Murtuneita hampaita, purennankorjausta ja hampaan poisto

Thorin uudet pihattokaverit Hulda ja IIro. Arvatkaa jännittikö laittaa nämä kaverit yhteen?
 Ja arvatkaa menikö ihan huikean hyvin? Oli hieman turha taas stressata etukäteen.

Aloitetaan siitä, että Thorille kuuluu todella hyvää. Olen itse ehtinyt stressata pari kertaa itseni hysteerisyyden partaalle viimeisen puolen vuoden aikana. Ensimmäisen kerran, kun tallille muutti uroskoira ja ajattelin, että Jack ei ikinä tulisi sen kanssa toimeen. Toisen kerran, kun Iiro ja Hulda muuttivat samaan pihattoon Thorin ja Mestarin kanssa.

Jack ja uroskoira tulivat heti todella hyvin toimeen ja kerran tallinomistaja oli todennut Thorille, että nyt jätät tuon Iiron rauhaan ja homma oli siinä. Olin tietenkin todella iloinen, että Thor ja Mestari saisivat lisää ystäviä, mutta olin han varma, että Thor yrittäisi syödä joko Iiron tai Mestarin tai molemmat elävältä. Olen ollut niin monta kertaa näkemässä Thorin todella agressiivisen käyttäytymisen, kun tamma on liittynyt joukkoon joten en vain mitenkään voinut uskoa, että Thor olisi a) muuttunut niin paljon b) ymmärtänyt, että ei kannata tai jaksa olla vihainen c) voi niin hyvin, että ei tarvitse puolustaa tammoja. Ihan oikeasti..... Voi, kun eläimet osaisivat puhua. 

Toinen asia, jossa niin toivoisin, että eläimet osaisivat puhua on niiden terveys. Nyt olen kaksi vuotta iloisena ajatellut, että Thorin purentavika on ollut korjattu Jutin toimesta ja todennut, että ei kai sillä niin väliä kuka sitä sitten raspaa (kun vika kerran korjattu). Mutta ai että, miten väärässä  ihminen voikaan olla..... Olen miettinyt ja pohtinut miten Thor on ollut jo pidemmän aikaa melko huono taas suusta. Olen käyttänyt Monty Robertsin riimua ratsastaessa ja tehnyt kaikkeni, jotta Thorilla olisi parempi olla. Nyt on kuitenkin kulunut vasta 4 kuukautta edellisestä raspauksesta ja Thor on jälleen ollut todella vahva, etupainoinen ja toispuoleinen ratsastaessa.

Eli ei kuin soitto Vermoom ja Jutin luokse äkkiseltään. Ystäväni Kata hoiti klinikka-ajan varauksen, kun istuin työpalaverissa ja saimme jo seuraavan viikon maanantaiaamuun Jutille ajan klo 10.00. Onneksemme saimme mukaan reissuun Thorin, Jackin ja allekirjoittaneen lisäksi myös ystäväni Katan, Julian, ihanan Nici (Titanic Déstran) -hevosen ja super suloisen Pixie-koiran.

Maaginen aamu tallilla. 

Koska kaikissa trailereissa oli vielä kesärenkaat vuokrasimme trailerin ja nappasimme sen mukaan matkan varrelta. Haimme sitten vielä Julian Espoosta ja lähdimme hakemaan hevosia tallilta. Nici on tottunut kulkemaan paljon trailerissa, joten olin niin iloinen kun saimme juuri Nicin mukaan reissuun. Kuten ehkä muistatte on meillä välillä ollut melko haastavia lastaustilanteita Thorin kanssa (melkein peukku irronnut), joten haluan pitää traileriin menemiset mahdollisimman helppoina ja turvallisina. 

En muuten tuu kun teillä toi traileri tossa pihassa. 

Nici meni ensimmäisenä traileriin ja Thor tapansa mukaan peruutti ulos joitain kertoja. Totesin sitten, että vaihdetaan Nici toiselle puolelle, jotta Thorin puolella on ovi, josta hän näkee ulos. Kun saimme Nicin uudestaan traileriin Thor meni kiltisti sisälle ja pääsimme matkaan. Kata ratsastaa Thoria melko usein, joten oli myös mahtavaa saada Katasta apua, kun Kata tuntee Thorin todella hyvin. Thorin kanssa apujen ajoitus on niin super tärkeää ja on todella pienestä kiinni, että Thor hermostuu ja traileriin menemisestä tulee joko todella haastavaa tai ajallisesti melko turhauttavaa. Nici on niin upea siinä, että hän ei välittänyt ollenkaan Thorin poukkoilusta ja pojat tulivat todella hyvin toimeen koko päivän ajan. 

