There is so much to learn as a rider. If you don't concentrate on activating your core, you should relax your legs and shoulders. You should think about an active lapatuki (I have no idea what that is in English). When you finally relax those legs, you should pay attention to your pretty heavy head. When you at some point align your head with the rest of the body you will probably get some feedback on your unsteady hands. And if it is not those hands, you need to focus on your eyes and what kind of gaze you are working with (soft or strong). Not to mention the activation of the pelvic floor and what to do with your gluteal muscles, more commonly known as your but.
I easily activate my gluteal muscles when I ride. I have been thinking about it a lot but I have not been quite sure if I should activate my glutes when riding and if I should, how much should they be activated? Most of the time I am however completely unaware of how rigid I sometimes get when riding and a lot of the times the rigidity can not only been seen in the arms and legs but directly in the stiffness of my but.
Lately I have been working a lot on activating the pelvic floor while riding and it has been a great help for my seat. Today I went for my weekly Crossnature practice with fantastic personal trainer Anna Markelin early in the morning and we did an exercise where she asked us to activate the pelvic floor. I then asked her about the activation of the glutes and Anna said that once you activate the bum and it becomes very rigid, you might loose the activation in the pelvic floor. We also talked how important it would be to learn to activate the pelvic floor in riding while keeping the gluteal muscles relaxed. Once we get rigid in the bum we don't sink into the saddle but rather stay on top of the horse or get a bit up from the saddle as seen in the picture above.
Very interesting indeed. I am wondering how much of my rigidity comes from my legs and how much from my gluteal muscles in the picture. What do you think? And how do you feel the gluteal muscles affect your riding? Do you keep them relaxed or rigid? I would love to hear your thoughts on this in order to learn more.
"T13T14 -okahaarakkeet dorsaalispektistaan miltei kontaktissa. T13-okahaarakkeen kaudaalireunalla ja T14 kraniaalireunalla skleroottinen luun vyöhyke. Luukatoalueita ei havaita."
Tällainen röntgenkuva ja pukitteleva hevonen olivat tänään meitä vastassa tallilla. Kuva on jo monta vuotta vanha joten voi kuvitella, että ongelma on jo suurempi ja hevosella entistä enemmän kiputiloja.
Kuulee aika usein puhuttavan kissing spinesista, mutta sen hahmottaminen saattaa olla aika haastavaa. Tai ylipäänsä ymmärtäminen siitä mistä on oikeasti kyse.
Kengittäjäystävämme sattui tänään olemaan tallilla samaan aikaan ja kysyin häneltä mikäli hän on havainnut, että hevosten selkäongelmat olisivat yleistyneet. Kuulen ainakin itse yhdeltä sun toiselta, että okahaarakkeet koskettavat toisiaan ja tunnen ainakin pari ihmistä, jotka ovat lopettaneet hevosensa tämän ongelman takia. Kengittäjä totesi, että kyllä näitä on aina ollut, mutta aikaisemmin luultiin vaan, että olemme tekemisissä vaikean tai "hullun" hevosen kanssa.
Mitä Kissing Spines sitten on? Kissing Spines on nimike sille kun hevosen okahaarakkeet (katso ympyröity kuva) ovat miltei kontaktissa tai pahimmassa tapauksessa kokonaan kontaktissa toisiinsa. Kuvan okahaarakkeet ovat tosiaan "vaan" miltei kontaktissa, mutta kuten kuvasta näkyy on jo valkoista näkyvissä, joka on kengittäjän mukaan todella huono merkki.
Kiinnostavaa Kissing Spinesissa on se, että jotkut hevoset reagoivat vahvemmin kuin muut. Jollain hevosilla on havaittu todella vakava Kissing Spines ja niillä on voitu tehdä melko normaalisti töitä kun taas jotkut "lievemmät tapaukset" ovat debilitoineet hevosen kokonaan. Uskon, että hevonen voi parhaimmassa tapauksessa elää kyseisen vaivan kanssa, mutta se vaatii paljon hoitoa eikä hevosta kannata ratsastaa satulan kanssa liian usein. Säännöllinen maastoilu, juoksutus ja esimerkiksi karvasatulalla ratsastaminen voivat lieventää ongelmaa. Olisi myös tärkeää saada hevoselle niin vahvat selkä- ja vatsalihakset kuin mahdollista sillä terve lihaksisto suojaa hevosen selkää. Myös hyvä hieroja, osteopaaati tai esimerkiksi kraniosakraaliterapeutti ovat kultaakin kalliimpaa. Kun selässä on ongelmia kannattaa pitää aineenvaihdunta mahdollisimman aktiivisena. Kuten hevososteopaatti Tiina Kataja toteaa:
"Okahaarakeongelmaisen hevosen selkä vaatii säännöllistä käsittelyä. Kun ongelma-alueen pehmytkudosten aineenvaihdunta saadaan pidettyä mahdollisimman toimivana, kudos on elävämpi ja rennompi ja okahaarakkeen väli rentoutuu ja hiukan avautuu ja helpottaa myös oireita. Toimimaton alue selässä rasittaa terveitä alueita toimimattomuudellaan. Tuolloin ongelma sattaa edetä, mutta tilannetta voidaan helpottaa pahenemasta hoitamalla oireita säännöllisesti."
