Saturday, April 14, 2018

Kissing Spines ja okahaarakkeet


"T13T14 -okahaarakkeet dorsaalispektistaan miltei kontaktissa. T13-okahaarakkeen kaudaalireunalla ja T14 kraniaalireunalla skleroottinen luun vyöhyke. Luukatoalueita ei havaita."

Tällainen röntgenkuva ja pukitteleva hevonen olivat tänään meitä vastassa tallilla. Kuva on jo monta vuotta vanha joten voi kuvitella, että ongelma on jo suurempi ja hevosella entistä enemmän kiputiloja. 

Kuulee aika usein puhuttavan kissing spinesista, mutta sen hahmottaminen saattaa olla aika haastavaa. Tai ylipäänsä ymmärtäminen siitä mistä on oikeasti kyse. 

Kengittäjäystävämme sattui tänään olemaan tallilla samaan aikaan ja kysyin häneltä mikäli hän on havainnut, että hevosten selkäongelmat olisivat yleistyneet. Kuulen ainakin itse yhdeltä sun toiselta, että okahaarakkeet koskettavat toisiaan ja tunnen ainakin pari ihmistä, jotka ovat lopettaneet hevosensa tämän ongelman takia. Kengittäjä totesi, että kyllä näitä on aina ollut, mutta aikaisemmin luultiin vaan, että olemme tekemisissä vaikean tai "hullun" hevosen kanssa. 

Mitä Kissing Spines sitten on? Kissing Spines on nimike sille kun hevosen okahaarakkeet (katso ympyröity kuva) ovat miltei kontaktissa tai pahimmassa tapauksessa kokonaan kontaktissa toisiinsa. Kuvan okahaarakkeet ovat tosiaan "vaan" miltei kontaktissa, mutta kuten kuvasta näkyy on jo valkoista näkyvissä, joka on kengittäjän mukaan todella huono merkki. 

Kiinnostavaa Kissing Spinesissa on se, että jotkut hevoset reagoivat vahvemmin kuin muut. Jollain hevosilla on havaittu todella vakava Kissing Spines ja niillä on voitu tehdä melko normaalisti töitä kun taas jotkut "lievemmät tapaukset" ovat debilitoineet hevosen kokonaan. Uskon, että hevonen voi parhaimmassa tapauksessa elää kyseisen vaivan kanssa, mutta se vaatii paljon hoitoa eikä hevosta kannata ratsastaa satulan kanssa liian usein. Säännöllinen maastoilu, juoksutus ja esimerkiksi karvasatulalla ratsastaminen voivat lieventää ongelmaa. Olisi myös tärkeää saada hevoselle niin vahvat selkä- ja vatsalihakset kuin mahdollista sillä terve lihaksisto suojaa hevosen selkää. Myös hyvä hieroja, osteopaaati tai esimerkiksi kraniosakraaliterapeutti ovat kultaakin kalliimpaa. Kun selässä on ongelmia kannattaa pitää aineenvaihdunta mahdollisimman aktiivisena. Kuten hevososteopaatti Tiina Kataja toteaa: 

"Okahaarakeongelmaisen hevosen selkä vaatii säännöllistä käsittelyä. Kun ongelma-alueen pehmytkudosten aineenvaihdunta saadaan pidettyä mahdollisimman toimivana, kudos on elävämpi ja rennompi ja okahaarakkeen väli rentoutuu ja hiukan avautuu ja helpottaa myös oireita. Toimimaton alue selässä rasittaa terveitä alueita toimimattomuudellaan. Tuolloin ongelma sattaa edetä, mutta tilannetta voidaan helpottaa pahenemasta hoitamalla oireita säännöllisesti."

On kuitenkin hyvä muistaa, että Kissing spinesissa on kyse hevosen selkänikamien hankaamisesta toisiaan vastaan eli monelle hevoselle vaiva voi varmaan olla todella kivulias. Jos hevonen reagoi vahvasti eikä esimerkiksi halua liikkua eteenpäin, on tavallista nihkeämpi, pukittaa, nostaa päätä ylös tai nousee pystyyn säännöllisesti, kannattaa ehdottomasti tutkia mistä ongelmat johtuvat. Kuten kengittäjä totesi, hevoset harvemmin ovat hulluja tai vaikeita vaan yrittävät viestiä meille kiputiloista tai muista epäkohdista ei-toivotulla käytöksellään. Jos hevosesta löytyy okahaarakkeiden ahtaumaa kannattaa miettiä kuinka paljon hevosta haluaa ja voi rasittaa ja kuunnella hevosta. 