Tässä luukun kohdalla on hyvä olla.

Saavuimme Vermoon hyvissä ajoin ja saimme molemmat hevoset bokseihin (todella luksusta). Juti otti sitten Thorin raspaukseen ja kyllä suussa jälleen oli sanomista. Olin jotenkin ajatellut, että suurin ongelma tällä hetkellä on se, että Thor saa liian nopeasti piikkejä suuhun. Juti totesi kuitenkin, että ongelma ei nyt ole raspausväli tai piikit suussa (epätasaisuus). Piikit ovat kuulemma normaalia ja kuuluvat asiaan. Paljon tärkeämpää on miettiä suun toiminnallisuutta ja sitä, että purenta toimii oikein hevosella. Tällä hetkellä Thorilla oli jälleen ylipurentaa, jossa etuhammaslinja kiertyy hieman alas. Poskihampaissa oli aaltoilua (ymmärsin sen niin, että pari ylähammasta olivat leveämmät kuin alaposkien hampaat, joka kuluttaa hampaat väärin ja siitä tulee vastapurijoiden kompensaatiokulumaa). Tämä kaikki aiheuttaa sen, että Thorilla lukkiutuu alaleuka eikä se pääse liikkumaan rentona ja oikeinpäin kuten sen kuuluu. Ja voitte kuvitella, että jos alaleuka on lukossa, niin sitten on varmaan aika moni muukin asia kehosta. Laura Muilu kertoi myös, että piikit tulevat hevosen suuhun, kun hampaat puhkeavat (hampaat puhkeavat jatkuvasti hevosilla) ja hammas kuluu epätasaisesti. Piikit eivät siis kasva erikseen suuhun (tämä on varmaan suurimmalla osalle teistä itsestäänselvyys, mutta olin itse jotenkin ajatellut, että piikit kasvavat jotenkin ulkopuolisina piikkeinä suuhun). 

Thorin suu tarkistetaan

Tällä kertaa Juti korjasi Thorin etuhammaslinjaa ja purentapöytiä ja muotoiltiin kuolainsija sekä pyöristettiin kohtalaisen terävöityneet reunat. Hoidon jälkeen Thor pääsi boksiin rentoutumaan ja me pääsimme jatkamaan Nicin kanssa eläinlääkäri Laura Muilun hoitoon. 

Hevosen hampaan poisto 

Pari kuukautta sitten toinen eläinlääkäri kävi tallilla raspaamassa Nicin suun ja huomasi pienen murtuman yhdessä hampaassa. Hän suositteli röntgenkuvan ottamista ja kuva lähetettiin Vermoon Lauran luokse. Vermossa huomattiin pientä muutosta hampaan juurissa, joten ajatus oli kuvata Nici vielä kerran Equivetillä ja poistaa hammas mikäli kuvissa näkyisi jotakin epänormaalia. 

Juuri irrotettu hammas.

Jotta ymmärrätte mistä on kyse niin 85 prosenttia hevosten murtuneista hampaista sulkevat itse itsensä. Koska hevosen hampaat puhkeavat säännöllisesti (hevosen hampaat ovat kuin pyyhekumi), ydin vetäytyy ja hammas ikään kuin muuraa itsensä umpeen. On kuitenkin tapauksia, joissa kuvissa näkyy juurissa muutoksia ja silloin hammas kannattaa poistaa. Nuorella hevosella hampaan juuri voi olla jopa 12 cm pitkä, joten hampaan poistaminen hevoselta ei ole ihan yhtä mutkiton operaatio kuin meillä ihmisillä. Hevosen hampaan poistoon menee yleensä 2-3 tuntia eikä hammas aina irtoa suun kautta vaan se voi olla, että hammas pitää poistaa joko posken läpi tai leikata yläkautta pois. Joskus hammas saattaa myös olla kuin sokeripala ja hammas hajoaa suuhun poiston yhteydessä. (lähde: Laura Muilu, Equivet)

