasta huolimatta. Ja ai että tuntien pitäminen on vain niin hauskaa. Unohdan välillä miten paljon saan irti siitä.

Pekka Kannus oli tänään hoitamassa hevosia ja teki niin mieli taas opiskella kraniosakraaliterapiaa syvällisemmin. En kuitenkaan koe, että minulla on tässä elämäntilanteessa tarpeeksi aikaa perehtyä tuohon mahtavaan hoitomuotoon, mutta ehkä se aika vielä tulee elämässä. On se kyllä vaan mahtava tapa avata hevosen lihaksistoa ja rentouttaa hevosen mieli.

Thorin kengät ovat löysällä ja kengittäjämme tulee vasta parin viikon päästä. Talvella kaviot kestävät hieman pidemmän kengitysvälin, mutta näin kesäisin 7-8 viikkoa on vain liian pitkä aika. Koska kaviot ovat muuten nyt niin hyvässä tasapainossa Thor saa nyt pari vapaata viikkoa koska en halua että kukaan muu kengittäisi Thoria. Toivotaan nyt vain, että kengät pysyisivät jollain ihmeen onnella jalassa siihen asti ja saisin kengittäjämme ylipuhuttua hieman lyhyemmän kengitysvälin puolesta näin kesäisin.

Nyt nautimme upeasta säästä Ellan kanssa ja tänään ollaankin uitu ja syöty suurimman osan päivästä. Kyllä kesä on maailman parasta aikaa…..

Valkoiset prinssit

Yövyin Cinyalla pari yötä ja sain seurata näitä kahta valkoista prinssiä pari yötä. Jo viisi vuotta täyttänyt Eca ja 25-vuotias Kalle nauttivat laiduntamisesta ja liikkuivat paljon. Aina välillä oli taukoja, mutta molemmat söivät ja kävelivät paljon. 

Heräsin yöllä ja kurkkasin ulos ikkunasta ja sama käveleminen, syöminen ja hetkelliset lepotauot jatkuivat. Mietin miten paljon hevoset oikeasti liikkuvat ja miten vähän hevoset liikkuvat luonnollisesti talliolosuhteissa. Aion ehdottomasti jossain vaiheessa valvoa ja seurata myös Thoria tallilla joku yö koska haluaisin tietää mitä oma lurjus puuhaa öisin laitumella? Liikkuuko Thor yhtä paljon, kun laiduntaa tallin pihalla? Kuinka paljon Thor seurustelee muiden hevosten kanssa, lepää jne.? Olen melko vakuuttunut siitä, että hevoset liikkuivat enemmän koska olivat poissa tallin luota, mutta koska tämä oli ensimmäinen kerta kun seurasin aikuisiällä hevosia melkein koko yön läpi en oikein osaa sanoa olevani asiantuntija tällä saralla:)  

Sunnuntaina kävimme vielä kahden tunnin maastolenkillä ja ai että mikä nautinto tuo Eca on ratsastaa. Voisin vain maastoilla Ecan kanssa, koska se on niin super järkevä ja kiva nuori polle. Kyllähän alkulenkki aloitettiin täydessä pukkilaukassa alamäessä, mutta heti kun sain ratsastettua kunnolla eteenpäin homma lähti rullaamaan upeasti ja sain nauttia Ecan tasapainoisesta menosta ja askelluksesta. 

Lue lisää:
Eca ja Kalle laitumella 2015

Voi että miten kiva päivä

Ystäväni Päivi houkutteli meidät Thorin kanssa mukaan Tippa Teräväisen kurssille Siuntioon ja lähdimme iloisina, harjoittelumielessä matkaan. Paikka oli kuitenkin mitä ihanin, puitteet todella hyvät ja saimme paljon irti Tippa Teräväisen valmennuksesta. Huomenna jatkuu taas…..

Pieni asia, mutta suuri merkitys

Yhtäkkiä se vain tapahtuu. Yhtenä aamuna sitä saapuu tallille ja hevonen jatkaa ruohossa makoilua vaikka tulen viereen, rapsutan ja istahdan vierelle juttelemaan niitä näitä. 

Puhuin Tiinan kanssa ja totesin, että joko Thor on todella sairas tai sitten luottamus on vihdoinkin vahvistunut välillämme.

Ja hyvinhän Thor voi. Nautiskeli vain hetken rapsutuksista, nousi ylös ja oli jälleen oma elämäniloinen ja energinen itsensä ja olin todella onnellinen tästä pienestä, mutta kuitenkin niin suuresta hetkestä. 

Eilen irtohypytin Thorin ja tänään olimme Johannan tunnilla. Olin ihan puhki tunnin jälkeen koska sain tehdä paljon töitä suoruuden ja energisyyden kanssa, mutta tästähän Johanna on jo "varoittanut" heti alusta asti. Hän sanoi jo Pamin aikana, että tulee vielä se päivä, kun Thor on läpiratsastettu ja mieleltään rennompi eikä Thor oikeasti ole niin energinen kuin miltä päällisin puolin näyttää.

Joka tapauksessa, niin meillä oli hauska tunti ja matkalla maneesiin ja kotiin hevoset saivat totutella Ellan minipyörään, jonka kanssa Ella pörräsi meidän ympärillä koko matkan. Tunnilla teimme paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia ja laukassa toimme hieman etuosaa sisälle. Jossain vaiheessa sain vasemmassa laukassa Thorin oikean lavan hyvin mukaan ja laukka rullasi hienosti eteenpäin. Meille todella hyvä harjoitus oli myös käyntiin siirtyminen, käynnin lyhentäminen ja kokoaminen ja siitä suoraan peruutus muuttamalla hieman istunnan painopistettä eteenpäin peruutuksessa. Sitä on jotenkin niin tottunut tekemään peruutuksen pysähdyksen kautta, joten tämä oli todella vaativa ja hyvä uusi harjoitus. Täytyy ottaa mukaan treenirutiiniin useammin. 

Myös Nicole ja Naemi olivat mukana tallilla ja ratsastivat Blondilla sen aikaa kun kävimme Päivin ja Ellan kanssa tunteilemassa maneesissa. Perjantaina on myös tallin 10-vuotisjuhlat, joten paljon hauskaa heppailua taas tällä viikolla. 

Lue myös: 

Rauhallinen hevonen
Hevosen henkinen hyvinvointi
Älä eristä hevosta
Yhteinen hetki
Pärskiikö hevosesi
Miten niin ennenkuulumatonta?
Jäikö Thor kiinni mutaan?
"With a confident state of mind 50 percent of the job is done"
Hevosen henkinen jumi
Kuin Klimke ja Franziskus konsanaan
Building Blocks of trust
"I slutändan vet jag hur viktigt det är att hästen mår etthundra procent för att han ska kunna prestera etthundra procent", Peder Fredricsson