On kuitenkin hyvä muistaa, että Kissing spinesissa on kyse hevosen selkänikamien hankaamisesta toisiaan vastaan eli monelle hevoselle vaiva voi varmaan olla todella kivulias. Jos hevonen reagoi vahvasti eikä esimerkiksi halua liikkua eteenpäin, on tavallista nihkeämpi, pukittaa, nostaa päätä ylös tai nousee pystyyn säännöllisesti, kannattaa ehdottomasti tutkia mistä ongelmat johtuvat. Kuten kengittäjä totesi, hevoset harvemmin ovat hulluja tai vaikeita vaan yrittävät viestiä meille kiputiloista tai muista epäkohdista ei-toivotulla käytöksellään. Jos hevosesta löytyy okahaarakkeiden ahtaumaa kannattaa miettiä kuinka paljon hevosta haluaa ja voi rasittaa ja kuunnella hevosta.
Masilla oli niskanikamavamma ja hermo jumissa, mutta Masi liikkui mielellään enkä ikinä kokenut, että Masilla olisi kipuja. Thor taas selkeästi osoittaa, kun jossain tuntuu kipua ja olen huomannut, että Thorilla on todella herkkä selkä (sinänsä kaikilla hevosilla on herkkä selkä, sillä selän painovoima painaa selkää luontaisesti alaspäin). En osaa sanoa onko Thorilla nikamien ahtaumaa, mutta huomioin Thorin selän kaikessa mitä teemme. Thor voi selvästi parhaiten, kun pidetään ainakin pari satulatonta päivää viikossa ja pidetään runko vetreänä ja lihakset vahvoina maastoilemalla paljon ja hyppäämällä säännöllisesti. Thor on myös voinut todella hyvin eikä ole ollut yhtään jäykkä sen jälkeen, kun olemme siirtyneet pihattoelämään kokonaan ja kengitys on taas kunnossa. Eli suosittelen ehdottomasti mahdollisimman paljon vapaata liikuntaa kaikille hevosille, mutta erityisesti hevosille, jotka kärsivät esimerkiksi okahaarakkeiden ahtaumasta. Mikään hieronta ei korvaa luonnollista liikuntaa.
Ratsastan nykyään enimmäkseen karvasatulalla koska Thor liikkuu selästä läpi ja on paljon irtonaisempi lavoistaan sen kanssa. On niin paljon parempi tunne, kun on ikäänkuin yhtä hevosen kanssa eikä ole mitään, joka tukkii energian meidän välissä. Kuten 11-vuotias Vanessa eilen totesi:
"Tykkään mennä ilman satulaa. Minulla on sellainen olo, että olen yhtä ponini kanssa".
When I started to practice yoga one of my key focuses was on becoming a better rider. Whatever I have always done has been one step toward becoming a better horsewoman.
When I had been practicing yoga for a while in Australia I realized how much yoga affected my physical body. I became much more aligned and found out how much better I was at seeing and feeling what correct alignment was. I could feel the difference on my left and right side on and off the horse and I not only became much stronger in my own body but also much more supple.
I have always had a monkey of a mind and my mind has been wandering up and down and round and round. Through different asanas and breath work I have found that my central nervous system calms down and I am more focused and at ease with myself and life in general. I am no longer as reactive as before and when I feel nervous or tight when in the saddle I am able to breath through those feelings. I am able to see myself outside of my emotions and rather than getting stuck in different situations I am letting them flow through me. Because what you also learn is that life is a movement of things and nothing is constant.
"The horse, a creature whose nature is water embodied, will almost always flow in the path of least resistance. They are the stream, and (without meaning to) we are the rocks around which they flow. I believe, have felt and seen and witnessed so many beautiful moments when horse and human are both rivers, blending their movements together to create a living picture of harmony. And isn’t that one of the many reasons we love horses: to experience moments that allow us to get out of ourselves, and see the world from their perspective?" - Crissi McDonald