Nicin tapauksessa röntgenkuvassa näkyi selkeitä muutoksia juurissa, joten Laura päätyi poistamaan Nicin hampaan. Luulin, että siinä menisi noin viisi minuuttia, joten oli todellinen yllätys kun sain kuulla, että voisimme hyvin välissä käydä syömässä koska hampaan irrottamiseen saattaisi mennä monta tuntia. Eli ei kuin hommiin. Laura levitti levittäjällä hammasvälejä. Levittäjä hajottaa ja katkaisee ligamentit, jotta hammas saataisiin pikku hiljaa liikkumaan. Kun hammas oli saatu nousemaan noin sentin ylöspäin, Laura kokeili mihin suuntaan hän helpoiten saisi hampaan irrotettua. Hän totesi, että hampaalla on aina yksi suunta johon on parasta vetää hammas, joten se kannatti tarkistaa kunnolla. Hän myös kertoi, että näissä hommissa "maltti on valttia" ja mitä huolellisemmin ja hitaammin hampaanpoisto tehdään, sitä parempi on yleensä lopputulos. Hampaan poistaminen ei kuulemma ole voima, vaan tekniikkalaji. Jos käyttää liikaa voimaa ja vetää hampaan liian nopeasti on suurempi riski, että hampaasta jää paloja suuhun ja hammas hajoaa. 

Tältä näyttää kolo, jonka irrotettu hammas jätti jälkeensä.

Laura teki todella huolellista työtä ja pikkuhiljaa hammas saatiin irtoamaan Nicin suusta. Laura kaivoi sitten vielä viimeiset palat melko isokokoisesta kolosta. Koska hammas oli vaurioitunut oli se myös tulehtunut eikä juuria ollut melkein ollenkaan jäljellä. Kolossa oli kuitenkin vielä sedimenttiä ja Laura oli todella tarkka, että hän sai viimeisetkin palat sieltä pois ennen kuin huuhteli hampaan kunnolla, otti vielä toisen röntgenkuvan varmistaakseen, että kaikki oli poissa ja lisäsi koloon tilapäisen paikan. Paikka saa nyt olla siellä parin kuukauden ajan kunnes se vaihdetaan jälleen toiseen paikkaan. Nyt en tiedä jääkö siihen paikka pidemmäksi aikaa tai jääkö siihen vain kolo. En myöskään selvittänyt mitä tapahtuu viereisille hampaille ja miten yhden hampaan poistaminen vaikuttaa purentaan jne. Sen kuitenkin kuulin, että viereiset hampaat ovat melko terävät ja jotain Laura niistä neuvoi, mutta siinä vaiheessa alkoi jo oma keskittyminenkin loppumaan ja ajatus kotiinmatkasta tuntui houkuttelevalta. Selvitän tämän kuitenkin seuraavalla kerralla, kun näen Lauran tai Jutin. Laura jaksoi niin ihanasti selittää minulle lukuisista kysymyksistäni huolimatta ja hoiti Niciä todella ammattimaisella otteella.

Nå niin, lähdetäänkö jo?

Tämä on jo tällainen must-kuva, aina kun käy Vermossa.

Nici sai mukaan antibioottia ja tulehduskipulääkettä. Myös vahvempaa ihmisille tarkoitettua hermokipulääkettä annettiin mukaan mikäli hevonen olisi todella kipeä. Nici saapui kuitenkin tallille jo melko pirteänä ja meni heti syömään heiniä. Nicin hammas lähetettiin patologille. On kuulemma hyvin harvinaista, että hevosilla löytyisi kasvaimia suusta, mutta varmuuden vuoksi haluttiin kuitenkin varmistaa, että kyseessä ei ollut mikään muu kuin murtunut ja tulehtunut hammas.

Meidän super apurit Julia, Jack ja Pixie

Täytyy sanoa, että Nici on kyllä aivan huikean upea hevonen ja sellainen tsemppari. Nici on esiintynyt Ellan musiikivideolla ja veljeni häissä. Hän on jo kuin perheenjäsen meille, joten toivotaan että hän tokenee pian hammasleikkauksesta.

Vaikka päivä oli omalla tavalla raskas, niin meillä oli super kiva päivä yhdessä klinikalla. Oli niin mukavaa mennä hieman isommalla porukalla ja tuntuu aina paljon turvallisemmalta kuljettaa hevosia yhdessä kuin yksin. Thor on ainakin niin rauhallinen heti kun on seuraa ja lastaaminen helpottuu myös silminnähden. Varasimme jo seuraavan yhteisajan toukokuulle. Jutin hammas- ja purentatarkistuksista kun en enää tästä eteenpäin tingi.

Lue muut hevosen suuhun liittyvät kirjoitukset täältä.