Masilla oli niskanikamavamma ja hermo jumissa, mutta Masi liikkui mielellään enkä ikinä kokenut, että Masilla olisi kipuja. Thor taas selkeästi osoittaa, kun jossain tuntuu kipua ja olen huomannut, että Thorilla on todella herkkä selkä (sinänsä kaikilla hevosilla on herkkä selkä, sillä selän painovoima painaa selkää luontaisesti alaspäin). En osaa sanoa onko Thorilla nikamien ahtaumaa, mutta huomioin Thorin selän kaikessa mitä teemme. Thor voi selvästi parhaiten, kun pidetään ainakin pari satulatonta päivää viikossa ja pidetään runko vetreänä ja lihakset vahvoina maastoilemalla paljon ja hyppäämällä säännöllisesti. Thor on myös voinut todella hyvin eikä ole ollut yhtään jäykkä sen jälkeen, kun olemme siirtyneet pihattoelämään kokonaan ja kengitys on taas kunnossa. Eli suosittelen ehdottomasti mahdollisimman paljon vapaata liikuntaa kaikille hevosille, mutta erityisesti hevosille, jotka kärsivät esimerkiksi okahaarakkeiden ahtaumasta. Mikään hieronta ei korvaa luonnollista liikuntaa.


Ratsastan nykyään enimmäkseen karvasatulalla koska Thor liikkuu selästä läpi ja on paljon irtonaisempi lavoistaan sen kanssa. On niin paljon parempi tunne, kun on ikäänkuin yhtä hevosen kanssa eikä ole mitään, joka tukkii energian meidän välissä. Kuten 11-vuotias Vanessa eilen totesi:

"Tykkään mennä ilman satulaa. Minulla on sellainen olo, että olen yhtä ponini kanssa".

2 comments:

  1. Tosi mielenkiintoinen teksti Kia. Paljon on varmasti hevosia, joilla on ongelmia selän kanssa. Itsekin välillä mietin hevosia, jotka pukittelee, viskoo päätään tmv., että mistä kaikki tuollainen johtuu.

    ReplyDelete
  2. Ihana kuulla sinusta Ulla. Jos oikein miettii, niin hevosen selkä ei ole tehty kantamaan ratsastajaa. Se on kuin silta, joka taipuu alaspäin. Eli ratsastaa voi hyvin, mutta kannattaa huomioida hevosen selän herkkyys ja pitää hevosten selästä erityisen hyvää ja hellää huolta. Kävin vähän aikaa sitten ratsastamassa yhdessä paikassa ja totesin, että en voi ratsastaa yhdellä hevosista koska se oli niin kipeä. Hevonen ei millään tavalla pystynyt liikkumaan normaalisti ja mietin miten sääli on, että me ihmiset ei paremmin tunnisteta hevosen kiputiloja ja jatkamme ratsastamista hyvinkin kipeillä hevosilla välillä. En henkilökohtaisesti ole tavannut pukittelevia hevosia tai hevosia jotka viskovat päätään mikäli jokin asia ei heitä vaivaa. Tottakai Thor saattaa esim. heittää ilopukkeja maastossa, mutta esim. Thorin ongelmat ratsastaessa ovat aina johtuneet kiputiloista (esim. purentaviasta).

    En vielä ole tavannut hevosta, joka tahallaan tekisi yllämainitsemiasi asioita. Minulla oli aivan ihana tamma ylläpidossa vuoden. Tamma lähti kuin tykin suusta aina esteen jälkeen ja omistaja sanoi, että se on vaan hevosen tapa. Että se tykkää hypätä. Olin mennyt pari kertaa estetunnilla ja tarkistutin satulan. Selvisi, että satulan jalustinhihnojen paikat painoivat hevosta todella pahasti selkään alapuolella. Eli joka kerta, kun hevonen tuli alas esteeltä oli kipu niin suuri, että sen oli pakko lähteä kipua pakoon. Kun saimme selän kuntoon monen kuukauden jälkeen oli tamma mitä mainioin hevonen ratsastaa. Todella rento, rauhallinen ja hyppäsi kivassa tahdissa eikä enää lähtenyt esteiden jälkeen "karkuun".

    Eli mitä haluan tuoda esille on, että hevosia kannattaa kuunnella. "Huono käytös" johtuu melkein aina jostain kiputilasta tai väärästä elinolosuhteesta (esim. liian vähän heinää, liikuntaa jne.) Hevonen on loppujen lopuksi melko rauhaa rakastava eläin eikä huvikseen pukita, nouse pystyyn tai visko päätään. Myös stereotyyppinen käyttäytyminen johtuu aina jostain. Esimerkiksi Australiassa hevoset seisoivat aina sisällä ja yksi tallin hevosista kutoi päivät pitkät ja toinen söi kaiken karsinasta. Siinä oli tekemistä, kun yritti hoitaa 20 hevosen tallia ja saada kaikki liikutettua niin monta tuntia päivässä kuin mahdollista.

    ReplyDelete