Nici ja Australialainen ystävämme Chris Brown kesällä häissä.
Kuvan otti tietenkin huippukuvaaja minä itse.:)

An evening with Bruce Dickinson

“After two hours of going around in circles, physical and metaphorical, the rules of the game changed: ‘Unless you go away, we will shoot you down.’ One day, I thought as we turned and headed towards Ivalo in Finland, I should write a book about this.”  – from Bruce Dickinson, Autobiography, ‘What does this button do?’



We had the pleasure of spending ‘An Evening with 61-year old Bruce Dickinson in Oulu in Finland in November. If this gentleman is unknown to anyone, Bruce Dickinson is the lead singer of Iron Maiden, a commercial pilot, brewmaster, entrepreneur and creative business thinker. He is also actual with his Autobiography: Bruce Dickinson, ‘What does this button do?’

Kia Herold, Bruce Dickinson and Susanna Hagelstam

During the evening we got to meet Bruce and Dave from CSA (Dave travels with Bruce during his speaking engagements) before his performance on stage and we got to talk about his life, the fascination that he has for everything that concerns airplanes (he is  a qualified pilot who holds an Air Transport Pilots' Licence and has more than 7,000 hours of flying experience), the importance of trust in relationships and his views about leadership. When asked how he can keep his focus with so many hats to wear, he told us that he considers these two factors very important when it comes to leadership: ”Delegate to the right people”, and ”Keep on top of things without micromanaging.” Bruce started his talk by entering the stage with an incredible amount of energy and his hair let loose from the previously tied knot in his famous hair. The crowd went crazy in the little music hall in the north of Finland and I have never seen people in this country as excited about anything before. Bruce’s three-hour performance held the crowd totally flabbergasted from beginning to end and when he thanked the audience, there was no end to the clapping and cheering and people stood up in a standing ovation to thank him for an extraordinary evening.

A very Brucey childhood and youth

Bruce told the story of his childhood. How he grew up with his grandmother and grandfather and never really liked school. Already at a young age he asked why he should go to a public school (that is apparently a private school in the UK) and considered professions such as accounting, law, and medical professions the same as a sure death. He then went to public school but finally got expelled after urinating in the headmasters’ dinner (yes, he did eat the dinner). Before that he also bought horse maneuver from a farmer and had it transported to the front of the school steps. Bruce was no perfect student and he joked that would he be young today he would probably be medicated into a more submissive child. He also showed the picture of the letter that was written when he was expelled from school and the latter clearly stated that ‘his tongue has always been his undoing’. Which we all now know actually happened to be his biggest gift.

Bruce then went on to tell the story of how he played in different bands for years and how he finished his ‘Modern History’ -degree at the same time (laughing at the combination of Modern and history in the same sentence). He told stories that were so unique, fun and sometimes crazy that you really started wondering how one person could experience so many things during one lifetime. Bruce also told us about him meeting the Queen (no, not the rock band Queen) How she had no idea what a ‘Heavymetal Band’ was and how Bruce really didn’t know how to explain it to her. He also said that he has tremendous respect for her and that she is the best person in the word on oneliners.

Facing adversity 

During his talk Bruce also went into heavier topics such as the day when he found out about his throat cancer and how he usually deals with adverse situations in life. He said that you can either cry about it or decide to deal with it and do your best in the situation that you are in. He also found it a relief when the doctor told him that it was not his fault that he fell ill, but rather a stroke of bad luck. That cancer is not hitting your body because you have been a bad person or have some bad karma to catch up upon. All in all ‘An Evening with Bruce’ was a fantastic experience and I felt so inspired leaving The Music Centre together with my colleagues after hearing Bruces’ story. Bruce told us that one of his main focus throughout life, is it through music, flying or public speaking, is to give people a story, a narrative. Even with the new Iron Maiden show the focus is on the story. That thing that makes people tick.

“I have always had a great taste. Every year Paris Fashion week phones me up and tells me not to show up. I mean, what on earth makes anyone wear stuff like this? And I always had a leg envy for Steve Harris. In our tight pants he looked like an elegant gazelle with frog legs and I looked like a rugby player”- from the talk ‘An Evening with Bruce Dickinson’   For more information about Bruce and for speaking engagements contact us at info@myspeaker.fi

This article was written by Kia Herold, MySpeakers' Marketing and Communications director who thinks that there is nothing more inspiring than a good story.

This story was originally written for MySpeaker.